Suomen kirjat -lista

 Eetu Isto - Hyökkäys

Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Kun Suomi juhlisti satavuotista itsenäisyyttä vuonna 2017, oli vuoden aikana monenlaisia kirjallisuusprojekteja juhlistamassa kulunutta sataa vuotta. Ylen Kirjojen Suomi näkyvimpänä ja isoimpana projektina (ja osallistuin siihen itsekin lukemalla Sillanpään Hurskaan kurjuuden vuodelta 1919), mutta myös Nihil Inheritin 101 runokirjaa, Kvaakin Sadan vuoden sarjakuvia...

Tuolloin Kirjojen Suomi inspiroi itsekin tarkastelemaan, millaisen listan saisin omista lukemisistani tehtyä, jos noudattaisin samoja periaatteita: yksi kaunokirja per vuosi Suomen itsenäisyyden ajalta, ja vain yksi kirja kultakin mukana olevalta kirjailijalta (mutta kirjan ei tarvitse olla hyvä, edustava tai muutakaan). Aika aukkoiseksihan se jäi, mutta oli kuitenkin hyvä alku. Ja kun tuon listan olin tiedostoksi tehnyt, ja se tiedosto nyt on lojunut kovalevyn nurkassa, niin sitä on tässä välivuosina pariin kertaan tullut täydennettyäkin. Ja vaikken olekaan harkitusti tämän parissa edennyt, niin on listaan kuitenkin tullut täydennystä, ja viimeiset täydennykset tein nyt: tuolloin oli itsenäisyyden ajalta kertynyt kirjoja 275, nyt 379 eivätkä lähimainkaan kaikki ole vuosilta 2018-2025...

Eli tältä lista näyttää nyt:

1917

1918 Maria Jotuni – Kultainen vasikka (1)

1919 Frans Emil Sillanpää - Hurskas kurjuus

1920 Lauri Pohjanpää – Ristiritari

1921

1922 Jarl Hemmer - Viljan valtakunta

1923

1924 Lauri Viljanen - Auringon purjeet

1925

1926 Katri Vala - Sininen ovi

1927 Maria Jotuni - Tyttö ruusutarhassa (1)

1928 Aino Kallas - Sudenmorsian

1929

1930 Hilja Valtonen - Hiiliristi (2)

1931 Uuno Kailas - Uni ja kuolema 

1932

1933 Hilja Valtonen - Vaimoke (2)

1934 Heikki Asunta - Leirinuotio 

1935 Hilja Valtonen - Tarvaatar (2)

1936 Hella Wuolijoki - Niskavuoren naiset 

1937 Hilja Valtonen - Nykyhetken tyttölapsi (2) 

1938 Hilja Valtonen - Hätävara (2) 

1939 Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin (3)

1940 V.A.Koskenniemi - Latuja lumessa 

1941 Yrjö Jylhä - Kiirastuli

1942 Klaus U Suomela - Hopeakihlajaiset

1943 Tatu Vaaskivi – Pyhä kevät

1944 Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

1945 Kersti Bergroth - Eläviä ja kuolleita

1946 Eero Lyyvuo – Pieniä laulajia

1947 Lauri Viita - Betonimylläri

1948 Juhani Pohjanmies - Avaruuslaiva

1949 Oiva Paloheimo – Lepakko

1950 Arvi Kivimaa - Passacaglia

1951 Eila Kivikk'aho - Niityltä pois

1952 Aira Brink - Memmoin arvat

1953 Helvi Hämäläinen – Kolme eloonherätettyä 

1954 Helvi Juvonen - Päivästä päivään (4)

1955 Toivo Pekkanen – Lähtö matkalle

1956 Lasse Heikkilä – Carmen (5)

1957 Veijo Meri - Manilaköysi

1958 Aapeli - Pikku Pietarin piha

1959 Helvi Juvonen - Sanantuoja (4) / Lasse Heikkilä - Terra Mariana (5) / Mika Waltari - Valtakunnan salaisuus (3)

1960 Marja-Liisa Vartio - Kaikki naiset näkevät unia 

1961 Unto Kupiainen - Polaris

1962 Pentti Saarikoski – Mitä tapahtuu todella 

1963 Marianne Thorby - Irma Brannertin arvoitus

1964 Eeva Tenhunen - Mustat kalat

1965 Tove Jansson - Muumipappa ja meri (6)

1966 Paavo Haavikko – Puut, kaikki heidän vihreytensä

1967 Einari Vuorela - Puut ajattelevat

1968 Eeva-Liisa Manner - Poltettu oranssi

1969 Daniel Katz - Kun isoisä Suomeen hiihti

1970

1971 Veikko Huovinen - Veitikka

1972 Tove Jansson - Kesäkirja (6) 

1973 Kaari Utrio - Viipurin kaunotar

1974 Aari Surakka - Yksinkertainen ilo 

1975 Märta Tikkanen - Miestä ei voi raiskata

1976 Leena Krohn - Ihmisen vaatteissa

1977 Elina Karjalainen - Uppo-Nalle

1978 Veikko Huovinen - Lentsu

1979 Kirsi Kunnas - Kani Koipeliinin kuperkeikat 

1980 Jukka Parkkinen - Korppi ja korpin poika

1981 Arto Paasilinna - Ulvova mylläri

1982 Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat 

1983 Matti Paavilainen - Palapeli

1984 Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 

1985 Irja Rane - Kiinan keisarin lentävä hevonen 

1986 Antti Hyry - Kertomus 

1987 Aale Tynni - Vuodenajat 

1988 Vuokko Tolonen - Salainen keittokirja 

1989 Eeva Tikka - Lukittu kaivo 

1990 Boris Hurtta - Elävien ja kuolleiden kesä

1991 Eeva Joenpelto - Avoin, hellä ja katumaton

1992 Maarit Verronen - Älä maksa lautturille 

1993 Tittamari Marttinen – Tuhkamorsian 

1994 Kirsti Manninen - Kuolema ylioppilastalolla 

1995 Markus Nummi - Kadonnut Pariisi

1996 Gösta Ågren – Rakentaja

1997 Kai Nieminen - Vakavia runoja

1998 Leena Lehtolainen - Tuulen puolella

1999 Tuuve Aro - Harmia lämpöpatterista

2000 Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

2001 Jyrki Vainonen - Luutarha

2002 Ranya ElRamly - Auringon asema

2003 Virpi Hämeen-Anttila - Suden vuosi

2004 Mirkka Rekola - Valekuun reitti

2005 Kirsti Ellilä - Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin

2006 Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta

2007 Vesa Haapala - Vantaa

2008 Juha Siro - Satakieli

2009 Riku Korhonen - Hyvästi tytöt

2010 Taina Teerialho – Kesän tunnit Gravelin laskuopin mukaan 

2011 Philip Teir - Donner-ryhmä

2012 Aki Ollikainen - Nälkävuosi

2013 Juho Nieminen - Saattaa sisältää pähkinää

2014 Iiro Küttner - Puuseppä

2015 Hannu Väisänen - Piisamiturkki ja muita kertomuksia 

2016 J.K.Ihalainen - Sytykkeitä 

2017 Marianna Kurtto - Tristania

2018 Marko Annala - Paasto

2019 Jyrki Vainonen – Yön ja päivän tarinoita

2020 Karin Erlandsson – Yöjuna

2021 Tuomas Mattila – Hammasratas

2022 Kari Hotakainen - Opetuslapsi 

2023 Antti Hurskainen - Suntio
2024 Marko Järvikallas – Saattue

2025 Riko Saatsi – Yöistujat 

Täysin tyhjiä vuosia löytyy yhä seitsemän, joista neljä on 1920-luvulla, mutta hämmentävä on myös tuo vuoden 1970 aukko. Ja jos pidän kiinni periaatteesta, että haluan joka vuodelle eri kirjailijan, on aukkoja vähintään seitsemän lisää, mutta vuodet ovat vielä epävarmoja: vaihtoehdot on merkitty listaan kursiivilla (pitäisi varmaan lukea 1930-luvulta muutakin kuin Hilja Valtosta).

Ja, myönnetään, monen muunkin vuoden kohdalla olisi parantamisen varaa: jotkut huomattavat kirjailijat ovat mukana tuotantonsa vähäisemmällä edustajalla, kun se sattui olemaan tarpeen kyseiselle vuodelle, ja jotkut mukana olevat teokset vaihtuisivat jos kyseisille vuosille tulisi enemmän valinnanvaraa...mutta aika paljon sain mukaan kirjoja, joista olen tosiaan pitänyt.   

Ja kun tuo aukkojen määrä alkaa näyttää kohtuulliselta, niin asetanpa itselleni lukuhaasteen alkaa aktiivisesti etsiä täytettä listalle. Katsotaan alustavasti kuinka paljon lista täydentyy tulevan vuoden aikana, ja tarvitseeko jatkaa. Jotain potentiaalisia teoksia, jotka ovat sopivina vuosina julkaistuja, olen jo bongannut, joten saattaapi olla että tulevina kuukausina blogissa alkaa näkyä Hilda Huntuvuorta, Otto Mannista, Santeri Ivaloa tai Tito Collianderia... 

  

Katolisesta (ja muusta uskonnollisesta) kirjallisuudesta

Olen tässä viime aikoina silmäillyt Studium Catholicumin kirjastossa olevaa kaunokirjallisuuskokoelmaa, mitä siltä löytyy, mitä haluaisin lukea ja hieman toki myös mitä sieltä puuttuisi mutta olisi hyvä olla mukana. Samoin olemassaolevia kirjalistoja, lähinnä Outi Kecskemétin, Tuula Luoman ja Kaarina Kohon laatima Katolista kirjallisuutta -vihkosta vuodelta 2004, jossa monista kirjailijoista ja kirjoista on myös jotain lyhyitä luonnehdintoja: toki sen jälkeen on tullut uusia relevantteja kirjoja, ja huomaan listasta puuttuvan myös vanhempia teoksia, jotka sinne ehdottomasti kuuluisivat. 

Syytä olisi siis ehkä laatia uusi, päivitetty ja täydennetty lista, mutta siinä olisikin urakkaa enemmän kuin mihin tällä hetkellä venyy. Sen sijaan päädyin kuratoimaan toisenlaisen infopaketin: blogiini on nyt ilmestynyt välisivu Collectio Catholica, jonne olen koonnut vuosien varrella tekemiäni bloggauksia kirjoista, joilla katson olevan erityistä relevanssia katolisesta näkökulmasta: suhtaudun asiaan laveasti, joten mukaan on päätynyt myös aimo joukko kirjoja, joissa käsitellään uskonnollisuutta yleisesti jotenkin kiinnostavasti.

 

 (Flannery O'Connor/Goodreads)

Valikointia ja ryhmittelyä tehdessä on tietysti aiheellista kysyä, mitä "katolinen kirjallisuus" oikeastaan tarkoittaa? Millä perusteilla tehdä rajauksia ja kategorisointeja? Blogini tunnustettu auktoriteetti Flannery O'Connor on todennut, että kaikki mikä on totta, on katolisen uskon mukaista (me muut ehkä joudumme vääntämään tuon muotoon "pitäisi olla katolisen uskon mukaista"), ja jatkoajatuksena voi tietysti todeta, että myös ne kirjat jotka eivät ole totta, ovat omalla tavallaan kiinnostavia, juurikin siinä mitä ne paljastavat todesta...

Tuo on lukijalle ihan hyvä malli lähestyä kirjallisuutta, mutta kuratoijalle, kriitikolle ja kommentoijalle ehkä tarvitaan jotain selkeärajaisempaa: onko kirjoja, joissa katolisesta (/kristillisestä/uskonnollisesta) näkökulmasta tehty luenta eroaa jotenkin merkittävästi ei-katolisesta, ei-kristillisestä, ei-uskonnollisesta? Varmaankin. Pintatasolla kirjat, joissa keskeisinä elementteinä ovat Kirkon kulttuuriseen, institutionaaliseen ja historialliseen kontekstiin liittyvät ilmiöt: onko mukana pappeja, nunnia, luostareita, sakramentteja, pyhimyksiä, ristiretkiä jne. Pintatasojen käsittelyssä löytyy jo joitain kiinnostavia poimintoja mutta siihen jääminen tuntuu, no, pinnalliselta: olisi hyvä pystyä näkemään enemmänkin eikä pysähtyä tuijottamaan vain suitsutusta, mystiikkaa, marianpalvontaa ja juonittelevia jesuiittoja kätkettyine tikareineen. 

O'Connor nostaa esiin maailmankuvan, johon kiinteästi sisältyy ajatus transsendenssista. Se mikä on totta puhtaan materiaalisella tasolla on totta, mutta se ei ole koko totuus: materiaalisen läpäisee transsendenttinen taso, ja tietoisuus tästä on olennainen osa uskonnollista kirjallisuutta. Ja miten se tarkemmin ilmenee ja vaikuttaa materiaaliseen tasoon ja esim. ihmiskuvaan, moraaliin jne. rajaa sitten kirjoja ja muita kulttuurituotteita tarkemmin kristillisiksi, ja katolilaisiksi.

Toki tämä ei enää ole täysin kirjasta riippuvainen piirre: kirjailijan ohella myös lukija tuo oman maailmankuvansa luentaan, ja siinä ilmenevillä eroilla kaksi lukijaa voivat päätyä radikaalisti erilaisiin luentoihin samasta kirjasta. Jotkut kirjailijat ehkä käyttävätkin jonkinlaista koirapilli-tyyliä, tietoisuutta, että lukijansa eri maailmankatsomuksensa perusteella voivat päätyä eri tulkintoihin ja lukukokemuksiin, lukevat hieman eri kirjaa koska huomaavat eri signaaleja ja asettavat ne erilaisiin konteksteihin (O'Connor itse on hyvä esimerkki...)

Tämä on minusta kiinnostava piirre kirjallisuudessa, mutta samalla toki hyvin haastava, varsinkin löytää niitä relevantteja kirjoja. Valitettavasti valtavirtakritiikki ainakin Suomessa tapaa olla tavattoman huono apuväline tässä kulttuurituotteiden käsittelyssä: uskonnollisten aiheiden täytyy olla tosi päällekäyvästi esillä, että ne ylipäänsä ollaan kykeneviä tunnistamaan ja käsittelemään, ja toki silloinkin käisttely tapaa olla asiantuntematonta mutuhuttuilua. Ja suuresta osasta kirjoista, joissa uskonnollisten teemojen ja ulottuvuuksien käsittely on hienovaraisempaa, ne yksinkertaisesti vain sivuutetaan ja vaietaan, johtuen ehkä sokeudesta edes humata niitä, tai kyvyttömyydestä niiden käsittelyyn. Mainitsen vaikkapa Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani, jossa kristillinen (ja katolinen) näkökulma on olennainen osa kirjaa, mutta aika harva sen nostaa esiin. Tai kuinka Antti Tuuri itse mainitsee kirjoissaan olevan transsendenttisen ulottuvuuden, mutta taas kerran aika harva muu niin tekee ja sen ainakaan ääneen huomioi...
Eikä tämä rajoitu vain kritiikkiin, vaan nämä piirteet saatetaan sivuuttaa myös kirjojen markkinoinnissa, takakansiteksteissä yms.

Niinpä uskonnollisista näkökulmista kiinnostavia ja relevantteja kirjoja on joskus aika vaikea löytää itse lukematta, pelkästään arvostelujen, kirjallisuushistorioiden ja muiden toisen käden lähteiden perusteella, mutta ei voi myöskään lukea ihan kaikkia maailman kirjoja. Joten pitää sitten käyttää niittä kritiikkiresursseja mitä on, ja tehdä sitä myös itse (kun itse sen paremmin osaan kuin moni muu): tästä syystä kokosin myös muiden käytettäväksi tuon oman tekstiluetteloni, ja aion sitä kyllä myös täydentää tulevaisuudessa. 

Aiherajauksesta johtuen huomionarvoisiksi tulee rinnakkain niin maailmankirjallisuuden klassikkoja kuin pienen piirin kuriositeetteja ja bibliofiilisiä löytöjä. Ja niin hyviä kuin huonojakin kirjoja, niin yleisen kirjallisen laadun kuin nimenomaan uskonnollisten teemojen käsittelyn perusteella (eli pelkkää mainintaa ei missään nimessa kannata ottaa suosituksena, jos ei halua lukea kirjoja ihan vain niiden huomionarvoisuuden perusteella).

Kirjajaottelussa tietokirjoihin ja sarjakuviin päätyi oikeastaan kaikki blogeihin päätyneet uskonnollisia aiheita jotenkin merkittävästi käsitelleet kirjat, oli niillä sitten suora yhteys nimenomaan katolilaisuuteen tai ei (lukijan tulkinta toki tapahtuu tästä näkökulmasta). Tietokirjat ryhmittelin sillä perusteella, onko kirja saatavilla suomeksi vai ei, sarjakuvat ovat kaikki yhdessä (mutta ainakaan tällä hetkellä mitään noista, jotka olen lukenut muilla kielillä, ei ole suomeksi julkaistu). 

Kaunokirjoissa onkin sitten enemmän tulkinnanvaraa. Jaottelin tässäkin kirjat sillä perusteella onko suomennos olemassa vai ei (myös kirjoista jotka olen lukenut jollain muulla kielellä) mutta mitä kirjoja sitten laskisi mukaan ja millä perusteella?

Mukaan tuli nyt kuitenkin ne kirjat, joissa on ihan näkyvasti mukana katolinen kristillisyys, Kirkko instituutiona, hengellisenä ja historiallisena, tai sen kulttuuriseen kontekstiin läheisesti liittyviä elementtejä, kirjailijan taustasta riippumatta. Maalaispapin päiväkirja, Viimeinen kiitoshymni tai L'annonce faite à Marie ovat kaikki varsin selkeitä tapauksia, mutta mukaan pääsee helposti myös vaikkapa (kristilliseen) antiikkiin ja keskiaikaan sijoittuvilla historiallisilla romaaneilla, Mika Waltarin, JP Koskisen ja Aira Brinkin tapaan. 

Mukana on myös kirjailijoita, joiden omassa identiteetissä ja tuotannossa katolinen kristillisyys on tärkeää, ja näiltä myös sellaisia teoksia, joissa kyseinen piirre ei ehkä niin paljoa ole esillä (Miehemme Havannassa ei ehkä olisi mukana listalla, jos kirjoittaja ei olisi Graham Greene). Osa kirjailijoista saa vapaapaikat koko tuotannolleen, ja toisaalta voisi sanoa että katolilaisuus on mukana nimenomaan maailman- ja ihmiskuvana silloinkin, kun se ei ole mukana pintatasolla.
Toki tämä avaisi kysymyksen, pitäisikö jotenkin huomioida ne kirjailijat, jotka ovat eittämättä kasvaneet katolilaisessa kulttuurikontekstissa, vaikka henkilötasolla eivät niin siihen olisikaan sitoutuneet, koska ei sitä kontekstia kuitenkaan niin vain sivuuteta. Ja varmaankin vaikkapa Clarice Lispectorin, Alain-Fournierin tai Claudio Magrisin yms. kirjojen lukeminen tästä vinkkelistä olisi kiinnostavaa, mutta en nyt ainakaan vielä tälle tielle lähtenyt.

Päädyin liittämään mukaan myös 'Muuta kiinnostavaa kaunokirjallisuutta'-kategorian, jonne on koottu suomeksi ilmestyneitä teoksia, joissa on mukana jotain katolisuuteen liittyviä elementtejä mutta varsin marginaalisesti, tai joissa käsitellään muuten uskonnollisuutta kiinnostavasti, muista kirkkokunnista tai uskonnollisista perinteistä tulevia, ja joilla katson olevan annettavaa. 
Toki tässäkin on pohdittavaa mihin vetää rajoja: laitoin tähän joukkoon mm. Huysmansin Vastahankaan ja Papinin Gogin, vaikka myöhemmän tuotantonsa perusteella molemmat päätyisivät ennemmin varsinaiselle listalle, mutta eivät ehkä juuri noilla kirjoillaan...ja toisaalta pois jäi ainakin toistaiseksi vaikkapa edellämainitun Antti Tuurin nykyaikaan sijoittuvat kirjat. Ja mukaan päätyi myös esim. bloggaukseni Adamsin Linnunradan käsikirjasta liftareille, jonka olen kirjoittanut huomioiden kirjan teologisia teemoja, vaikka oletettavaa on että ne eivät mitenkään olleet kirjailijan omaa tarkoitusta...joskus kirja luodaan lukemalla.

Tämä ei ole eksaktia, joku muu tekisi erilaiset rajaukset ja luokittelut, ja varmaan itsekin jos lukisin jotkut kirjat uudestaan, saattaisin ryhmitellä niitä eri tavalla. Ja tokihan olen lukenut paljon muitakin kirjoja, joiden kuuluisi olla noilla listoilla, mutta kun en ole tehnyt bloggausta, niin en toistaiseksi laita mukaan (samalla kun pari kirjaa on mukana parilla kolmellakin bloggauksella, ja jotkut noista ansaitsisivat uudelleenluennan ja uuden tekstin...)
Olen joistain blogatuista kirjoista ehkä unohtanutkin, että niissä oli kiinnostava uskonnollinen ulottuvuus, ja siksi niitä ei ole tullut liitettyä mukaan.

No, näillä mennään, ja tulevaisuudessa on luvassa lisäyksiä: käsien ulottuvilla on paljon kiinnostavia teemaan sopivia kirjoja, osa harvinaisiakin, joten niitä on kyllä tulossa luettavaksi. Tosin huomasin laajemmassa tutustumisessa myös haasteita: vanhemmat suomalaiset katoliset kaunokirjailijat olivat pääosin ruotsinkielisiä, ja näitä tuossa vuoden 2004 vihkosessa mainitaan seitsemän: mutta vain yhdeltä on suomennettu useampi kirja (esseisti Johannes Salminen), kolmelta muulta on kultakin suomeksi vain yksi kirja (Birgit Klockars, Göran Stenius, Mirjam Tuominen) ja kolmelta ei ole suomeksi mitään (Disa Lindholm, Carolus Rein, Anna-Lisa Österberg). En ollut aiemmin oikein hahmottanutkaan kuinka oma maailmansa suomenruotsalainen kirjallisuus onkaan, jos suomennoksia tulee noin harvalta ja tipoittain...pitääköhän tässä oikeasti opetella lukemaan ruotsiksi, että voisi kokonaisvaltaisemmin tutustua suomalaiseen kirjallisuuteen?

Sadan vuoden lukuhaaste -kooste

                                                             Kuva: Elegia - Kartanon kruunaamaton lukija

Viime vuonna Kirjaimia-blogi aloitti Sadan vuoden lukuhaasteen, jonka ideana on lukea vuoden aikana kirjoja eri vuosikymmeniltä, kaksikymmenluvulta kaksikymmenluvulle (ja bonuksena 1910- ja 1900-vuosikymmenet).

Koska luen usein kirjoja varsin leveällä ajallisella skaalalla, niin helppo ja mukavahan tähän on osallistua. Ja ihan lukemalla mitä huvitti saikin nopeasti monta vuosikymmentä, ja parilla täsmällisemmällä valinnalla sitten ne aukot, ja haaste täyttyi bonuskierroksia myöten varsin nopeasti, taisi olla jo alkukesästä.

Mutta vuodenvaihteen lähestyessä aloin sitten katsella niitä muita luettuja kirjoja, kuinkas laajasti ne ovat levittäytyneet eri vuosikymmenille...ja jakauma näyttikin varsin mallikkaalta, täsmäosumat vielä parille vuosikymmenelle, niin lopputulokseksi saadaan varsinainen haaste suoritetuksi kolmeen kertaan ja bonukset kahdesti. Valikoima näyttää tältä:

2020-luku: Antti Hurskainen - Suntio
    Delaf - Le retour de Lagaffe
    Catel & Bocquet - Alice Guy
2010-luku: Marko Annala - Paasto
    Pema Tseden - Neige
    Franck Bouysse - Grossir le ciel
2000-luku: Horacio Castellanos Moya - Senselessness
    Antti Hyry - Uuni
    Anna Gavalda - Je l'aimais
1990-luku: Eeva Joenpelto - Avoin, hellä ja katumaton
    Driss Chraïbi - L'inspecteur Ali à Trinity College
    Françoise Lefèvre - Le petit prince cannibale
1980-luku: Naguib Mahfouz - The Day the Leader Was Killed
    Christa Wolf - Kassandra
    Julio Cortázar - Nous l'aimons tant, Glenda
1970-luku: Gilbert Picard - Les vendredis de la Part-Dieu
    Helvi Juvonen - Pikku karhun talviunet
    Richard Brautigan - Sombrero Fallout
1960-luku: Eugène Ionesco - Le Roi se meurt
    Muriel Spark - The Bachelors
    Marianne Thorby - Irma Brannertin arvoitus
1950-luku: Jim Thompson - The Killer Inside Me
    Heinrich Böll - Ei sanonut sanaakaan
    Anna Maria Ortese - Evening Descends Upon the Hills
1940-luku: Anna-Maija Raittila - Ruiskukkaehtoo
    Jaakko Haavio - Syystaivas
    Georges Simenon - Mon ami Maigret
1930-luku: Klaus Mann - Mefisto
    James Hadley Chase - No Orchids for Miss Blandish
    Antoine de Saint-Exupéry - Vol de nuit
1920-luku: Hilaire Belloc - Mr Petre
    Raymond Radiguet - Le bal du comte d'Orgel
    Marcel Pagnol - Topaze
Bonukset:
1910-luku: Paul Claudel - L'annonce faite à Marie
    G.K.Chesterton - The Ballad of the White Horse
1900-luku: Larin-Kyösti - Kellastuneita lehtiä
    Sōseki Natsume - Unta kymmenen yötä ja muita kertomuksia

Joillekin vuosikymmenille olisi ollut vielä lisääkin tarjottavaa, nuo 30- ja 50-luku tarvitsivat täsmälukemisia, ja kuvaavaa on, että 2020-luku oli viimeinen täytettävä (2010-luvulle sen sijaan tuli paljonkin kirjoja, joten ei tässä ihan muinaismuistoilla mennä). Ja toisaalta vaihteeksi ei tullut luettua oikein mitään vanhemmilta vuosisadoilta.

Kiitos mainiosta haasteesta: pitäisikin harkita joskus julkaisuaikojen lisäämistä noihin pitämiini lukutilastoihin...

Blogistanian kirjapalkinnot - omat ääneni

Perinteisiä blogistanian kirjapalkintoja ollaan taas jakamassa: tänä vuonna äänestys tehdään hieman eri tavalla, lomakkeella (että myös kirjagrammaajien yms osallistuminen olisi helpompaa), ja äänestys on ollut käynnissä tällä viikolla.

Nyt ennen koottujen tulosten ilmestymistä ilmoitan kuitenkin mitä itse olen äänestänyt.

Uutuuksien luenta on minulla ollut aina aika satunnaista, eli sitä on ollut myös osallistuminen, mutta useimpina vuosina on kuitenkin jotain äänestettävää löytynyt. Tänä vuonna jopa kahdessa kategoriassa, olen siis tosi ajan hermolla.

Tänä vuonna osallistumatta jäävät lanu-kirjojen Kuopus (olenkohan koskaan osallistunut tähän, ei tosiaankaan ole ominta aluetta) ja käännösfiktion Globalia (tähän on sentään tullut osumia usein, muttei nyt). 

Blogistanian Finlandiaan löytyi kaksi luettua kirjaa jotka molemmat olivat tarpeeksi hyviä että rohkenin niitä äänestää.

1. Tuomas Mattila - Hammasratas

2. Tuukka Ahopelto - Roiskeita ajan taustapeilissä

 

-----------------------------------------------------------------------

Haastavin palkinto tänä vuonna on Tieto, johon hämmästyttävästi oli jopa ylitarjontaa: luin viimevuotisia kirjoja kolme kappaletta, mutta samalla kaksi aiemmin lukemaani ja bloggaamaani kirjaa julkaistiin viime vuonna ensi kertaa suomeksi, joten ovat myös oikeutettuja osallistumaan.

Ja kaikki olivat vieläpä niin hyviä, että ansaitsisivat äänensä eikä keskinäinen paremmuusjärjestys ole ollenkaan helppoa määrittää (toisaalta millään näistä ei ole ollut valtavasti muita blogisavuja, joten taktikointiakaan ei varsinaisesti ole...)

Tuetaan kuitenkin kotimaisuutta antamalla kärkisijat suomalaisille kirjailijoille, ja molemmat ansaitsevat myös paikkansa ihan yleissivistyksen nimissä.

1. Jaro Karkinen - Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni: Paaviuden historia Pietarista Gregorius Suureen

2. Serafim Seppälä - Antiikista Bysanttiin: Aatehistoriallisia muutoksia

 

Mutta se kolmas...päädyin valitsemaan kolmannen kirjan sillä perusteella, että sen suomennos oli ilahduttavin yllätys, joten viimeisen pisteen sai

 

3. Egeria - Matka Pyhälle maalle

 

Haluan kuitenkin mainita myös ne kaksi muuta, eli

 

Franciscus - Fratelli tutti

Tuomas Akvinolainen - Enkelit ja filosofia

 

jotka ovat myös lukemisen arvoisia:  mutta sori vaan, joskus ensimmäiset ovat viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä, ja paavi ja kirkonopettaja jäävät tällä kertaa äänittä.   

 

Voittajat (ja toivottavasti myös pistesijat) kuulutetaan palkintojen vastuublogeissa huomenna. 

Naistenviikko: Lukemista odottavia kirjoja

 

 

En ollut ajatellutkaan naistenviikon lukuhaastetta ennen kuin hoksasin viikon aloittavia postauksia toisissa blogeissa, ja kun nyt ei sattunut olemaan kesken naisten kirjoittamia kirjoja, niin ajattelin että jää väliin...mutta nappasinkin Kirja hyllyssä -blogista hyvän idean: listaankin kirjoja jotka ovat lukusuunnitelmissa, koska toki naiskirjailijoita on suotavaa lukea muulloinkin kun yhtenä viikkona vuodessa.

Tässä siis kaksitoista kirjaa, jotka odottavat lukemista lähikuukausina, kirjailijan mukaisessa aakkosjärjestyksessä,ja saatesanoilla miksi se lukemista odottaa...

Maimu Berg: Pois

Pinon ainoa suomenkielinen (siitä on jo hetki kun viimeksi olen Suomessa käynyt), alunperin virolainen romaani Neuvosto-Virosta, mutta kirjoitettu 90-luvulla. Hasardivalinta aikoinaan, tekijää en tunne mutta muistelen kustantaja Taifuunilla olleen joitain muita aika kiinnostavia teoksia...

Ivy Compton-Burnett: The Present and the Past

Vuosi sitten luin kirjailijan teoksen Two Worlds and Their Ways ja se oli sen verran omalaatuinen lukukokemus, että tokihan Compton-Burnettia pitää lukea lisää.

Dhuoda: Manuel pour mon fils

Samaa Sources chrétiennes -sarjaa kuin aiemmin lukemani Egerian matkapäiväkirja, mutta teoksena hivenen myöhempi: Dhuoda on frankki-ylimystöä Kaarle Suuren aikana 800-luvulla, ja tässä kirjassa antaa ohjeita pojalleen kuinka elää ja olla. Itse haen tästä sukellusta hyvin erilaisissa olosuhteissa eläneen ihmisen ajatteluun kuin varsinaisesti hyviä moraalisia oppeja, joskin ehkä jälkimmäisiäkin löytyy.

Anna Gavalda: L'échappée belle

Gavaldan esikoiskirjasta pidin sen verran, että lisää on tarkoitus lukea. Odotan kepeää, vaikkei vâltämättä höttöistä.

Hiromi Kawakami: Strange Weather in Tokyo

Ilmestynyt myös suomeksi nimellä Sensein salkku, ja on kehuttukin. Ei muuten juuri ennakkokäsityksiä, napattu satunnaisesti jostain kirjankierrätyspisteestä.

Toni Morrison: Beloved

Morrison ei esittelyjä kaipaa, ja joitain muita olen lukenut, mutta tästä pääteokseksi mainitusta kiinnostuin erityisesti kun hoksasin kirjan nimen olevan viittaus Raamatun profeetta Hooseaan (ja suomenkielinen "Minun kansani, minun rakkaani" tekee viittauksen vielä selvemmin).

Scholastique Mukasonga: Ce que murmurent les collines

Olen usein maininnut, että otan aika helposti luettavaksi silmiin osuvia novellikokoelmia kirjailijoilta joista en ole ikinä kuullutkaan, tämäkin on yksi niitä. Mukasonga asuu nykyisin Ranskassa mutta on kotoisin Ruandasta, jonne nämä novellit sijoittuvat.

Amélie Nothomb: Mercure

Nothomb on hyväksi havaittu, ja lukamattomia kirjoja on yhä aika monta. 

Audur Ava Olafsdottir: Rosa Candida

Islantilainen kirjailija, joka on hyvin suosittu Ranskassa (suomalaisessa kirjakeskustelussa sen sijaan en ole nimeä nähnyt kertaakaan), erityisesti tämä romaani on saanut huomiota, suosiota ja arvostusta.  

Zoya Pirzad: Comme tous les après-midi

Lisää kategoriaa "novellikokoelma kirjailijalta josta en ole ikinä kuullutkaan": Pirzad on iranilais-armenialainen kirjailija, jolta on muutamakin kirja tullut ranskaksi (ja kustantamo Zulman julkaisusarja on paitsi nätti myös valikoimaltaan varsin kiintoisan oloinen, ja siinä on myös tuo yllämainittu Olafsdottir alunperin julkaistu).

Shan Sa: Porte de la Paix céleste

Satunnainen poiminta kirjankierrätyspisteestä, kirjailija on syntynyt Kiinassa mutta asuu Ranskassa ja kirjoittaa ranskaksi: tällä esikoisromaanilla on ainakin napattu muutama kirjallisuuspalkinto...

Elizabeth Taylor: A View of the Harbour

Ja Tayloria (yhä vaan ei se leffatähti) tietysti diggailen, kuten monia muitakin 1900-luvun puolivälin brittikirjailijattaria (listalle olisi voinut tulla pari muutakin kuin nämä Taylor ja Compton-Burnett). 

Näihin voitte varautua, tai myös huudella josko joku kiinnostaa erityisesti, joku kannattaa nostaa mahdollisimman nopeasti luettavaksi tai joku jonka lukemista sietää miettiä toinenkin kerta...

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2020

Kirjabloggaajien kirjallisuuspalkintoäänestyksessä minulla on tänä vuonna ehdokkaita Globalia-palkintoon, jonka tulokset kootaan Kirjamies-blogissa. 

Kun uutuuksien lukeminen on varsin satunnaista, niin harvemmin on varsinaisia vaikeuksia valita äänestettäviä, ennemminkin katsotaan missä on ylipäänsä jotain äänestettävää. Tänä vuonna kaksi (joista toisen olin lukenut alkukielisenä ennen suomennosta):

3 pistettä: Claudio Magris - Toinen meri

2 pistettä: Oyinkan Braithwaite - Sisareni, sarjamurhaaja

Blogistanian Finlandia 2019

Blogistanian kirjapalkinnot ovat taas jaossa. Ei-kovin-uutuuspainotteisena lukijana äänet jäävät tälläkin kertaa vähiin, ainoa osuma tulee Blogistanian Finlandiaan yhden kirjan voimalla (onneksi kirja oli hyvä), eli ääneni saa:

Kirsti Ellilä: Lepra

"Erinomaisen laajalle leviävät kirjan filosofiset ajatukset, mutta Ellilälle ominaisesti mennään kuitenkin tarina edellä ja muu tuodaan sillai salaviisaasti esiin."

Uusi alku

Aikaisempi kirjablogini Hyönteisdokumentti hiljeni yli vuosi sitten koska elämä, mutta kun kiinnostus kirjallisuuteen säilyy vahvana ja kirjallisuushan on niin tärkeä asia ettei siitä puhumista voi jättää vain ammattilaisten käsiin, niin nyt tauon jälkeen on aika aloittaa uudestaan.
Mutta kun uudella nimellä kirjoitetaan, niin selvyyden vuoksi päätin myös siirtyä uuteen blogiin.

Linja pysynee kuitenkin aika lailla samana, luen kirjoja ja kirjoitan mitä niistä löysin, painopiste on yhä kaunokirjallisuudessa, lukumaku ei ole ihan radikaalisti muuttunut, ja satunnaista harhailua saatetaan harrastaa myös muille kulttuurialueille, miten sattuu kiinnostamaan, ja varmaankin tulen linkkailemaan Hyönteisdokumentin teksteihin kun luen samojen kirjailijoiden teoksia tms.

Joitain muutoksia voin sentään jo ennustaa. Luku- ja bloggaustahti lienee hitaampi ja satunnaisempi, kun opintojen puitteissa pitää tietysti lukea kaikenlaista muutakin kuin kivaa fiktiota, enkä ole aikeissa blogata opiskeluja varten luettavista materiaaleista (no, ehkä joskus jotain, saa nähdä).
Kun Ranskassa nyt asun niin ranskalainen kirjallisuus tulee olemaan entistä enemmän esillä, ja täällä saatavilla oleva englanninkielinen kirjlalisuus taas tapaa olla brittejä ja pohjoisamerikkalaisia, joten ekskursiot muille kielialueille jäänevät vähäisemmiksi (mutta kyllä niitäkin tulee, ja suomalaistakin kirjallisuutta varmaan). Ja valikoiman ja lukukielten johdosta varmaan muitakin uusia painotuksia lukemisessa tulee, niistä sitten lisää kun ne näkyviin tulevat.

Kommentointi on yhä tervetullutta.

Ja kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, jos tunnistaa ilman hakukoneita mistä blogin nimi tulee.