15.4.2020

Egeria - Matkapäiväkirja (Itinerarium Egeriae)


Tämän vuoden paastokirjana luin Egerian matkapäiväkirjaa pyhiinvaellukselta Pyhällä Maalla 380-luvulta. Lukemisen aloitin siis tuhkakeskiviikkona helmikuun lopussa, ja joka päivä luin yhden luvun, ei enempää eikä vähempää, mutta kun kirjassa oli lukuja 49 niin meni vähän pääsiäisenkin puolelle...

Kirjan valinnassa ei kauheasti harkintaa käytetty, satuin vähän ennen paastonajan alkua näkemään maininna tästä teoksesta, yhdestä vanhimmista tunnetuista naiskirjoittajan kirjoittamista teoksista, ja samoin yhdestä vanhimmista tunnetuista kristillisistä pyhiinvaelluskertomuksista, ja kun vielä huomasin ranskannoksen ilmestyneen Sources Chretiennes -sarjassa niin otin luettavaksi.

Kovin paljoa Egeriasta ei tiedetä muuta kuin mitä tekstistä itsestä tulee ilmi, ja tekstistä ei tule ilmi mm. kirjoittajan nimeä (se on selvinnyt toisesta säilyneestä lähteestä) tai ajankohtaa (kuvattujen paikkojen ja tapahtumien perusteella konsensus ajoittaa matkan 380-luvulle), ja oma hankaluutensa tulee siitä, että meidän aikaamme säilynyt käsikirjoitus on epätäydellinen, siitä puuttuu alku ja loppu  ja keskeltäkin pari sivua (joitain aukkoja on voitu täydentää muista lähteistä, kirjaan ja myös sen puuttuviin osioihin ovat viitanneet muut myöhemmât kirjoittajat).

Tunnetuissa osissa Egeria kuitenkin matkustaa varsin laajasti (yhteensä matka kesti ainakin kolme vuotta, mahdollisesi pitempäänkin), kirja alkaa Siinailta, Jerusalemissa ja Palestiinan alueilla ollaan pitkään, mutta matkataan myös nykyisten Syyrian, Irakin ja Turkin alueilla...matkaoppaana Raamattu (Vetus Latina -versio, Vulgatan kääntäjä Hieronymus oli Egerian aikalainen) ja tietysti paikalliset traditiot ja matkaoppaat.
Jälkipuoliskossa kirjassa taas kuvaillaan miten Jerusalemissa vietetään liturgista vuotta, mm. varsin yksityiskohtaisesti hiljaisen ja pääsiäisviikon menoja (sen puolesta tämä osuikin varsin hyvin paastonajan lukemiseksi).

Egerian kotimaana pidetään Galliaa tai Espanjaa, ja vaikutusvaltaa oli sen verran että pystyi itsenäisesti hyvin matkustamaan vuosikausia ja oli hyvin vastaanotettu minne menikin (täysin ainutlaatuista tämä ei tietenkään ollut, tiedetään esim. Hieronymoksen lähipiirissä Jerusalemissa olleen monia roomalaisnaisia, joita Pyhä Maa on vetänyt puoleensa).

Mutta samoin, vaikka kovin henkilökohtaisella otteella Egeria ei huomioitaan kirjoitakaan, välittyy tekstistä myös uteliaisuus ja tarkka havainnointikyky: Eri paikkoja tosiaan käydään katsomassa hyvinkin runsaasti ja laajasti, ja niiltä osin mitä niiden kuvauksia voidaan tarkistaa muista aikalaislähteistä, arkeologiasta tai maantieteestä, havainnot ovat pääosin hyvin luotettavia.

Tämä on tuonut teokselle runsaasti akateemista kiinnostusta. Egerian teos kiinnostaa arkeologeja kuvattujen paikkojen osalta, millaisia ne olivat 380-luvulla ja samoin millaisia traditioita paikkoihin yhdistettiin tuolloin.
Samoin teos kiinnostaa liturgian historian tutkijoita, koska Egerian aikana nykyinen liturginen kalenteri alkoi pikkuhiljaa saada muotonsa, joten kuvaukset miten Jerusalemissa mm. vietettiin pääsiäistä tuolloin ovat hyvin informatiivisia (samoin kuin aukkokohdat, on merkillistä jos Egeria jättää mainitsematta jotain ilmeistä: hyvä esimerkki on Siinainmatkan sijoittuminen joulu-tammikuulle, jolloin Egeria mainitsee loppiaisenvieton, mutta ei sanallakaan viittaa jouluun. Ja ilmeisesti joulu oli vielä tuolloin tuntematon juhla (ensimmäiset paikalliset maininnat jouluvietosta sijoittuvat juuri samaan aikaan kuin Egeria pyhiinvaellustaan teki, ja Jerusalemissa se alkoi vasta 400-luvun puolella).
Samoin kielitieteilijät ovat kiinnostuneita Egerian kielestä, jossa alkaa näkyä merkkejä latinan eriytymisestä paikallisempiin romaanisiin kieliin, puhdasta klassista latinaa Egeria ei kirjoita...

Omalta osaltani myönnän kiinnostukseni teokseen olleen ja pysyneen suurelta osin kuriositeettitasolla: 300-luku on tietysti hyvin kiinnostava aikakausi historiallisesti ja täynnä vaikuttavia ajattelijoita ja kirjoittajia, joten kun aikakaudelle osuu myös naiskirjailija niin tokihan pitää ainakin tutustua.
Vaikka samalla on myös myönnettävä, että jos ei satu tuntemaan intohimoa jotain yllâmainittua aihetta kohtaan niin voi tämä aika kuivakkaa luettavaa olla, ei tässä sillai tarinaa, seikkailua tai draamaa ole. Mutta kuitenkin sellainen teos että vähintään olemassaolo on hyvä tietää, vaikkei lukisikaan.

Tuossa mielessä olen toki aiemminkin harrastanut näitä varhaisia naiskirjailijoita, 1600-lukua edeltävistä blogiin asti on päätynyt Marie de France, Bingenin Hildegard ja Avilan Teresa (ja ainakin viimeksimainittua pitäisi lukea lisää), ja blogin ulkopuolella Katariina Sienalainen, Christine de Pisan, Sarashina, Rabi'a...
Sei Shonagonin ja Murasaki Shikibun tietysti tiedän, ja hyllyssä olisi odottamassa ainakin Dhuoda, Assisin Clara, Vadstenan Birgitta, Marguerite de Navarre, Norwichin Julian, joukko saksalaismystikoita 1200-1300-luvuilta jne. Ja kävin vilkuilemassa Wikipedian sivuilta joukkoa muita vanhoja naiskirjailijoita, ja onhan niitä iso joukko (osa tosin yhden tai muutaman runon perusteella, ja jotkut krediitit ovat historioitsijoiden suuresti kyseenalaistamia).

Historiaa on tarjolla heille, jotka jaksavat lukea.

Helmet-lukuhaasteessa tällä osutaan kohtaan 43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja, kyseessä ei ole mikä tahansa kirjasarja vaan se kaikkein paras: Sources Chretiennes, sarja kriittisiä laitoksia patristisista ja keskiaikaisista teksteistä. Tämä on sarjan osa 296, yhteensä tällä hetkellä osia on päälle 600 (ja sarjassa on mukana noista edellämainituista Dhuoda, Clara ja Helftan Gertrude).

 

Edit helmikuu 2021: Suomen patristinen seura on juuri julkaissut Anni Maria Laaton suomennoksen kirjasta nimellä Matka Pyhälle maalle. 

8 kommenttia:

  1. Löytyisiköhän tätä suomeksi. Kiinnostaisi minua kovastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti ei, englanniksi on pari käännöstä, ja saksaksi ja espanjaksi ainakin...

      Patristiikkaa suomeksi löytyy aika satunnaisesti, alan tutkimusta ja harrastusta on toki ja sitä myötä käännöksiä tulee niin akateemisina julkaisuina kuin hengellisempinäkin, jälkimmäisissä kunnostautuvat tietysti erityisesti ortodoksit, joilla painotus on itäisiin isiin, mutta paljon on kääntämättä.
      Ja mitä olen nyt alaan liittyvää kirjallisuutta ja sen viiteluetteloa katsellut, niin puutteita on näissä isommissakin kielissä, englanninkieliset joutuvat kyllä usein viittaamaan näihin SC-sarjan ranskannoksiin ja toisaalta ranskaksikin kyllä on vielä aukkoja...

      Poista
    2. Hieman googlain ja löysin yhden linkin, joka viittaisi siihen, että ruotsiksi löytyisi. Ei vain ole englanti ja ruotsi täysin hallussa, voisihan tuota kuitenkin kokeilla. Aihetta tutkiessani löysin myös Pyhien Perpetuan ja Felicitan marttyyrion, joka löytyisi suomenkielisenä ja jonka ehkä voisi jossain vaiheessa koronasulun jälkeen saada kaukolainana. Marttyyritarinat tosin ovat aika kolkkoa luettavaa, kiinnostaisi silti nämä varhaiset tarinat ja elämät.

      Poista
    3. Marttyyriot on oma lajinsa, Perpetuaa ja Felicitaa en ole muistaakseni lukenut, mutta sekin toki tästä sarjasta löytyy...

      Ja näissä varhaisissa teoksissa on toki hyvin vaihtelevaa että kuinka paljon kerrotaan varsinaisesti tarinaa tai elämää, usein pääpaino on filosofiseeraamisella ja henkilökohtaisempi ote voi jäädä rivien väliin (mutta toki riemastuttavasti pulpahdella sieltä).

      Poista
    4. Vastaus tulee vähän myöhässä, mutta nythän tämä on ilmestynyt suomeksi, Anni Laaton käännöksenä.

      Poista
    5. joo, huomasin tuon uutisen kanssa joku aika sitten (ja editoin postauksen loppuun maininnan), Suomen patristinen seura ja muutkin toimijat kyllä tekevät näitä suomennoksia, ja ihan mielellään niille toivoisi suurempaakin näkyvyyttä, koska ainakin osalla voi olla kiinnostavuutta teologipiirienkin ulkopuolella...

      Poista
  2. Mielenkiintoista kuulla tällaisesta kirjailijasta. 300-luvulta en tiedä yhtään toista kirjailijaa ja muistakin mainitsemistasi vain harvat ovat edes nimeltä tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 300-luvulta fiktio jää vähiin mutta tietopuoli kukoistaa, erityisesti kristillinen teologia ja filosofia kukoistavat, joten aikakauden historiaa on tullut luettua aika reilusti muutenkin...

      Poista