29.3.2023

Naguib Mahfouz - The Day the Leader Was Killed

Naguib Mahfouz The Day the Leader Was Killed arabia Egypti poliittinen romaani

Lisää Naguib Mahfouzin pienoisromaaneja: Miramarin luin vuosi sitten, muutamia muita sitä ennen, ja ei tämäkään varmaan viimeiseksi jää...

Kirjailijan tutut piirteet ovat kyllä hyvin mukana: taas kerran tapahtumasarjaa kuvataan usean kertojan näkökulmasta, ja taas kerran Egyptin politiikkaa olisi hyvä tuntea hieman enemmän kuin mitä oikeasti nyt tunnen. Kirjan nimen päivä on kuudes lokakuuta 1981, jolloin presidentti Anwar Sadat murhattiin: kirjassa tämä tapahtuma sijoittuu vain televisioruudulle, mutta ei jää ainoaksi kuolemaksi kirjassa...

Kirjan kolme kertojaa ovat kairolaisen keskiluokkaisen perheen vanha patriarkka Muhtashimi Zayed, tämän pojanpoika Elwan ja Elwanin morsian (ja naapuri ja kollega) Randa. Sadatin ajama markkinaliberaali Infitah-talouspolitiikka on johtanut suureen tuloerojen kasvuun, elinkustannukset nousevat, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, ja keskiluokkainenkin perhe voi huomata elinehtojensa kapenevan...mistä seuraa että Elwanilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia asettua elämään omillaan ja perustamaan perhettä, joten kihlaus Randan kansa venyy ilman olennaista toivoa että asiat muuttuisivat. Ja Elwanin ja Randan naimaton esimies, vanhempi ja varakkaampi Anwar Allam, osoittaa kiinnostusta Randaa kohtaan ja vastaavasti tämän sisar, samoin varakas leski, puolestaan pitää Elwanista...

Sadan sivun pienoisromaanissa on pienten ihmisten pienimuotoista draamaa, jonka henkilöt epäilemättä edustavat myös kokonaisia yhteiskuntasektoreita, talouden ja politiikan vaikutusta hyvin konkreettisestikin koko elämän alueelle. Ei tämäkään nyt ihan suosikikseni Mahfouzin tuotannosta noussut, mutta kiinnostava kirja kuitenkin, varsinkin näin eduskuntavaalien alla luettavaksi.

Helmet-lukuhaasteessa laitetaan vaikka kohtaan 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta (no, ei Elwan lapsi ole mutta). Ja Sadan vuoden lukuhaastee etenee, tämä on 1980-lukua.

26.3.2023

Antti Hurskainen - Suntio

Antti Hurskainen Suntio romaani suomi kirja

Jostain merkillisestä syystä hyvin harva tuntuu olevan kanssani samaa mieltä, että Bergmanin elokuva Kuiskauksia ja huutoja on pohjimmiltaan positiivinen elokuva, jossa on onnellinen loppu. Suntiossa on vähän samaa.

Antti Hurskaisen uuden romaanin nimihenkilö ja kertoja on pienen maalaisseurakunnan (paikkakuntaa ei määritelty, mutta Savon Sanomien levikkialueella ollaan) suntio Turtola, ikää vajaa viisikymmentä vuotta, perheenä viisivuotias tytär Monika, harrastuksina lentopallo, lukeminen, elokuvat ja nikkarointi, äänensävy varsin sarkastinen.

Kirjan ensimmäisessä puoliskossa isossa osassa ovat keskustelut kirkkoherra Sirénin kanssa: hieman työasioista, mutta aika paljon myös yleisemmistä asioista, Kiihtelysvaaran kirkkopalosta, Ingmar Bergmanista ja Dietrich Bonhoefferista, anteeksipyytämisestä ja -antamisista, uskosta, kuolemasta...

Ja samalla on kiinnostavaa mistä kaikesta Turtola ja Sirén vaikenevat. Sirénin perheasiat ja runsas alkoholinkäyttö kierretään useimmiten kaukaa, ja samoin alkukirjassa mietitytti, että kun Turtolalla on tytär niin tällä on oletettavasti ollut myös äiti, mutta tämän olemassaolosta (muista ominaisuuksista puhumattakaan) ei pukahdeta mitään (seurakunnan uusi kappalainen Leppä sen sijaan on hieman liiankin innokas tilittämään henkilökohtaisia asioitaan sunnuntaisaarnaa myöten). Leviävien keskustelujen välissä on sitten hieman tajunnanvirtaisia kuvauksia Turtolan tekemisistä niin suntiona, isänä kuin lentopalloilijana.

Ihmettelen, miksi samat asiat täytyy perustella useaan kertaan. Lepän puheenvuoro oli ekshibitionistinen, itsestään kiihottunut ja kaikin puolin mauton. Sellaisten vapautta tulla kuulluksi on puolustettava. 

Jälkipuoliskossa pääosassa taas ovat kirjeet, joita Turtola lähettää: Sirénille, Lepälle, Monikalle, Monikan äidille, kuolleelle isälleen, Sauli Niinistölle, asunnolleen...näissä jotkut alkupuoliskon tapahtumat saavat lisää selvyyttä  ja muutenkin Turtolalla on pyrkimys asioiden ja suhteiden rehelliseen tarkasteluun, joten auki viillellään niin itseä kuin toista...(ja siihen on syynsä miksi puoliskojen välissä formaatti vaihtuu, keskusteluista kirjeisiin). 

- Pahimpia juttua ei varmaan ees näytetä. Ei ainakaan Muumipeikolle kun se on säikky. Kivasti se Muumimamma silti puhu vaikka ei ihan totta.
- Valehtelua tulee välttää viimeiseen saakka.
- Iskä, miten paljon on hyvin ja miten paljon huonosti?
- Tarkoitatko meillä täällä vai koko maailmassa?
- Sulla ja mulla.
- 70 prosenttia huonosti ja 30 prosenttia hyvin.
- Sen pystyy laskemaan noin tarkasti?
- Täytyy pystyä.

Hurskainen on esseekirjailija, ja se näkyy myös tässä fiktiossa: vaikka fiktiiviset henkilöt tässä keskustelevat ja kirjoittavat kirjeitä, tekstissä on hyvin esseistinen ja asiavetoinen sävy, ja yhteiskunnan ja ihmiselämän ilmiöitä pureskellaan dialogimuodossa. Keskustelu ei ehkä kuulosta usein kovinkaan luonnolliselta, ja on ehkä joidenkin mielestä kuivakkaa, mutta minua esseehenkisyys miellyttää myös fiktiossa. Ja luulenpa että joiden ajatusten ja huomioiden esittäminen fiktiomuodossa, Turtolan tai Sirénin suulla, menee paremmin läpi, sen verran purevia kommentteja nimiltä mainituista tahoista on mukana (ja ihmisten medialukutaidosta tai sen puutteesta on taas ollut ajankohtaista juttua). 

Ja luonnollisesti tällaisessa esseistisessä tekstissä löytyy viittauksia moniin suuntiin, joista osaa ei kyllä niin suuresti avata, luotetaan lukijan yleissivistykseen tuntea mistä puhutaan Bonhoefferista Pirkka-Pekka Peteliukseen. Omaan taustaani nämä aiheet toki ovat tuttuja, Hesarin toimittaja saattaa joutua ajoittain käyttämään Googlea. Ja rajatummista aiheista ponnistetaan laajempiin: tekoihin ja tekemättä jättämisiin, kuolemaan, armoon, syyllisyyteen, moraaliin, tekopyhyyteen ja poseeraavaan pseudohumanismiin, itsekäsitykseen (harhaiseen tai rehelliseen), uskoon, Kristukseen...(sattumalta olen samaan aikaan lueskellut Juhani Rekolan kolumnikokoelmaa Herääminen pimeään, jossa on niin aiheiltaan kuin hengeltään paljon samaa tämän kirjan kanssa)

Suntio Turtola, kätevä käsistään, nikkaroiva ja arkisen tekemisen mies nostaa esiin saman piirteen Jeesuksessa, puusepässä: että Jeesus teki ja olisi tehnyt. Vaan Turtola ei ole Jeesus, joten olisivatko tekonsa samoja? Eivät, myöntää hän itsekin, mutta ne ovat silti tekoja, ja niiden oikeutuksissa tai oikeutuksettomuuksissa riittääkin pohdittavaa loppuiäksi (eikä ehkä edes riitä).

Tarvitaan yksi Havukainen vaihtamaan lamppu. Hän nousee tuolille, irrottaa vanhan, laittaa uuden ja vie tuolin takaisin paikalleen. Jos sinä olet vaihtovuorossa, tarvitaan edelleen yksi Havukainen tai kuka tahansa ohikulkija, sillä alat epäillä rukouksen voimaa sammuneen lampun hämärässä, etsit kultaiselle köydelle sopivaa kohtaa varjostimen yläosasta, vetäydyt sikiöasentoon tuolille kiroamaan Jumalaa ja odottamaan, että Laura tai Herran enkeli kantaisi sinut sänkyyn. 

Sama henki on toteutettu myös kirjan yksinkertaisuudessaan hätkähdyttävän provosoivassa ulkonäössä: "Tässä olen."

Viime aikoina olen lukenut useammalta suomalaiselta kirjailijalta uusia kirjoja, joissa uskonnollisia, moraalisia ja filosofisia teemoja käsitellään haastavan kiinnostavasti, ja Hurskainen jatkaa linjaa erinomaisesti: onko tässä pikkuhiljaa syytä alkaa pitää uutta kotimaista kirjallisuutta vakavastiotettavana ihan kollektiivisestikin? 

Arvostelukappale saatu kustantajalta.

17.3.2023

Gilbert Picard - Les vendredis de la Part-Dieu (Part-Dieun perjantait)

Gilbert Picard Les vendredis de la Part-Dieu dekkari kirja ranska

Ranskankieliseen dekkaritarjontaan on ollut tarkoitus tutustua hieman laajemminkin kuin niiden muutaman tutun osalta (Manchette, Simenon, Boileau-Narcejac). Gilbert Picardista en ole koskaan kuullutkaan, mutta tämän kirjan valitsin luettavaksi ihan vaan nimen perusteella: sillä saa Helmet-lukuhaasteesta varsin haastavan kohdan 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi, ja se selvästi kattaa myös Tour de France par écrit -haasteen yhden etapin: Part-Dieu on kaupunginosa Lyonissa (tuttu paikka, siellä on keskeinen juna-asema).

Part-Dieu on myös kauppakeskus, kirjoitusajankohtaan Ranskan suurin ja Euroopan suurimpia (ja on se yhä iso), ja sinne suuri osa kirjan tapahtumista sijoittuu: eräänä perjantaina kun uudessa kauppakeskuksessa juhlavasti paljastetaan kuuluisan taiteilijan patsas, pressun alta paljastuukin patsaan ohella ruumis. Seuraavana perjantaina vaateliikkeen sovituskopista löytyy toinen. Ja seuraavana perjantaina kolmas...jolloin eläkkeellä oleva poliisi Alphonse Dubois (joka ilmeisesti on mukana myös muissa Picardin dekkareissa) tutustuu juttuun.

No, lukihan tämän, mutta en nyt juuri vaikuttunut. Kirja ulottuu hyvin moneen suuntaan, epäiltyjä on paljon mutta kehenkään henkilöön tai oikeastaan koko juttuun ei saa oikein otetta, eikä tämä varsinaisesti arvoitusdekkari ollut (arvasin kyllä idean mistä on kysymys mutta varsinaisesti murhaajan hoksaamista ei oletettavasti edes odotettu). Oikeastaan kiinnostavin ulottuvuus kirjassa on millä tavalla se toi Jean-Patrick Manchetten: Manchetten yhteydessä on usein mainittu tämän vasemmalle kallellaan oleva poliittisuus, politiikka ei ole useinkaan varsinaisena aiheena mutta porvarillisuuden ja kulutusyhteiskunnan kritiikki ja piikittely on jatkuvana taustaoletuksena, ja ilmeisesti Manchetten jälkeen tällaista sävyä löytyy muustakin ranskalaisdekkarista.

Tyylillisesti ja tunnelmaltaan tämä Picardin kirja on hyvin erilainen kuin Manchette, mutta kauppakeskusmiljöö vetää mukaansa kyllä samaa piilevää poliittista sävyä, ja varmaankin ajatuksissa oli myös ajankohtainen Rote Armee Fraktion, joka muun toimintansa ohella tuli kuuluisaksi tavarataloihin kohdistetuista terrori-iskuista...

Tulipahan luettua, mutta en nyt ihan innokkaasti ole tämän kirjailijan tuotantoa lukemassa...

13.3.2023

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2022 - Tieto-tulokset

 
Kirjasome on ollut taas valitsemassa viime vuoden parhaita kirjoja, ja tänä vuonna vastuu Tieto-palkinnosta on ollut minulla, joten olen tänään innokkaasti ollut laskemassa ääniä ja tutkailemassa mitä äänestäjät oikein ovatkaan kirjoista sanoneet.
 

Blogistanian Tieto 2022

Blogistanian Tieto 2022 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee vuonna 2022 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten ja nuorten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -kategoriassa. Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään 10. kerran.

Kukin äänestäjä voi äänestää kolmea kirjaa, joista ensimmäinen saa kolme pistettä, toinen kaksi ja kolmas yhden pisteen. 

Tänä vuonna äänestykseen osallistui yhteensä 50 somettajaa, joista tietokirjoja äänesti yhteensä 33, pääosin kirjagrammaajia ja -bloggareita, mutta myös yksi kirjatubettaja; kiitos kaikille äänestäneille! Hajonta on perinteisesti runsasta, ja ääniä sai yhteensä 54 kirjaa, joista neljä kuitenkin diskattiin: yksi kirja oli ilmestynyt jo 2021, kaksi kirjoista on kustantaja luokitellut nuorten tietokirjoiksi (jotka siis olisivat kuuluneet Kuopuksen piiriin) ja yhden kaunokirjaksi ilman kaksoisluokitusta.

Myönnetään, että joidenkin kirjojen ryhmittely oikeisiin kategorioihin on joskus aikamoista tarkkuutta vaativaa, ja erityisesti esseemäiset tekstit ovat myös saaneet joissain kustantamoissa kaksoisluokituksen "kaunokirjallisuus ja esseet". Ainakin yhden kirjan äänet jakautuivat näin Tiedon ja Finlandian välillä, mikä on tietysti aina harmittavaa, mutta näin mennään.

Joka tapauksessa kärkikolmikko erottui siististi, mutta sen tuntumassakin löytyy sen verran kiinnostavia kirjoja, että nostan samantien esiin 12 eniten pisteitä kerännyttä. Tässä joukossa kirjoista kaksi on käännöksiä, eli kotimaiset tietokirjat ovat selvänä enemmistönä. Ja kiinnostavasti jokainen kärjen kahdestatoista kirjasta tulee eri kustantajalta (osa tietysti osia samaa konsernia), hyvää tietoa tulee siis monelta suunnalta. 

Mutta asiaan. 

 

Sijat 4-12 (kirjailijan mukaan aakkostettuna):

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY)

"Suosittelen kirjaa esimerkiksi sosiaalityöntekijöille, opettajille, nuorisotyöntekijöille, feministeille – ja ylipäätään kaikille. Toivottavasti kirja löytäisi myös maahanmuuttajataustaisten tyttöjen käsiin, jotka ovat ehkä Ujuni Ahmedin tavoin uskaltaneet kysyä ”miksi”." (hannaon

Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset (Aula & Co)

"Välillä vihastutti, raivostutti, välillä pahkahduin ylpeydestä [...] En ole itse koskaan ollut tähtitieteestä sen enempää innostunut, mutta näiden naisten tarinat olivat kyllä maagista kuunneltavaa." (kirjojentytar)

"Kirjasta välittyy hienosti naisten palava innostus tähtitieteeseen, heidän uppoutumisensa työhön ja sisukkuus, jolla he pääsivät tavoitteisiinsa." (Tarukirja)

Patrick Radden Keefe: Älä sano mitään (Gummerus) (suom. Maija Heikinheimo)

"Älä sano mitään on tervetullutta ja suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka joskus ovat joutuneet miettimään, mitä mieltä ovat Pohjois-Irlannin kysymyksestä. Neljä ja puolisataa sivua (viitteineen 100 sivua enemmän) Pohjois-Irlannista voi tuntua 2020-luvulla, kun kriisi ei enää ole akuutti, epäkiinnostavalta, mutta Älä sano mitään on kaikkea muuta. Se on helppolukuinen ja mukaansatempaava, kirjaa lukee kuin romaania, dekkaria paremminkin." (Kirsin Book Club)

Jyrki Korpua: Tolkien ja Kalevala (SKS)

"Tolkien ja Kalevala oli mielenkiintoinen ja todella sujuvasta kirjoitettu tietokirja. Kirjassa oli useita lainauksia niin Kalevalasta kuin Tolkienin teksteissä, joista suoraan näytettiin rinnakkaisia elementtejä." (laura.linnea_)

"Suosittelemme lämpimästi kaikille Tolkienin tuotannon faneille! " (reading_with_pet_dragon)

Sandra Niemi: Vampira - Maila Nurmen tie Hollywoodiin (Otava) (suom. Juha Ahokas)

"Kirja maalaa (oikeutetusti) niljakkaan kuvan hyväksikäyttäjien ja roistojen hallitsemasta Hollywoodista ja Mailasta, joka kamppaili saadakseen huomioita ja oikeutta taiteelleen. [...] Sandra on tehnyt suurenmoista työtä kirjan eteen, ja kirja on varsinainen kulttuuriteko." (kalmanoudotkirjat)

"Uskomaton nainen, uskomaton elämä! " (paulan_kirjanurkka)

Mari Pihlajaniemi: Olipa kerran pohjola (Tammi)

""Pienessä teoksessa on paljon asiaa, joka auttaa ymmärtämään ihmisen toiminnan, ilmastonmuutoksen, lajimuutosten ja lajikadon välisiä syy-seuraussuhteita. Mikä vaikutus on esimerkiksi retkeilijöiden jättämillä roskilla naalien elämään, miksi kuukkeleita ei näy Etelä-Suomen metsissä, miten soiden ojitus on ajanut riekot ahtaalle, miksi talvella valkoiseksi muuttuva naali on pulassa, jos lunta ei sadakaan tai mikä merkitys on kuivalla pakkaslumella sopuleiden pesintään verrattuna maahan kentäksi jäätyvään vesisateeseen." (Kirja hyllyssä)

Ville-Juhani Sutinen - Vaivan arvoista (Avain)

"Sutisen esseeteos on huikea lukemisen ja kirjallisuuden ylistys. [...] Tuskin tulen lukemaan mitään Sutisen mainitsemista kirjoista, mutta hidas ja syventyvä lukeminen ja luetun pohdinta todellakin kuulosti mielekkäältä tekemiseltä, tai ainakin tervetulleelta vaihtelulta pikalukemiselle." (heidinkuvanurkka)

Tiina Tuppurainen & Teemu Silván: Rakkaudesta lajiin (Like)

"Niitä kirjoja, joista jo olemassaolo tekee tärkeän.[...] kunpa jokainen valmentaja lukisi tän. ja myös aika moni nuori urheilija muutenkin. " (merisreads)

"Nuorten tarinat ja suhde omaan lajiin sekä omaan itseen tulee teksteissä hienosti ilmi. Ainakin tuntuu, että haastateltavat ovat saaneet puhua siitä, mistä eniten haluavat, sillä tekstissä tuntuu urheilemisen intohimo ja ilo, mutta myös vaikeudet sekä oman lajin että ennakkoluulojen ja typerien kommenttien parissa." (suskilukee)

Pekka Valtonen: Naisia valtaistuimella (Gaudeamus)

"Jotkut näistä naisista hallitsivat hyvin, toiset huonosti, yksi ei ehkä ollenkaan. Hallitsijoina naiset erosivat toisistaan siinä missä miehetkin hallitsijoina toisistaan. Teos on tutkijan kirjoittama perusteellinen tietokirja lähdeviitteineen ja -luetteloineen sekä henkilöhakemistoineen. Kirjan kuvitus tukee tekstiä oivallisesti ja lopun sukupuut valaisevat omalta osaltaan Euroopan kuninkaallisten monimutkaisia sukulaisuussuhteita. " (Tuulevin lukublogi)

3. sija:

Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa (Atena)
Maria Katajavuori Valas lasimaljassa Blogistanian kirjallisuuspalkinto 2022

"Maria Katajavuoren Valas lasimaljassa herättää miettimään omaa ympäristökäytöstäni. Mitä teen oikein ja mitä teen väärin? Kirjan ratkaisumallit vaikuttavat hyviltä vaihtoehdoilta ympäristöongelmiin. Kirjassa on runsaasti käytetty esimerkkien voimaa herättämään ihmisten omia käytösmalleja pois mukavuusalueilta." (Kirjasähkökäyrä)

"Erityisen hyvänä pidän siitä, että kirjailija asettuu yleisönsä rinnalle. Hän ei paasaa norsunluutornistaan, miten asiat pitäisi hoitaa, vaan tunnistaa ihmisen vajavaisuuden ja etsii selitystä ristiriitaisiin toimintatapoihimme muun muassa biologiasta." (Kirjakaapin kummitus)





2. sija:

Silja Koivisto: Sataman kapakan Hilda (Johnny Kniga)
Silja Koivisto Sataman kapakan Hilda Blogistanian kirjapalkinto 2022

"Silja Koiviston tekstiä on erittäin miellyttävä lukea. Hän ei jää isoisotätinsä tarinassa objektiiviseksi kertojaääneksi, vaan heittäytyy mukaan tarinaan kaikkine epävarmuuksineen ja epätäydellisyyksineen. Hän pitää oikeutetusti sukulaisensa puolta, eikä se tunnu tässä tapauksessa millään tavalla häiritsevältä vaan tekee tarinasta entistä inhimillisemmän ja koskettavamman. Kirja imaisi minut mukaansa niin, että useampanakin iltana menin nukkumaan huomattavasti myöhemmin kuin olisi ollut suotavaa." (Amman lukuhetki)

"Lukijalle Hildan elämäntarina on mainio muistutus siitä, että historiallisten romaanien tutut viisaat, taitavat ja kauniit sankarittaret ovat juuri sitä, mitä ovat - fiktiota. Myös todellisten henkilöiden elämäkerrat usein keskittyvät menestyneimpiin yksilöihin, joten tasapainon vuoksi on tarpeen pitää mielessä, että kaikki eivät menesty eikä siihen edes olisi mahdollisuuksia." (Kulttuuri kukoistaa)

 

Kirjasomettajien valinta vuoden 2022 parhaaksi tietokirjaksi on:

Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille (S&S)

 
Raisa Omaheimo Ratkaisuja läskeille blogistanian kirjallisuuspalkinto 2022 voittaja

"Ratkaisuja läskeille on suositeltavaa lukemista ihan kaikenkokoisille. Kirja on omistettu “entisille, tuleville ja ennen kaikkea nykyisille läskeille”. Moni saakin siitä varmasti tärkeitä vertaiskokemuksia, mutta kirjassa on paljon silmiä avaavaa ja ajattelemisen arvoista myös niille onnekkaille, jotka onnistuvat elämään ihannepainoisina hoikkien ihmisten ehdoilla toimivassa maailmassa." (Kirjaluotsi)

"Kirja on silmiä avaava ja lukijan ajatusmaailmaa haastava. Yhteiskuntamme piilorakenteita revitään auki, ja se tuntuu aina yhtä kuohahduttavalta. I love it! " (lukuhetkia)

"Kaikkein parasta oli se, että tämän kirjan luettuani mulla oli niin nähty ja kuultu olo! En ole yksin läskeineni tässä maailmassa. On muitakin lihavia, jotka kohtaa ihan samoja asioita kuin minä." (Kirjaimia)

"Nasevasti kirjoitettu kirja, jota voisi suositella kaikille luettavaksi kehon koosta riippumatta. 👍 Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta pieni perspektiivin laajentaminen ei tee kenellekkään pahaa." (kirja_jos_toinenkin)

Aiempien vuosien Tieto-voittajat:

2021 - Ville Eloranta & Lotta Jalava: Sana sanasta – Suomen kielen jäljillä (Tammi)
2020 - Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta (Tammi, suom. Maija Kauhanen)
2019 - Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen (Otava, suom. Elina Lustig)
2018 - Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)
2017 - Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like)
2016 - Mari Manninen: Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena)
2015 - Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman)
2014 - Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava)
2013 - Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi)
 
 
Muiden palkintokategorioiden tulokset löytyvät seuraavista vastuublogeista:

12.3.2023

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2022 – omat ääneni

Vuosittain vaihtelee mihin kategoriaan oikeasti osuu luettuja kirjoja (yleensä lukemani harvat uutuuskirjat ovat olleet tarpeeksi hyviä, että niitä on rohjennut äänestää), tänä vuonna tuli täydet kolme kirjaa Tieto-palkintoon ja kaksi Finlandiaan, Globalia ja Kuopus jäivät väliin.


Finlandiaan äänestin:

1. (3 pistettä) Kari Hotakainen - Opetuslapsi

2. (2 pistettä) Aki Ollikainen - Kristuksen toinen tuleminen

 

Tietoon äänestin:

1. (3 pistettä) Jaro karkinen - Kaitse minun lampaitani

2. (2 pistettä) Tiina Wagner & Kirsti Ellilä - Kaikki tiet vievät Roomaan

3. (1 piste) Kaarlo Havu & Johannes Huhtinen (toim.) - Ajatusten näyttämö

 

Huomenaamulla selviää miten muut ovat äänestäneet.  



9.3.2023

Marko Annala - Paasto

Marko Annala Paasto romaani suomi usko kriisi

Kun alkuvuonna kommentoin uskon aiheista uudemmassa kotimaisessa kirjallisuudessa, Anki mainitsi tämän Marko Annalan kirjan, ja kun se sen jälkeen sattui löytymään niin nappasin luettavaksi. Ja hyvä että vinkkasi, koska tämähän oli mitä erinomaisin teos.

Eusebiuksen kirkkohistoria on kansilehdeltään kellastunut, mutta sisältä ehjä; minä olen vielä ensimmäistä harmaata hiusta vaikka mutta sisältä pölyssä.

Paastonajan kynnyksellä Matias Törmä, parikymmentä vuotta sitten ortodoksiksi kääntynyt kirkkotekstiilitutkija, tunnustaa vaimolleen Marikalle että on kadottanut uskonsa Jumalaan. Marika, myös uskossa (en muista oliko mainintaa missä kirkkokunnassa tai suuntauksessa, ei kuitenkaan ollut ortodoksi) ei asiasta ilahdu, varsinkin kun se laukaistaan juuri ennen kuin hän on lähdössä pitkäksi aikaa Etiopiaan, ja niinpä Matias jää pohtimaan elämänsä suuntaa yksin paastonajaksi. Oma huolenaiheensa on myös huonoon kuntoon mennyt isoäiti Tyyne, ja sattumalta työmatkalla kohdattu nuori nainen Tessa, ja näidenkin kautta on tarvetta pohtia elämän perustuksia...ja pääsiäisen tullessa moni asia on toisin.

Tosiaan, ilahduttava teos, pohdiskelua uskosta ja sen merkityksestä, vakavaa muttei kuitenkaan milloinkaan raskasta. Matiaalla on ollut vahva tuntemus Jumalan läsnäolosta, mutta aikanaan seuraava sielun pimeä yö kääntyy syväksi kriisiksi...ja toisaalta voi pohtia kuinka mielekästä on ajatella että uskon voi hukata kuin auton avaimet: ajatteleeko Matias liikaa uskoaan jonain konkreettisena joka on hallussa niin kauan kunnes ei enää ole, ja vastaavasti onko Matias liiankin kiinni niissä hyvin konkreettisissa Jumalan läsnäolon kokemuksissa, ja niiden haipuessa koko perustus järkkyy (ja tavallaan Matias tavoittaa taas joitain olennaisia käsityksiä silloin kun ajatukset kääntyvät ulospäin toisiin ihmisiin omien kokemusten vatvomisen sijaan, niin isoäidillä kuin Tessalla on oma tärkeä roolinsa kirjassa).  

Uskon ja sen kriisien pohdinta on tietysti hyvinkin yleismaailmallinen ja ikiaikainen aihe, ja se tuodaan hyvin esiin: jokaisen luvun aloittaa sitaatti idän kirkkoisiltä (joista moni on minullekin tuttu), satojen vuosien takaa kommentoidaan sujuvasti Matiaksen nykyhetkeä...ja toisaalta kiinnostava oli kristillisyyden monimuotoisuus: Matias on ortodoksi (samoin kuin muutama sivuhenkilö), isoäitinsa vapaakirkkolainen, Marikasta en tosiaan ole ihan varma mutta jonkin lajin protestantti, Tessa taas vaikuttaa ryhmittymien ulkopuolisesti hengelliseltä...on niin monta tapaa elää uskoaan, ja siinä on myös omat haasteensa: vaikka Matiasta ja Marikaa yhdistääkin Jumala, niin samalla ymmärrys ja tapa elää jumalsuhdetta ei ole täysin yhteismitallinen eikä näin aina toisiaan tukeva...

Kiinnostava ja antoisa aihe, joka on kotimaisessa kaunokirjallisuudessa turhankin paitsiossa, ja kerronnallisesti tämä oli myös erinomaisen toimiva ja mukaansa tempaava, kieli ei kikkaile turhia mutta on sujuvaa, tarkoituksenmukaista ja kaunista (Matiaksen työkuviot tosin vaikuttivat lopulta aika irrallisilta ja ei niin realistisilta, mutta ei se häirinnytkään). Joku voisi kritisoida liiallistakin sujuvuutta ja siisteyttä, mutta tavallaan kirjassa on myös tavallaan pointtina varsin tavallisten ihmisten varsin tavalliset kokemukset, silloin kun elämää ei täytäkään suuret ja raadolliset mullistukset ja ravistukset...ja pohdittavaa riittää näinkin. 

Ensin mieli etsii ja löytää

ja sitten se yhtyy löytämäänsä.

Etsintään se käyttää järkeä,

kun taas yhtymisen aikaansaa rakkaus.

Järki etsii totuutta,

kun taas rakkaus pyrkii yhtymään hyvyyteen.

(Teoleptos, Filadelfian metropoliitta)

Kirjaa on luettu monissa blogeissa: Kirjan jäljillä, Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Aukeamia, Kirjarikas elämäni...

Helmet-lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 28. Kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä: elämme paastonaikaa. Ja Sadan vuoden lukuhaasteessa tällä saa 2010-luvun.

5.3.2023

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2022 – äänestysohjeet


Kirjabloggaajat,  kirjagrammaajat, kirjatubettajat ja kirjatokkaajat äänestävät vuoden 2022 parhaista kirjoista neljässä kategoriassa!

Osallistu äänestykseen lomakkeen kautta 5.–11.3.2023 välisenä aikana. Tulokset julkaistaan vastuublogeissa maanantaina 13.3.2023 klo 10.00. Pidäthän antamasi äänet salaisina äänestyksen loppumiseen saakka! Halutessasi voit julkaista äänestysvalintasi siis aikaisintaan 12.3. (vaikka äänestystuloksia ei olekaan silloin vielä ilmoitettu).

Äänestä täällä!

Blogistanian Finlandia 2022

Blogistanian Finlandia 2022 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2022 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään 12. kerran.

Finlandian vastuublogina toimii Kirjakaapin kummitus.

Blogistanian Globalia 2022

Blogistanian Globalia 2022 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2022 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin muulla kielellä ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään 12. kerran.

Globalian vastuublogina toimii Oksan hyllyltä.

Blogistanian Kuopus 2022   

Blogistanian Kuopus 2022 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2022 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa lasten-, nuorten- ja nuorten aikuisten (YA) kirjoja: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia, sarjakuvia ja kuvakirjoja. Myös lasten ja nuorten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään 11. kerran.

Kuopuksen vastuublogina toimii Yöpöydän kirjat.

Blogistanian Tieto 2022

Blogistanian Tieto 2022 -palkinto nostaa esille kirjavaikuttajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee vuonna 2022 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten ja nuorten tietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -kategoriassa. Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään 10. kerran.

Tiedon vastuublogina toimii Jotakin syötäväksi kelvotontaSiis juuri tämä blogi.

Äänestysohjeet

Voit osallistua äänestykseen, jos sinulla on kirja-aiheinen blogi, julkinen Instagram-tili, julkinen Tiktok-tili tai Youtube-kanava. Äänestää saa vuonna 2022 julkaistuja kirjoja, joista olet julkaissut arvion jossakin näistä kanavista. Linkit arvioihin lisätään äänestyslomakkeeseen. Jos linkkiä ei ole tai se ei toimi, ääntä ei oteta huomioon. Tarkemmat ohjeet löydät äänestyslomakkeesta.

Voit äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voit äänestää 1–3 eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme pistettä, toiseksi paras kirja kaksi pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden pisteen. Jos äänestät kahta kirjaa, parempi kirja saa kolme pistettä ja toinen kirja kaksi pistettä. Jos äänestät yhtä kirjaa, se saa kolme pistettä.

Äänestä täällä!

Jos et ole varma mihin kategoriaan kirja kuuluu, tarkista kustantajan luokitus tai kysy etukäteen vastuubloggaajilta. Kategorioissa noudatamme kustantajan luokituksia, silloinkin kun olisimme henkilökohtaisesti eri mieltä niiden oikeellisuudesta. Äänestyslomakkeesta vastaa Lukujonossa.

Äänestyksen voittaja

Äänestyksen tulokset julkaistaan vastuublogeissa maanantaina 13.3.2023 klo 10. Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Jos kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, voittaja ratkaistaan vertaamalla kirjojen saamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa kirja, jolla on eniten kolmen pisteen sijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kahden pisteen sijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.

Järjestelyt

Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.

Aiemmin palkitut teokset

Finlandia
2021 - Anneli Kanto: Rottien pyhimys (Gummerus)
2020 - Anni Kytömäki: Margarita (Gummerus)
2019 - Pajtim Statovci: Bolla (Otava)
2018 - Olli Jalonen: Taivaanpallo (Otava)
2017 - Rosa Liksom: Everstinna (Like)
2016 - Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus)
2015 - Laura Lindstedt: Oneiron (Teos)
2014 - Anni Kytömäki: Kultarinta (Gummerus)
2013 - Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Gummerus)
2012 - Aki Ollikainen: Nälkävuosi (Siltala)
2011 - Katja Kettu: Kätilö (WSOY)

Globalia
2021 - TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä (Karisto, suom. Mika Kivimäki)
2020 - Alex Schulman: Polta nämä kirjeet (Nemo, suom. Jaana Nikula)
2019 - Margaret Atwood: Testamentit (Otava, suom. Hilkka Pekkanen)
2018 - Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton (Tammi, suom. Kristiina Rikman)
2017 - Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi, suom. Arto Schroderus)
2016 - Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava, suom. Marianna Kurtto)
2015 - John Williams: Stoner (Bazar, suom. Ilkka Rekiaro)
2014 - Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms, suom. Kaisa Kattelus)
2013 - Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi, suom. Aleksi Milonoff)
2012 - Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY, suom. Päivi Kivelä)
2011 - Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi, suom. Helene Bützow)

Kuopus
2021 - Anne-Maija Aalto: Mistä valo pääsee sisään (Otava)
2020 - J.S. Meresmaa: Dodo (Myllylahti)
2019 - Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli (WSOY)
2018 - Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava) ja Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi, suom. Marja Kyrö)
2017 - Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava, suom. Kaijamari Sivill)
2016 - Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)
2015 - Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä (WSOY)
2014 - Jenna Kostet: Lautturi (Robustos)
2013 - Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY)
2012 - Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY)

Tieto
2021 - Ville Eloranta & Lotta Jalava: Sana sanasta – Suomen kielen jäljillä (Tammi)
2020 - Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti – Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisimmasta kalasta (Tammi, suom. Maija Kauhanen)
2019 - Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen (Otava, suom. Elina Lustig)
2018 - Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)
2017 - Koko Hubara: Ruskeat tytöt – tunne-esseitä (Like)
2016 - Mari Manninen: Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (Atena)
2015 - Bea Uusma: Naparetki – Minun rakkaustarinani (Like, suom. Petri Stenman)
2014 - Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth (Otava)
2013 - Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi)