Alkuvuoden luetut

 Invicta Imaginária - Viinipunk I: Tynnyrisota
Shan Sa - Porte de la Paix celeste
Graham Greene - Brighton Rock
Amélie Nothomb - Antikrista
Runar Schildt - Galgmannen 
Teuvo Sorvoja - Pilven takaa katson
Marja-Liisa Vartio - Hänen olivat linnut
William Shakespeare - Myrsky
Tito Colliander - Ristisaatto
Sangeeta Bandyopadhyay - The Yogini
Johann Wolfgang von Goethe - Torquato Tasso
Helena Anhava - Murheellisten kuullen on puhuttava hiljaa
Monika Peetz - Seitsemän päivää ilman
Jaan Kross - Sattumien summa
Riitta Jalonen - Todistaja Brigitin talossa
Jaakko Haavio - Ikikevät
Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja

Benedicta Idefelt - Viipurista Vatikaaniin
Richard de Bury - Filobiblon
Caryll Houselander - The Reed of God
Benedict Groeschler - Behold, He Comes
Carl Henrik Martling - Puhuva hiljaisuus liturgisessa symboliikassa
Mark Boyer - Biblical Reflections on Male Spirituality
Outi Kecskemeti - Oi niitä aikoja
Richard Woods - Mysticism and Prophecy
Dietrich von Hildebrand - Liturgy and Personality
Henri Järvinen - Tarot: elämänviisauden tie 
Michael Casey - Sacred Reading
Mark Searle - Liturgy and Social Justice
Johannes Salminen - Rajamaa
Antonin Sertillanges - Kinships

Jiipu Uusitalo - Pimeän rihmasto

Ollaan taas maaliskuun lopussa, pääsiäinen on ihan kohta, ja kolmen kuukauden aikana on tullut lueskeltua kaikenlaista, ja kirjoiteltua myös. Lukuhaasteista Helmet on pyörähtänyt vauhdikkaasti liikkeelle, 19 kohtaa jo täynnä, joskin jäljellä on joitain aika työläitä kohtia...muutamaan on ehdokaskirjat jo mielessä ja lukemista odottamassa, toisiin taas ei vielä ole valintaa tehty (ja valinnoissakin olen joustava, on ollut jo kohtia johon olen varannut jonkun kirjan, mutta kun joku toinen siihen hyvin sopi, niin laitetaan). Ja Suomen kirjat -haasteeseenkin on tullut täydennystä, ja lisää tullee seuraavina kuukausina.

Klassikkohaasteeseenkin tuli osallistuttua tammikuun lopussa, ja seuraavaa olen lupautunut isännöimään heinäkuun loppuun: täytyykin tehdä haasteen aloituspostaus joskus pääsiäisen jälkeen. Oma klassikko on jo mielessä, mutta sitä täytyy alkaa lukea hyvissä ajoin...

Blogistania-äänestys oli myös tässä kuussa, ja itse olin laskemassa Tieto-kategorian tuloksia. Ensi kuussa perjantaina 24.4. jaetaan palkinnot Oodissa, aion olla paikalla.

Muusta kirjapuuhastelusta voisin vinkata myös, että aloin koota muutamia temaattisia kirjahyllyjä Kirjasampoon (liittyen huomioihini blogissa olevaan Collectio Catholica -listaukseen ja siihen liittyviin Kirjasampo-hakuihin liittyen, be the change you want to see jne). Ja aikeissa on tehdä vielä lisää, jahka ehdin, jaksan ja hahmotan miten haluan teoksia ryhmitellä...

Kevät etenee, ja kiinnostavaa luettavaa riittää, niistä lisää seuraavina kuukausina.

------------------------------------------

	mies	nainen	x
englanti	170	148	1	319
suomi	125	85	2	212
ranska	133	52	2	187
saksa	55	15		70
japani	46	14		60
italia	54	4		58
ruotsi	30	20	1	51
venäjä	29	7	1	37
espanja	16	8	1	25
norja	13	6		19
tsekki	16	2		18
viro	12	3		15
arabia	10	3	1	14
unkari	8	2	1	11
tanska	9	2		11
puola	5	4		9
islanti	5	1	1	7
serbo-kroatia	4	3		7
kiina	4	2		6
muu	1		5	6
hollanti	2	3		5
portugali	2	2	1	5
kreikka	3		1	4
persia	3	1		4
slovenia	2		1	3
slovakia	2	1		3
turkki	3			3
bengali	2	1		3
iiri		1	1	2
latina	1	1		2
katalaani		2		2
korea	1	1		2
albania	1			1
urdu	1			1
bulgaria			1	1
latvia	1			1
malta	1			1
liettua			1	1
	770	394	22	1186

 

Puiset silmät ja muita liettualaisia novelleja

Vanhan Neuvostokirjallisuutta-sarjan kirjoja olen aika ajoin lueskellut ennenkin; nyt vuoroon tämä kokoelma liettualaisia novelleja, koska ei liettualaista kirjallisuutta kauhean usein tule vastaan...

Ulla-Liisa Heino on koonnut 21 novellin valikoiman ja suomentanut ne venäjän kautta: kukin novelli on eri kirjailijalta, ja aikaskaala ulottuu vuodesta 1898 1980-luvun alkuun. Novellin mainitaan alkusanoissa olevan liettualaisen kirjallisuuden keskeinen ja suosittu muoto, eli valikoitavaa varmaankin riitti.

Lukiessa tuli kyllä nopeasti mieleen, että onko tekstien valikoinnissa noudatettu jotain erityistä painotusta vai onko tämä tällaisenaan kattava esitys. Antologian alkupuolta nimittäin leimaa aikamoinen ankeus, novelli toisensa perään pohjatonta kurjuutta. Ajoittain varsin vahvasti kuvattua kurjuutta, mutta tämän perusteella ei kyllä tekisi mieli olla missään tekemisissä Liettuan kanssa...Uudemmissa novelleissa tulee hieman lisää sävyjä, realistinen psykologinen ja vakava novelli on yhä valttia, joten humoristisempi Ensi rakkaus ja surrealistisempi Keräilijä erottuvat edukseen (joskin kyllä myös niminovelli ja Veronika siivoaa potilashuoneita ovat aika symppiksiä). 

Mutta tosiaan hieman mietitytti onko tarkoituksellisesti korostettu neuvostoaikaa edeltävän ajan kurjuutta, ja neuvostoajalla tuodaan enemmän sävyjä mukaan...pitäisi ehkä lukea lisää vaikka kokoelman aloittavaa Julia Zemaitea. Tällaisena luin kokoelman läpi mutta myönnän ettei suosikkieni joukkoon noussut...

Pari bloggausta teoksesta löytyi, Margit ja Ketjukolaaja. Ja Helmet-haasteessa tämä menisi vaikkapa kohtaan 17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus, kun lasken tuon alaotsikon mukaan.

Jaakko Haavio - Ikikevät

 

Olen aiemmin lukenut pari Jaakko Haavion runokokoelmaa, nyt sitten lisää. Ja onhan tämä hyvin tuttua noiden toisten kirjojen perusteella. Paljon on luontorunoa ja paljon on kristillistä runoa, ja sekä että, ja kun mitallisuuskin on hallussa niin runoihin tulee paljon laulumaisuutta: lukiessa aloin pariinkin kertaan sovittaa runoja Suvivirren melodiaan, sopisivat hyvin niin aiheiden kuin runomitan perusteella (ja virsirunoilijana Haavio varmaan nykyisin parhaiten muistetaan).

Laulumaisuus tosiaan hallitsee suurta osaa kirjaa, joten lukeminen on sujuvaa; tiettyä haastavuutta voisin taas toivoa lisää, mutta ei se varmaan ole Haaviolla niin prioriteettina...joskin tuosta virsimallista poiketaan kirjan loppupuolella, jossa on kaksi pitkää eeppistä runoa. Ensimmäisessä versioidaan runomuotoon Joonan kirja Raamatusta, mutta kun runossa pysytään hyvin lähellä alkuperäisen tapahtumia niin siihen ei oikein saada mitään uutta näkökulmaa, ja kun minusta Raamatun oma versio on kerronnan napakkuudessa aika loistava, niin Haavion säkeily vain heikentää sitä.

Toinen runo on sen sijaan parempi: aiheena on tarina Johannes Kastajan kuolemasta, ja tässä on paljon dramaattista potentiaalia yli evankeliumien kerronnan (minkä toki moni muukin tietää, ja niinpä tästä episodista on tehty paljon tulkintoja ja taideteoksia). Haavion tyyli on toki eeppinen ja ylevä, mutta helpommin lähestyttävä kuin jotkut Manniset tms. ja tunnelmassa tavoitetaan asiaankuuuluvaa traagisuutta kun tietty dekadenssi kietoutuu eettiseen paloon, kuten aiheeseen sopii...voisikin olla kiinnostavaa nähdä enemmänkin tämäntyyppistä epiikkaa Haaviolta.

Helmet-haasteessa kirja menee vaikkapa kohtaan 10. Kirjassa leikataan (miekalla, pää) 

Johannes Kastaja (ote) 

Niin Johannes, ken ruhjoi synnin kyyn
ja iski kourin basiliskin muniin,
toi valkeuden synnin valheuniin,
hän tyrmään heitettiin ja kahleisiin.

Maailma tekee totuudelle niin.

On saarnatuoliksensa suotu katto,
sen ääni jotta kauas kajahtaa,
niin säätty on, mutta silti henkipatto
on totuus. Maa on valheen maa.

Nåin totuus samoo orpona ja yksin,
se saarrettu on sadoin väijytyksin,
se ahdistetaan äärimmäisiin soppiin
ja vihdoin kahlehditaan mustaan koppiin.
Ja maalliset ja hengelliset mahdit
toimittaa kopin suulle tiukat vahdit.

Tuo tulisoihtu! Totuus näkyviin! 

Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2025 - Tieto-tulokset

Kirjasome on taas ollut valitsemassa viime vuoden parhaita kirjoja, ja minulla on tänä vuonna ollut vetovastuu Tieto-palkinnosta, joten olen ollut laskemassa ääniä, lukemassa linkkejä jne. ja nyt minulla on ilo julistaa tulokset.

Blogistanian Tieto 2025

Tieto-palkinnossa kisaavat vuonna 2025 julkaistut suomen-, ruotsin- tai saamenkieliset sekä näille kielille käännetyt tietokirjat, esseet, elämäkerrat, asiaproosa, pamfletit ja oppaat. Huom! Myös lapsille ja nuorille suunnattu tietokirjallisuus! 
Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään tänä vuonna 13. kerran.  

Kukin äänestäjä voi äänestää kolmea kirjaa, joista ensimmäinen saa kolme pistettä, toinen kaksi ja kolmas yhden pisteen.  

Tänä vuonna äänestykseen osallistui 69 kirjasomettajaa, joista tietokirjoja äänesti 45 henkilöä. Hajonta oli runsas: yhteensä 75 kirjaa sai ääniä, ja olemalla yhden äänestäjän kolmen pisteen arvoinen suosikki pääsi jaetulle kymmenennelle sijalle. Äänistä päädyttiin hylkäämään kuusi: kolme julkaisvuoden perusteella (kahdessa 2024, yhdessä 2026) ja kolme, koska ne oli luokiteltu kustantajan toimesta kaunokirjoiksi ilman kaksoisluokitusta (henkilökohtaisesti olisin kyllä eri mieltä näissä luokituksissa, joten ymmärrän miksi niitä oli tänne äänestetty, mutta menen kuitenkin kustantamojen määritysten perusteella).

Voittaja erottui selvästi, seuraavista sijoista käytiin enemmän kisaa, joten listaan tässä nyt yhdeksän kärjen pisteineen. Tasapisteissä vertailtiin ykkössijojen määrää, joskaan sekään ei kaikissa eroa tuo. Taas kerran kotimaiset jyräävät vahvasti, kärkiyhdeksikköön mahtui yksi käännösteos, eikä niitä alemmillakaan sijoilla kovin montaa ollut...eli Suomessa julkaistaan monenlaista kiinnostavaa tietokirjallisuutta, ja kirjasome niitä huomioi laaja-alaisesti.

8.-9. Eevi Sjöholm - Vahva (Into) 4 p.

8.-9. Laura Wathen - Ai se olikin ADHD (Into) 4 p.

7. Heidi Airaksinen & Tiina Tuppurainen - Salatun rakkauden historia (Like) 4 p. 

5.-6. Minna Eväsoja - Rakkauden merkit: Perheestä, parisuhteesta ja avioliitosta japanilaisittain (Gummerus) 5 p. 

5.-6. Noora Vaarala - Sarviini puhkeaa lehti: Ihmeellinen Reidar Särestöniemi (Gummerus) 5 p.

4. Riina Tanskanen - Tympeät tytöt: Luokkakipuja (Into) 9 p.
 

"Kuten ensimmäinen Tympeät tytöt -sarjakuva, tämä oli älykkään viiltävä ja hieno lukukokemus. Ensimmäisen kirjan kohdalla nyökyttelin jatkuvasti samaistumisen merkiksi, tässä enemmän pääs astumaan myös oman kokemuspiirin ulkopuolelle, vaikka paljon tuttuakin oli. Hienosti Tanskanen asettaa vinon valon ilmiöihin, joita ei hoksaa kyseenalaistaa." laura.linnea.lukee 

"Ihana, herttainen, koskettava, perusteltu, tärkeä ja ennen kaikkea upean visuaalinen!" tiiawithbooks 

3. Arundhati Roy - Turvani ja myrskyni (Otava) 9 p. 

"Rikkaasti, valoisasti ja väliin pirskahtelevalla huumorilla kirjoitettu kertomus elämästä, jossa totisesti on riittänyt myös varjoja." Kirsin Book Club

"Teoksen teksti oli hyvin elävää ja rikasta. Kirjailija toivookin, että lukijat lukevat tätä muistelmateosta kuin romaania, sillä useimmat meistä ovat hänen mielestään sekoitus muistoja ja mielikuvitusta." Kirjasähkökäyrä

2. Jenni Räinä - Veden ajat: Matka läpi muuttuneen maiseman (Like) 13 p.

 

"Räinä haluaa ymmärtää, mitä vesille on tapahtunut. Hän vertaa isänsä kertomuksia ja omia lapsuuden kokemuksiaan nykyaikaan. Kirja on henkilökohtainen, mutta sisältää samalla paljon tietoa. Miksi ennen kirkas vesi on nyt ruskeaa? Miksi syystulvat yleistyvät? Kun Räinä kulkee luonnossa jonkun asiantuntijan kanssa, kuten luvussa Lähde lähdetutkija Iina Eskelisen kanssa, kehityskulut tulevat konkreettisiksi ja ymmärrettäviksi." Tarukirja

"Kirjailija kulkee luonnossa vesistöjen äärellä, kohtaa tutkijoita ja paikallisia asukkaita ja pyrkii hahmottamaan muutosten vauhtia ja sitäkin, mitä on tehtävissä. Havahtumisella ja toiminnalla on merkitystä." hannaon 

1. Paavo Teittinen - Pitkä vuoro: Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen (Gummerus) 24 p. 

 

"Pitkä vuoro kertoo ihmiskaupasta, modernista orjuudesta Suomessa. Se paljastaa järkyttävän, salatun totuuden pääasiassa maahanmuuttajia työllistävien yritysten toiminnasta sekä Suomen viranomaisten ja oikeuslaitoksen epäonnistumisista." lukijapollo

"Tärkeä teos, jonka soisin kaikkien politiikkojen, virkamiesten ja työntekijävaltaista palvelua käyttävien yritysten ja organisaatioiden hankinta- ja vastuullisuushenkilöiden lukevan ensin, sitten kaikkien muidenkin." Kulttuuri kukoistaa 

"Teos on epäilemättä ansainnut Tieto-Finlandiansa ja vaikutuin siitä itse niin paljon, etten osaa tunnetta edes oikein kuvailla. Ennen kaikkea koin kuitenkin suuttumusta, turhautumista, voimattomuutta ja epäuskoa: miten Suomen kaltaisessa maassa voi tapahtua tällaista ja miksi oikeusjärjestelmämme mahdollistaa näin räikeän hyväksikäytön?" tyttilukee 

"Kirjan taustalla on vuosikausien pitkä journalistinen työ, kymmenien ellei satojen ihmisten haastattelut, lukematon määrä tietopyyntöjä, oikeudenkäyntipöytäkirjoja,  byrokratiaan ja viranomaistyöskentelyyn perehtymistä. Kyseessä onkin silmiä avaava teos. Soisin jokaisen suomalaisen lukevan Pitkän vuoron. Kirjan luettuaan katselee ympäristöään väkisinkin uusin silmin. Näkymä ei ole kauniimpi, mutta todempi se on." Amman kirjablogi

-------------------------------------------------------------------------- 

Muiden palkintokategorioiden tuokset löytyvät seuraavilta vastuusometileiltä:

Finlandia: Sivujasivuja
Globalia:  Kirjakaapin kummitus
Lastenkirjallisuuden Kuopus: Inspiraationjaljilla
Nuortenkirjallisuuden Kuopus: Yöpöydän kirjat  

Voittajat palkitaan perinteisesti kunniakirjoilla, jotka jaetaan tänä vuonna Helsingin Oodi-kirjastossa perjantaina 24.4.2026 kello 17-19. Tervetuloa paikan päälle!

Riitta Jalonen - Todistaja Brigitin talossa

Eipä ole Riitta Jalosen kirjoja tullut aiemmin luettua, tämä uteloitti aiheellaan.

25-vuotias Iiris matkustaa vuodeksi Irlantiin ja majoittuu Dublinissa leskirouva Brigitin vuokralaiseksi. Brigitillä on linjana ottaa vuokralaisiksi ulkomaalaisia vierailijoita, ja vuokra-alennus sovitaan jos vuokralainen tulee sunnuntai-iltapäivisin nauttimaan teetä, kun paikallinen pappi, isä O'Connor tulee vierailulle. Aika pian tuleekin ilmi mistä on kyse, Brigit ja isä O'Connor ovat rakastaneet toisiaan jo vuosikymmenten ajan, mutta suhde pysyy teenjuonnin ja kirkollisten tapaamisten piirissä, kaikki naapuritkin asian tietävät ja naapurien vuoksi Iiris ja edeltäjänsä toimivat tapaamisten esiliinoina...

Vuosia myöhemmin Iiris palaa Irlantiin: Brigit ja isä O'Connor ovat molemmat kuolleet, ja Iiriksen oma avioliitto on ehtinyt myös jo sammua, joten on aika miettiä elämän suuntaa ja rakkauksia, ja vaeltaa vanhalle pyhiinvaelluspaikalle Irlannin suuren naispyhimyksen, pyhän Brigitin luo kuten vuokraemäntäkin oli aikoinaan tehnyt.

Viehättävä teos kyllä, heille jotka kaipaavat enemmän tunnelmaa kuin juonta. Huomaan kirjailijan tehneen matkakirjan Irlannista vuonna 1980, johon vuoteen myös kirjan alkuosa sijoittui, joten miljöö lienee tuttua. Ja kirjassa kuvataan paljon kansanuskoa, pyhiinvaelluksia ja pyhimyskultteja joihin limittyy myös pakanallisia aineksia ja legendoja: pyhän Brigitin hahmossa on paljon samaa kuin varhaisemmassa Brigit-jumalattaressa, joten kuinka paljon Brigit-neitsyessä on historiallista henkilöä ja kuinka paljon tähän on projisoitu jumalattaren piirteitä...niin, ja kuinka paljon Brigit-pyhimystä taas projisoidaan keski-ikäiseen vuokraemäntään eri tahojen toimesta. Tämä projisointi ja odotusten kantaminen ei varmastikaan ole kevyt taakka kantaa, mutta pyhimysten osa harvoin on. (Ja vastaavasti, mitä Iiris on odottanut ja odottaa avioliitolta, rakkaudelta, elämältä tai itseltään, ja ovatko nämä kestäneet asetetut odotukset?)

Helmet-haasteessa laitaan kirjan kohtaan 29. Kirjan tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle (alkuosa on vuodessa 1980, loppuosa 1990-luvulla) 

Kirjasomen Blogistania-kirjallisuuspalkinnon äänestys alkaa!

Mitkä viime vuonna ilmestyneet kirjat olivat Kirjasomen mielestä vuoden parhaita?

On tullut jälleen aika äänestää vuoden 2025 parhaista kotimaisista ja käännetyistä kaunokirjoista, tietokirjoista sekä lasten- ja nuortenkirjoista. Palkintokategorioita on siis viisi, ja äänestää voi kaikissa, yhdessä tai jotakin siltä väliltä.

Äänioikeutettuja ovat kaikki julkista kirjasometiliä ylläpitävät henkilöt. Jos sinulla on kirjablogi tai kirjatili Instagramissa, TikTokissa, YouTubessa, Goodreadsissa  tai StoryGraphissa tai kirjapodcast, voit äänestää!

Äänestyslomake löytyy täältä: https://forms.gle/pcavRfgaybxRbMUM6 
Äänestysaika: 16.3.-21.3.2026
Voittajat julkaistaan 23.3.2026

Blogistanian kirjallisuuspalkinto on jo 15 vuotta vanha instituutio ja arvostettu kirjailijoiden ja kirjallisuuden tekijöiden keskuudessa. Olethan siis mukana äänestyksessä!

Tänä vuonna haluamme kuulla myös äänioikeutettujen mielipiteen siitä, olisiko kirjapalkinnon nimi syytä vaihtaa kirjasomen nykyistä moninaisuutta paremmin kuvaavaksi sekä siitä, mikä tämä nimi voisi olla.

Nyt on siis erityisen tärkeää vaikuttaa!

Lisätietoa äänestyksestä antavat kunkin kategorian vastuutilit/blogit.

Kaunokirjallisuuden Finlandia: Sivujasivuja
Kaunokirjallisuuden Globalia:  Kirjakaapin kummitus
Kaunokirjallisuuden Tieto: Jotakin syötäväksi kelvotonta
Kaunokirjallisuuden Lastenkirjallisuuden Kuopus: inspiraationjaljilla
Kaunokirjallisuuden Nuortenkirjallisuuden Kuopus: Yöpöydän kirjat

Jos on epävarma mihin kategoriaan äänestettävä kirja kuuluu, kannattaa tarkistaa oikea kategoria vastuuhenkilöiltä. 

Tieto-palkinnossa kisaavat vuonna 2025 julkaistut suomen-, ruotsin- tai saamenkieliset sekä näille kielille käännetyt tietokirjat, esseet, elämäkerrat, asiaproosa, pamfletit ja oppaat. Huom! Myös lapsille ja nuorille suunnattu tietokirjallisuus! 
 

Kirjojen hyväksynnässä Tieto-kategorian piiriin käytän ensisijaisesti kustantamojen omia luokituksia, onko kirja laskettavissa tietokirjaksi vai ei, ja julkaisuajankohtasta: jos kustantamo ei riittävää infoa tarjoa, tarkistan kirjastojen ja kirjakauppojen määritelmiä. 

Joissain kirjoissa on mahdollisesti kaksoisluokitus, ja tällöin sen äänestäminen kahdessa kategoriassa olisi mahdollista, mutta äänien hajaantumisen välttämiseksi vastuuhenkilöt voivat kuitenkin tarjota suosituksia missä kategoriassa kirjaa voi äänestää. Esim. Riina Tanskasen 'Tympeät tytöt - Luokkakipuja' on kustantamon sivulla luokiteltu sekä kauno- että tietokirjaksi; äänestysvastuullisten keskinäisen neuvottelun jälkeen suosittelemme, että halukkaat äänestävät sitä ensisijaisesti Tieto-kategoriassa.  

Jaan Kross - Sattumien summa

Eipä ole aiemmin tullut Jaan Krossia luettua, vaikka nimenä onkin tuttu. tämä teos (suom. Jouko Vanhanen) tuli mukaan viime kirjamessuilta, kun yhä vaan suosin novellikokoelmia kirjailijoihin tutustumisessa...

Tai mitenköhän näitä sitten määrittelisi: yhdeksässä tarinassa on varsin reilusti autofiktiota ja yhtä lailla taipumusta historialliseen esseeseen, mutta ilmeisesti sen verran sitä fiktiota että pysytään fiktiivisen kaunokirjallisuuden piirissä: Jaan Kross ja sukunsa tulevat kuitenkin tutuiksi. Kirjan yhdeksän novellia on kirjaan laitettu julkaisujärjestyksessä, mutta on niissä myös sisäistä kronologiaa: kirja alkaa lapsuuteen sijoittuvilla tarinoilla, ja aikuisuus ja vanhuus tulevat myöhemmin, vaikka joskus toki vanhempi näkökulmahenkilö muistelee menneitä.

Muistelma-luokittelua taas tukee monen tarinan varsin hortoileva luonne, aloitetaan yhdestä asiasta mutta päädytään anekdoottien ja assosiaatioden mukana runsaille sivupoluille, joista ehkä palataan ensimmäiseen asiaan tai sitten ei. Mukaan tulee todella runsaasti myös Viron lähihistoriaa Krossin elinajalta, ja voinen todeta tietojeni Viron historiasta maailmansotien välillä lisääntyneen moninkertaisesti (koska lähtötaso, myönnetään, oli lähes olematon: tästä huolimatta näihin historiakommentointeihin pääsi hyvin mukaan). Ja valtiotason ohella on myös mikrotaso, henkilötasoiset anekdootit ja kokemukset, hyvin mukana ja elävöittämässä...

Ilmeisesti novellituotantoa olisi ainakin kolme muutakin kirjaa, romaanien lisäksi. Ikään kuin luettavien kirjojen pino ei olisi jo tarpeeksi suuri.

Helmet-haasteessa tämä menisi muuallekin, mutta laitan kohtaan 3. Kirja liittyy Agatha Christieen: yhdessä novellissa mainitaan täysin ohimennen Hercule Poirot (viime vuonna kuittasin vastaavan Tove Jansson -kohdan myös satunnaisella maininnalla virolaisessa novellikokoelmassa, joten tämähän on jo perinne).