Paastonajalle temaattista lukemista paastoamisesta.
Jokunen vuosi sitten luin Monika Peetzin kirjan Tiistaisiskot, viiden varsin eriluontoisen kölniläisnaisen ystäväporukasta, joka päättää tehdä yhdessä pyhiinvaellusmatkan Lourdesiin. Aihe sai tarttumaan kirjaan, mutta olin siihen muutenkin tyytyväinen: viihdekirjasta on kyse varsin karrikoiduilla henkilöillä, mutkattomalla kielellä ja lyhyillä luvuilla siivitetyllä page turner -juonenkuljetuksella, mutta kulkipa se juoni sitten hyvin, ei liian itsestäänselvillä käänteillä ja kepeää tyyliä ryyditettiin riittävällä substanssilla, viihdettä muttei höttöä.
Nyt sitten vuoroon kirjan varsin itsenäinen jatko-osa (suom. Maikki Soro), pari vuotta myöhemmin: elämätilanteissa on muutoksia edellisen kirjan jäljiltä, ja vaellukseen viittaillaan aika ajoin mutta luulenpa ettei edellisen osan lukeminen ole välttämätöntä ymmärtääkseen kuka on kuka. Ja taas suunnitellaan yhteistä matkaa, tällä kertaa linnahotelliin viettämään viikon paastokuuriretriittiä. Tarkoitus on vapautua kehon myrkyistä, rentoutua ja ottaa paussi arkielämästä työ-, perhe- jne. huolineen (vaan kun niitä huolia tuodaan mukana niin tokihan ne pulpahtavat pintaan, mutta onhan sekin mahdollisuus eräänlaiseen vapautumiseen). Ja matkan suunnittelijalla on oma agendansa: Evan äiti on kieltäytynyt koskaan kertomasta kuka tämän isä on, mutta Eva sattuu saamaan selville että kriittisenä ajanjaksona äiti on ollut kyseisessä linnassa, ehkä sieltä paljastuu jotain lisää...
Ja niin, taas kerran varsin erilaiset persoonat tekevät asioita yhdessä, ja draamaa riittää mutta ystävyys kantaa. Edellisen osan piirteet pätevät tähänkin, viihteellä ja vauhdikkaalla juonenkuljetuksella mennään, tosin kun nyt ollaan yhdessä paikassa niin sivuhenkilöt saavat tärkeämmän roolin (ja näitä riittää, joten osa saattaa mennä sekaisin että kuka oli kuka ja mitä nämä tekivät. Romantiikkaa on varsin säästeliäästi, toki parisuhteet ja mieskuviot ovat yhtenä aiheena, mutta Bechdel-testi läpäistään suorin vartaloin kerien ja "mitä hän ajattelee minusta"-vatvonnan sijaan isompi kysymys onkin useammin "niin, mutta mitä minä haluan" (ehkä se on se keski-ikä joka tuo uutta perspektiiviä). Vastaavasti äiti-tytär-suhde ja menneisyyden kaivelun vastuut ja vaarat ovat myös omassa tärkeässä osassaan...Ja vaikka asiat loksahtelevat lopussa näppärästi paikoilleen, on lopuissa kuitenkin sopivasti rosoisuutta ja avoimuutta, ihan niinkuin piti ei ehkä mene mikään mutta tarpeeksi hyvin.
Kirjan ovat lukeneet myös Lina ja Sanna. Ja Helmet-haasteessa tällä saa vaikkapa kohdan 32. Kirjan kannessa tai nimessä on linna.
