Taas tulee luettavaksi sitä parempaa Murakamia, jota on luettu jokunen kirja aiemminkin: tämä sattui löytymään ranskaksi, mutta on näköjään englanniksikin julkaistu (suomeksi ei tietenkään).
Yhdistävää teemaa tuotannossa löytyy, mutta käsittelytavat vaihtelevat: tällä kertaa trilleriaineksia on vähemmän, ennemminkin kyseessä on aika absurdi ja karrikoitukin faabeli. Kuusi parikymppistä miestä tapaavat kokoontua yhteisiin illanviettoihin, joissa yhtenä merkittävänä osana on läheisellä autiolla rannalla tehtävät karaoke-esitykset ennalta sovituista kappaleista (Showa-kausi tarkoittaa keisari Hirohiton hallituskautta, 1926-1989). Muuten ryhmän jäsenet eivät ole kovinkaan läheisiä ystäviä, lähinnä ajautuneet yhteen. Ja sitten yksi ryhmän jäsenistä sattuu jonkinlaisessa mielenhäiriössä tappamaan tuntemattoman naisen...
Naisen, jolla on oma tuttavapiirinsä: kuusi päälle kolmekymppistä naista, kaikki eronneita, kaikkien etunimi Midori, jotka ovat lähinnä ajautuneet yhteen yhteisiin seuranpitoihin (johon siihenkin kuuluu karaoke). Mutta kun yksi heistä tulee yllättäen tapetuksi, muut lähtevät selvittämään asiaa, ja onnistuvat selvittämään murhaajan henkilöllisyyden, ja vastaavat samalla mitalla.
Ja näiden kahden epätavallisen jengin välinen taistelu eskaloituukin sitten varsin hurjalla tavalla.
Ryu Murakamin kirjoissa toistavana aiheena on Japani, joka on menettänyt sielunsa, joten mitään mukavan leppoisaa ei ole syytäkään odottaa. Mutta siinä missä esim. tuossa aiemmin lukemassani Piercing-kirjassa hahmoissa on kaiken häiriintyneisyyden keskellä jotain sympaattista, tässä kirjassa sympatiaa on varsin niukasti tarjolla: kaikki henkilöt ovat varsin kauheita, ikävystyneitä narsisteja. Ja siinä missä nämä kaksi ryhmää ovat oma lukunsa, myös satunnaiset sivuhenkilöt ovat lähinnä itsekeskeisen välinpitämättömiä, mikä omalta osaltaan mahdollistaa tämän kiihtyvän väkivallan kierteen...henkilöt ja tapahtumat ovat moraalittomia, joten kirja itsessään on moraalinen kannanotto kaikessa absurdiudessaan, ja tietysti epämiellyttävä.
Helmet-haasteessa tämä menee kohtaan 31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi. Jokainen luku on nimetty kappaleen mukaan: yhtään ei ollut ennalta tuttuja, mutta ne joista mainittiin myös esittäjä piti käydä kuuntelemassa. Pinky & Killersin Rakkauden vuodenaika on aika kiva, ja mukana on myös Minami Haruo, Frank Nagai, Ishihara Yujiro ja Sachiko Nishida.
