Lu Yu - The Wild Old Man

Tämmöinen tarttui jostain mukaan: Lu Yu on kiinalainen runoilija Sung-dynastian aikaan 1100-luvulla, ja tähän teokseen on koottu valikoima runouttaan koko elämän ajalta, kronologisesti järjestettynä. Kiinalaisen sivistyneistön malliin Lu Yu toimi valtion virkamiehenä, mutta ura oli kovasti ongelmallinen, ja aika nopeasti runoilija marginalisoidaan virallisista piireistä. Ja pohjois-Kiinaa pitävät hallussaan jurchenit (tulevat mantsut) ja nämä ovat jatkuvana huolenaiheena runoilijalle, joten nationalistiset teemat olivat esillä, samoin kuin kasvava surumielisyys ja turhautuminen omaan syrjäytyneeseen asemaan ja valtiolliseen välinpitämättömyyteen...vaikka siihen suhtaudutaan myös ironisella huumorilla, kirjan nimenä oleva määre on hyväksytty ja omaksuttu.

Vaan eipä ollut mitenkään helppoa luettavaa tämä. Kielen ominaispiirteiden ja monimutkaisten merkityskerrostumien johdosta kiinalaisen runouden kääntämisessä taitaa olla usein kysymys millä tavalla kääntäjä aikoo epäonnistua. David M. Gordon päätyy varsin minimalistiseen tyyliin, hallitut parisäkeet varmaan vastaavat alkuperäistä rytmiikkaa, mutta niiden kielestä tulee varsin fragmenttista, synteettistä ja tosiaan usein aika vaikeaselkoista ja niukkudessaan raskasta...

Autumn Thoughts II

Western wind blows down leaves,
fills lake's beach;

Attired now in fall-wear,
nothing here but sighs.

Chalky head handles songs,
moans over crag-road,

as hushed night, undreamed,
drives upward in mid-sky.

Vague, farfetched,
three rabbit-holes I didn't plan.

Always outcast status;
now what's the point of coin?

To take a wine cup -
no scathe in surplus glee:

rely on strings and flute
to squire year's slide.  

Pema Tseden - Neige (lumi)

Lisää teoksia, joista en ollut ennen lukemista kuullutkaan, mutta kun kiinnostavan oloinen novellikokoelma tulee vastaan niin kokeilla sopii. Pema Tseden on tiibetiläinen elokuvatekijä, jolta löytyy myös kirjallista tuotantoa, jota on ilmestynyt ranskaksi tämä seitsemän novellin kokoelma (englanniksi näkyi olevan kanssa yksi kokoelma, sen sisällöstä en tiedä). 

Tseden kirjoittaa kahdella kielellä, kolme vanhempaa novellia ovat alun perin tiibetinkielisiä, neljä myöhempää taas kirjoitettu kiinaksi. Kirjailija sanoo kielenvaihdon tapahtuneen käytännöllisistä ja kielellisistä syistä, joskin samalla kompensaatioksi alkoi käyttää tiibetinkielistä nimeä, tiibetinkielinen tuotanto on kirjoitettu kiinnakielisellä nimellä Wanma Caidan, eli assimilaatiosta ei mitä ilmeisimmin ole kyse.

Tseden on sanonut pyrkimyksekseen kuvata tavallista, modernia tiibetiläistä elämää ilman eksotismia tms. Tavallisuus on selvästi ymmärrettävissä suhteellisesti, nimitarina menee jo sadunomaiseksi tarinaksi nuoresta miehestä, joka löytää pienen lapsen lumesta, ja näkee tämän äidin unessa. Muissakin novelleissa on huumoria ja varsin omalaatuisia tapahtumia (miten suhtautua, kun koulutoverisi, jolla oli tapana kopioida matematiikanläksysi, onkin laman reinkarnaatio?)

Tiibet näyttelee kyllä suurta osaa miljöönä, ja onhan tässä aika perinteistäkin kuvastoa mukana, vuoria, lunta, paimenia, buddhalaisuutta, Maon kulttuurivallankumouksen sortovaltaa, amerikkalainen repputuristi...mutta varsin humoristisella otteella, ja sitä idän mystistä viisautta on esillä joskus kovin niukasti. Pääpaino on hyvässä tarinankerronnassa, ja samalla toki myös Tiibetin demystifioinnissa, vaikka demystifioitunakin toki buddhalaisuus paikallisine ilmiöineen on yhä näkyvästi mukana. Ja ehkä sitä viisauttakin kuitenkin hieman, vaikka enemmän rivien välissä kuin helppoina teepussimietelauseina.

Ainakin yksi novelleista, Tharlo, on näköjään tehty myös elokuvaksi, mutta toimi kyllä myös novellina, ja hyviä olivat muutkin. Mainio kokoelma, voisin lukea lisääkin.

Helmet-lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 12. Kirjan nimi liittyy veteen.