Driss Chraïbi - L'inspecteur Ali à Trinity College

Dekkariviikko ulottui blogeissa tällä kertaa kahden viikon mittaiseksi, joten mukaan sai toisenkin kirjan (varmaan kolmannenkin ehtisi lukemaan, en sitten tiedä ehtiikö bloggaamaan).

Marokkolainen tarkastaja Ali on tullut jo tutuksi, joku aika sitten luin Driss Chraïbin ensimmäisen Ali-kirjan Une enquête au pays, tämä on vissiin kolmas: oletan että jatkumo sarjassa on tarpeeksi väljä ettei kakkososan väliinjääminen haittaa.

Kuten kirjan nimi jo vihjaa, Ali joutuu lähtemään kotoisista oloista eksoottiseen miljööseen, Cambridgeen: marokkolainen prinsessa Yasmina, joka on ollut siellä opiskelemassa, on kuollut kuristamalla, ja pääepäilty on tämän henkivartija...mutta toki Yasmine muitakin henkilöitä tunsi, ja mahtaako näillä olla puhtaita jauhoja pussissaan.

Tyylilajina on yhä hieman absurdi veijariromaani: jos tuo Une enquête toi mieleen Beckettin Godotin, tässäkin on hieman absurdin teatterin henkeä, mutta enemmän Ionescoa. Ja Ali itse luovii sujuvasti tilanteesta toiseen, ja muut henkilöt ja lukija voivat arvuutella mikä osa äkkiväärän eksentrisestä käytöksestä on hölmöyttä ja mika sellaisen näyttelemistä...ja taas kerran tuntuu kestävän tovin ennen kuin missään päästään varsinaisesti edes rikosjutun alkuun. Mutta kyllä se rikosjuttukin tavallaan edistyy, ja täytyy kyllä myöntää, että kirjan lopetus oli hyvinkin kiinnostava, jokseenkin häiritsevä mutta kiinnostava.

Omalaatuinen dekkari, eri lailla eksoottinen kuin se ensimmäinen mutta eksoottinen tuttavuus kuitenkin: jos odottaa perinteistä dekkaria niin varmaan saa pettyä, mutta kyllä minä tämän parissa viihdyin.

- J'avais cru comprendre qu'on avait dépêché un enquêteur...
- C'est moi, dit Ali. En chair et en os.
- ...et non un amateur de poésie.
- Je suis les deux, n'en doutez pas. Comme qui dirait le jour et la nuit.
- Bon ! Vous êtes venu pour essayer de sauver votre collègue des services spéciaux ?
- Pas le moins du monde. Je me préoccupe de son sort comme d'une chaussette trouée. Les flics, ça abonde dans nos pays. On lui trouvera facilement un remplaçant.
Sir Henry tira de la poche de son pantalon un briquet serti de pierres précieuses.
- Hmmmm ! C'est donc miss Yasmina qui vous intéresse ? Parce qu'elle était princesse de sang ?
- Non, répliqua l'inspecteur. Pour ce qu'elle valait par elle-même. Elle aurait été roturière, je serais venu quand même. Avant de prendre l'avion, je suis allé fureter au fichier central. Je suis tombé sur une photo d'elle, très récente. Elle était jeune et belle. Aussi belle qu'un poème romantique. Moi, à la place de l'assassin, je lui aurais fait l'amour trois jours et trois nuits, sans manger et sans boire. Sans fumer. Elle serait morte de plaisir. Moi aussi sans doute.

Haastekommentoinnilla saattaisin spoilata jotain seikkoja kirjasta, mutta laitan sen Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 13. Kirjan kansi on värikäs.

Driss Chraïbi - Une enquête au pays (Tutkimus maalla)

 

"Mikäköhän tää on"-valintoja luettavaksi: Driss Chraïbilla näkyi olevan muutamakin kirja poliisitarkastaja Alin seikkailuja, tämä oli niistä ensimmäinen ja ajatus marokkolaisesta dekkarista kuulosti kiinnostavalta vaikka tekijästä en ollut kuullut (on kuitenkin ilmeisesti ranskankielisen marokkolaisen kirjallisuuden isoja nimiä).

 

Kirjan alussa päähenkilöt, poliisipäällikkö ja tarkastaja Ali, suuntaavat Atlas-vuorille lähelle Algerian rajaa, koska ylemmiltä tahoilta on tullut tehtävä suorittaa rikostutkimus eräässä paikallisessa kylässä. Ollaan heinäkuussa 1980, helle hohkaa ja berberikylän asukkaat (jotka ovat käytännössä yksi laaja perhe) ovat kyllä vieraanvaraisia mutta näillä seuduilla ainoat yhteydet kaupunkiin ja valtioon (saati sellaisiin virallisiin instituutioihin kuin poliisiin) ovat lähinnä ajoittain vierailevat verovirkailijat jotka tulevat ja vievät tavaraa ja eläimiä veroihin, joten vieraanvaraisuuden ohella tarjolla on vain epäluuloisuutta, yhteistyöhaluttomuutta ja piilevää vihamielisyyttä.

 

Alin esimies, poliisipäällikkö, taas on hyvin kaupunkilainen, postkolonialistisen ajan autoritaarinen kasvatti, joka suurista suunnitelmista kyvykkyyteensä luottaen huolimatta ei tule ollenkaan toimeen kylän asukkaiden kanssa, ei ymmärrä näiden käytöstä eikä pidä siitä, etteivät nämä ymmärrä osoittaa odotettua arvostusta poliisipäällikköä kohtaan.

Ali taas on peräisin köyhemmistä oloista, joten vähemmän autoritäärinen lähestymistapa on tutumpi, ja näin veijarihahmon tapaan hän luovii paljon paremmin henkilöiden välillä, puhuen yhdelle yhtä ja toiselle toista...

 

Suoritettava missio taas on niin salainen, ettei poliisipäällikkö sen luonnetta paljasta edes Alille kovin nopeasti, ja näin lukijakaan ei ole tietoinen mitä tässä oikein ollaan tekemässä, paitsi käymässä laajoja keskusteluja vähän absurdilla vivahteella ilman että asiat edistyvät, no, yhtään. Huomasin jonkun nettikommentoijan verranneen tätä Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmään, ja joo, on se aika hyvä verrokki. Kyllä se dekkarijuonikin lopulta etenee, mutta luulenpa että juonivetoisuutta hakevat lukijat olisivat silti pettyneitä.

 

Virtaavissa keskusteluissa on huvittavuutta, samalla kun taustalla leijuu ristiriitoja ja painostavaa uhkaa, vieraanvaraisuus velvoittaa kolmeen päivään ja sen jälkeen ovat eri perinteet käytössä, perinteet joista poliisipäällikkö ei ehkä edes halua olla tietoinen.

Keskeinen osa kirjassa onkin juuri yhteiskunnallinen ristiriita ja vastakkainasettelu. Kaupunki ja maaseutu/erämaa, kolonialistien poistuttua valta-asemiin nousseiden mahtimiesten hierarkia vastaan lähes täysin valtiovallan ulkopuolelle jääneet heimolaiset, länsimaista virtautuneet modernit aatteet ja käytöstavat vastaan ikiaikaiset perinteiset elämänmuodot...näiden välillä ainoana molempia puolia ymmärtävänä ja tuntevana luovii veijariromaanin malliin Ali.  

Myönnetään että ei mitenkään helpointa luettavaa: juonesta, siitä vähästä, sai kyllä hyvin kiinni ja eri henkilöiden luonteet ja ristiriidat tulivat myös hyvin esiin, mutta kun isossa osassa kirjaa on keskustelu, retoriikka, miten henkilöt puhuvat (ei useinkaan mitään yleiskieltä selkeillä lauserakenteilla), niin tästä nauttiminen meni kuitenkin oman kielitaitoni laitamilla. Mutta ehdottomasti kiinnostava teos kyllä.