"Mikäköhän tää on"-valintoja luettavaksi: Driss Chraïbilla näkyi olevan muutamakin kirja poliisitarkastaja Alin seikkailuja, tämä oli niistä ensimmäinen ja ajatus marokkolaisesta dekkarista kuulosti kiinnostavalta vaikka tekijästä en ollut kuullut (on kuitenkin ilmeisesti ranskankielisen marokkolaisen kirjallisuuden isoja nimiä).
Kirjan alussa päähenkilöt, poliisipäällikkö ja tarkastaja Ali, suuntaavat Atlas-vuorille lähelle Algerian rajaa, koska ylemmiltä tahoilta on tullut tehtävä suorittaa rikostutkimus eräässä paikallisessa kylässä. Ollaan heinäkuussa 1980, helle hohkaa ja berberikylän asukkaat (jotka ovat käytännössä yksi laaja perhe) ovat kyllä vieraanvaraisia mutta näillä seuduilla ainoat yhteydet kaupunkiin ja valtioon (saati sellaisiin virallisiin instituutioihin kuin poliisiin) ovat lähinnä ajoittain vierailevat verovirkailijat jotka tulevat ja vievät tavaraa ja eläimiä veroihin, joten vieraanvaraisuuden ohella tarjolla on vain epäluuloisuutta, yhteistyöhaluttomuutta ja piilevää vihamielisyyttä.
Alin esimies, poliisipäällikkö, taas on hyvin kaupunkilainen, postkolonialistisen ajan autoritaarinen kasvatti, joka suurista suunnitelmista kyvykkyyteensä luottaen huolimatta ei tule ollenkaan toimeen kylän asukkaiden kanssa, ei ymmärrä näiden käytöstä eikä pidä siitä, etteivät nämä ymmärrä osoittaa odotettua arvostusta poliisipäällikköä kohtaan.
Ali taas on peräisin köyhemmistä oloista, joten vähemmän autoritäärinen lähestymistapa on tutumpi, ja näin veijarihahmon tapaan hän luovii paljon paremmin henkilöiden välillä, puhuen yhdelle yhtä ja toiselle toista...
Suoritettava missio taas on niin salainen, ettei poliisipäällikkö sen luonnetta paljasta edes Alille kovin nopeasti, ja näin lukijakaan ei ole tietoinen mitä tässä oikein ollaan tekemässä, paitsi käymässä laajoja keskusteluja vähän absurdilla vivahteella ilman että asiat edistyvät, no, yhtään. Huomasin jonkun nettikommentoijan verranneen tätä Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmään, ja joo, on se aika hyvä verrokki. Kyllä se dekkarijuonikin lopulta etenee, mutta luulenpa että juonivetoisuutta hakevat lukijat olisivat silti pettyneitä.
Virtaavissa keskusteluissa on huvittavuutta, samalla kun taustalla leijuu ristiriitoja ja painostavaa uhkaa, vieraanvaraisuus velvoittaa kolmeen päivään ja sen jälkeen ovat eri perinteet käytössä, perinteet joista poliisipäällikkö ei ehkä edes halua olla tietoinen.
Keskeinen osa kirjassa onkin juuri yhteiskunnallinen ristiriita ja vastakkainasettelu. Kaupunki ja maaseutu/erämaa, kolonialistien poistuttua valta-asemiin nousseiden mahtimiesten hierarkia vastaan lähes täysin valtiovallan ulkopuolelle jääneet heimolaiset, länsimaista virtautuneet modernit aatteet ja käytöstavat vastaan ikiaikaiset perinteiset elämänmuodot...näiden välillä ainoana molempia puolia ymmärtävänä ja tuntevana luovii veijariromaanin malliin Ali.
Myönnetään että ei mitenkään helpointa luettavaa: juonesta, siitä vähästä, sai kyllä hyvin kiinni ja eri henkilöiden luonteet ja ristiriidat tulivat myös hyvin esiin, mutta kun isossa osassa kirjaa on keskustelu, retoriikka, miten henkilöt puhuvat (ei useinkaan mitään yleiskieltä selkeillä lauserakenteilla), niin tästä nauttiminen meni kuitenkin oman kielitaitoni laitamilla. Mutta ehdottomasti kiinnostava teos kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti