Sempé & Goscinny - Le Petit Nicolas et les copains (Nikke ja kaverit)

Kun nyt innostuin lukemaan ranskankielisiä lastenkirjoja, niin tokihan mukaan pitää ottaa myös klassista Nikke-sarjaa: tätä osaa en ollut lukenut pitkään aikaan, joskin aikoinaan lapsena tietysti, luultavasti pariin kolmeen kertaan. 

Goscinnyn kirjoittama ja Sempén kuvittama sarja lienee monille tuttu ja jos ei ole, pitäisi olla: sarja humoristisia episodeja noin 8-10-vuotiaan pojan ja kavereidensa puuhasteluista, joissa sattuu ja tapahtuu...tässä osassa pelataan shakkia, telttaillaan ja kerätään postimerkkejä, ja koulussa vierailevat niin radiohaastattelijat kuin keuhkoröngtenkuvaajat, ja tietenkään mikään ei mene niinkuin varsinaisesti suunniteltiin.

Luin pari vuotta sitten sarjan toisen osan, ja siellä tehdyt huomiot pätevät tähänkin...ja kun ranskaksi luki niin huomio kiinnittyi taas lasten aika erikoisiin nimiin: tässä mukana on myös naapurintyttö Marie-Edwige ja tämän myötä myös pari tämän ystävätärtä kuten Bertille ja Léocadie...ollaan yhä selvästi jossain hyvin toimeentulevan keskiluokan keskuudessa, näissä piireissä ei näkyisi Eddy Bellegueulea. Kun olin ranskan kielikurssilla niin siellä tuli esiin muutenkin esiin, että kyllä, nimistä vedetään johtopäätöksiä, malliesimerkkinä 90-luvulla muotiin tullut Kevin, joka vinkkaa että kasvuympäristön kulttuurisen kontekstin johtotähtinä ovat olleet Kevin Costner ja/tai Backstreet Boys (jostain Muhammedista puhumattakaan, mutta jälkimmäinen ilmiö on toki tuttu myös Suomessa). Sanonta "ei nimi miestä pahenna" ei pidä paikkansa.

Noin muuten nämä Nikke-kirjat ovat ranskaksi varsin helppoa luettavaa, kieli on perustasoa ja samoja sanoja ja fraaseja toistetaan paljon tarinasta toiseen, eli idiomaattisemmat ilmaisut tulevat kyllä nopeasti tutuiksi. Ja kaikki osat ovat tietysti mainioita, joskin samalla totean että tämän osan jutut pysyivät varsin perustasolla, ne ikimuistoisemmat jutut löytyvät muista kirjoista.

Helmet-haasteessa tämä osuu hyvin kohtaan 14. Kirjassa harrastetaan: paljon ja monenlaista, muttei kovin pitkäjänteisesti.

Sempé & Goscinny - Les récrés du petit Nicolas (Nikke ja nenä)

Noniin, ranskalaisen kirjallisuuden eittämättömiä klassikoita. Kirjan olen tottakai lukenut lapsena suomeksi (varmaan useampaankin kertaan) niinkuin muutkin silloin suomennetut sarjan osat (tämän taisin lukea ensimmäisenä, vaikka on sarjan toinen), ja niin Jean-Jacques Sempén kuin René Goscinnyn tuotantoa on muutenkin tullut luettua.

Heille jotka eivät sarjaa tunne, kehoitettakoon korjaamaan tilanne ja kerrottakoon kirjojen koostuvan lyhyistä episodeista pikku Nicolas'n (ikää ehkä 8-10 vuotta?) arkisista sattumuksista, Nikelle ja kavereille sattuu ja tapahtuu...tässä kirjassa mm. käydään museossa ja lääkärissä, saadaan tekonenä, kamera ja rannekello, pelataan jalkapalloa, ostetaan lahjoja opettajattarelle, ja kirja päättyy kevätjuhliin:

Tout le monde regardait Agnan, qui portait des tas de livres de prix dans ses bras et une couronne de lauriers autour de la tête ; le directeur lui avait d'ailleurs demandé de ne pas s'endormir dessus, sans doute parce que les lauriers doivent servir pour l'année prochaine et il ne faut pas les chiffonner ; c'est un peu comme quand Maman me demande de ne pas marcher sur les bégonias. Le papa de Geoffroy offrait des gros cigares à tous les autres papas qui les gardaient pour plus tard et les mamans rigolaient beaucoup en racontant des choses que nous avions faites pendant l'année et ça nous a étonnés, parce que quand nous les avons faites, ces choses, les mamans elles ne rigolaient pas du tout, même qu'elles nous ont donné des claques.

Olen joskus aiemminkin kommentoinut ranskalaista lapsikäsitystä, kirjallisuudessa kovin suosittua "pikku idiootti"-mallia, jossa lapset tapaavat olla ajattelemattomia koheltajia, jotka tekevät kaikenlaisia tyhmyyksiä, ja tämä on kyllä aikmoinen arkkityyppi aiheesta, mikä tahansa arkinenkin tapahtuma johtaa aikamoiseen sekasortoon, kun hyvää tarkoittava mutta kovin impulsiivinen poikajoukko toheltaa, ja opettajat ja vanhemmat saavat harmaita hiuksia.

Viime vuonna luin jo Petin Nicolas a des ennuis -kirjan, joten tämä oli nyt toinen ranskaksi lukemani Nikke, ja on todettava kielen puolesta tämän olevan kiitettävän helppoa kieltä, toteavaa, mitään maalailevaa kuvailua ei harrasteta, ja lyhyissä jutuissa toistetaan usein samoja sanoja ja fraaseja, jotka tulevat kyllä tutuiksi (chouette, terrible, chouchou, claque...). Kiinnitin toki huomiota, että Niken kavereilla on ranskaksi järjestään aika erikoisia nimiä (Alceste, Agnan, Eudes, Clotaire, Maixent...) ja hyvin toimeentulevat porvarit ovat normi...

Helmet-haasteessa tämä sopisi useampaankin kohtaan, laitetaan nyt vaikka 2. Iloinen kirja.