Jean Bernardi - Saint Grégoire de Nazianze

 

 

Varsin yksinkertainen kansi kieltämättä, ne lukee joita kiinnostaa ja muita ei kosiskella.

Pyhän Gregorius Nazianzilaisen, 300-luvulla eläneen kappadokialaisen kirkkoisän, elämänvaiheisiin olen tutustunut aiemminkin, ja tuotantoakin olen lukenut (en tietenkään kaikkea, aika paljon sitä on, osa olemassaolevista vaikeasti saatavilla ja osa varmaan kadonnutkin...)

Nyt luin tämän päälle 300-sivuisen teoksen, jossa kirkkoisää esitellään laajasti, mutta tässä ei käsitellä niin suuresti teologisia näkökulmia vaan keskitytään historiaan. Koska oikein kenestäkään tuolla ajalla eläneestä henkilöstä ei oikein riitä henkilökohtaista elämäntarinaa tämänmittaiseen kirjaan, edes niin laajasti dokumentoidusta kuin Gregorius, kirjoittaja Jean Bernardi käsittelee varsin laajasti myös yleistä historiallista miljöötä, millaista oli elämä Rooman valtakunnan itäosissa 300-luvulla, ja kirja jakautuukin varsin tasan kolmeen osioon, ensimmäisessä yleistä historiaa, toisessa käydään läpi Gregoriuksen elämänvaiheet ja kolmannessa tarkastellaan kirjallista tuotantoa ja Gregoriuksen persoonaa (ja vähän teologiaakin).

Myöhäisantiikki ja Bysantti on usein jäänyt varsin vähäiselle huomiolle historiankirjoituksessa, sivuutettuna tai huonosti ymmärrettynä. Olen toisen historioitsijan kommentteja lukenut, että Bysantti tapaa helposti unohtua tai ainakin olla saamatta ansaitsemaansa asemaa, koska maailmanhistoriankin tutkimisessa ja kirjoituksessa on kuitenkin mukana aina kansallinen näkökulma, ja Bysantti ei kunnolla asetu minkään nykyisen kansallisvaltion historialliseen jatkumoon: maantieteellisesti se osuisi parhaiten Turkkiin, ja tietystikin Turkki mieluummin unohtaisi koko Bysantin olemassaolon...

Bernardi taas huomioi myöhäisantiikista, että Rooman valtakunnan historiaa tavataan jo suunnilleen Nerosta lähtien alkaa kertoa rappiona, mikä länsi-Roomankin osalta on outoa eikä oikein vastaa todellisuutta, ja varsinkin 300-400-luvut nähdään vain länsi-Rooman romahduksena. Renessanssi pyrki tietysti nostamaan esiin oman aikansa yhteyden antiikkiin ja maalaamaan siinä välissä olevan ajanjakson pimeydeksi ja barbariaksi, ja seuraavien vuosisatojen historiankirjoitus taas tapasi olla korostuneen sekulaaria, liioitteluunkin asti, ja sivuuttaa kristillisen kulttuurin kehityksen historiallisesta kertomuksestaan, tai esim. valistusaikana nähdä sen negatiivisena. Ja eittämättä 300-400-lukujen kehitys, ja sellaisena runsas, oli nimenomaan kristillistä ja painottui Rooman valtakunnan itäosiin, ja jos historiantutkija haluaa olla näkemättä näitä niin eipä aikakaudelta jää paljoa kerrottavaa...

 

Tässä teoksessa oletetaan että aikakauden kirkkohistorian pääpiirteet ovat tuttuja, aikakauden ja päähenkilön historiassa on tietysti tärkeä tietää mitä on areiolaisuus, mitä tehtiin Nikean kirkolliskokouksessa jne mutta niitä ei kirjassa juuri esitellä, tai käsiteltäessä hypätään suoraan yksityiskohtiin (miten areiolaisuuden ja Nikean ortodoksisuuden jako näkyi Konstantinopolin elämässä jne). Tai selvitellään aikakaudelle tyypillisen aikuiskasteen (tai usein mieluiten kasteen kuolinvuoteella) syitä ja seurauksia, koska se nyt myös omalta osaltaan vaikuttaa merkittävästi eräiden tapahtumien kulkuun, tavalla joka ei ehkä nykylukijalle ole selvä.

Muutenkin yleisen historian osuus nimenomaan elävöittää ja selventää päähenkilömme elämänvaiheita ja kirkkohistorian faktoja. Gregorius on kotoisin Kappadokian Nazianzoksesta (nykyistä itä-Turkkia), ja alueen elämään vaikutti oleellisesti muuttuvat valtasuhteet ja muutokset Rooman valtakunnan poliittisessa maantieteessä, joten ne pitää esitellä. 

Gregorius hankki omana aikanaan varsin laadukkaan koulutuksen, mutta miten tuohon aikaan kouluttauduttiin? (Alkeistasot sai vielä paikallisesti, mutta opiskelijat matkustivat sinne missä kuultiin olevan hyviä opettajia: Gregorius reissasi Antiokian ja Aleksandrian kautta useiksi vuosiksi Ateenaan...). 

Kirjallinen tuotanto on runsas, mutta mitä tarkoittaa julkaiseminen aikana ennen kirjapainoja? (kirjoitetusta kirjasta lähetettiin ystäville kopioita, moraalisella velvoituksella että nämä teettävät omia kopioitaan ja levittävät niitä eteenpäin...niinpä yksinäisyyttä ja eristäytymistäkin arvostavan kirjoittajan oli välttämätöntä pitää yllä sosiaalisia verkostoja, vähän kuten nykyaikana kirjailijalle ei riitä että kirjoittaa sen kirjan, se pitää myös markkinoida omalla persoonallisella aktiivisuudellaan). 

Tällaisia asioita käsitellään varsin maanläheisellä ja populaarilla otteella, tarkoituksena nimenomaan antaa enemmän ymmärrystä niistä olosuhteista, joissa tuona aikana elettiin.

Gregoriuksen elämä käydään läpi, pääpiirteet olivatkin minulle tuttuja ja joistain kausista taas ei ole ihan kauheasti tietoa tai ehkä ei juuri kerrottavaa, mutta dramaattinen jakso Konstantinopolin piispana vuodesta 379 vuoteen 381 sai luonnollisesti varsin paljon huomiota. Keskeiset opilliset pointit esitellään (itäisessä kirkossa Gregorius tunnetaan lisänimellä Teologi, tämän harvinaisen tittelin hän jakaa evankelista Johanneksen ja Simeon Uusteologin kanssa, koska näiden teksteissä käsitellään nimenomaan ymmärrystä Jumalasta itsestään, siis teologiaa), joskin perusasiat oletetaan tiedetyiksi ja syvempään ymmärrykseen annetaan lähdeviitteet tutustuttavaksi.

Lännessä huonommin tunnettua runotuotantoa esitellään myös (tuotantoa on niin opillista kuin esim. omaelämäkerta: kirjallisuuslajin ihan ensimmäinen edustaja ei ole, mutta varhainen kuitenkin ja ensimmäinen kristillinen, siis ennen tunnetumpaa Augustinuksen Tunnustuksia), ja pohditaan myös persoonallisuutta. Huolimatta kirjan nimessä olevasta "pyhä"-määreestä tässä ei tehdä varsinaista hagiografiaa, ristiriitaisuudet ja heikkoudet ovat mukana siinä missä vahvuudetkin, ja ne ristiriitaisuudet ovat olennainen osa persoonaa ja ehkä pyhyyttäkin: jatkuva sisäinen konflikti vetäytyvän kontemplatiivisuuden ja aktiivisen osallistumisen välillä, äkkivääryys ja päätyminen hankaliin tilanteisiin, selkeästi ja värikkäästi ilmaistut mielipiteet kollegoidensa kyvykkyydestä ja motivaatioista (ja erityisesti niiden puutteesta)...

Niin paljon kuin aikakauden ajattelussa tuntuukin usein stoalaisuuden vaikutus, Bernardi pitää Gregoriusta enemmän romantiikan ajan hyvin varhaisena edeltäjänä, ja kieltämättä on tässä ajoittain hieman nuorta Wertheriä mukana (mutta aika paljon myös sitä Goethea joka Faustin kirjoitti...) 

Erinmaisen kiinnostava teos, juurikin siinä että päähenkilö käsitellään nimenomaan historiallisena henkilönä ja runsaassa historiallisen kontekstin käsittelyssä.

Helmet-haasteesta tällä otan kohdan 15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi (päähenkilöltä olen nimeni saanut).