Kim Young-ha - Ma mémoire assassine (tappava muistini)

Varsin satunnaisia hankintoja hyllyyn joskus aikoinaan: en ollut korealaista kirjallisuutta lukenut (no, tässä välissä Han Kangia) ja tämä kuulosti takakannen perusteella uteloittavalta, vaikka Kim Young-ha ei olekaan mitenkään tuttu tekijä: jotain kirjojaan on kyllä käännetty eri kielille, ei tosin suomeksi.

Kirjan kertoja Kim Byeong-su on seitsemänkymmentävuotias entinen eläinlääkäri, runoilija ja sarjamurhaaja, jonka viimeisestä murhasta on kulunut 25 vuotta: nykyisin eletään rauhallista eläkeläisen elämää tytär Eun-heen kanssa (tytär on kertojan viimeisen murhan uhrien pieni lapsi, joka päätyi orpokotiin, josta kertoja hänet adoptoi). 

Nyt lähiseudulla on alkanut tapahtua uusia nuorten naisten murhia, joiden takana epäillään olevan sarjamurhaaja. Ja Eun-hee on alkanut seurustella jonkun nuoren miehen kanssa, joka vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä ja jonka kertojamme epäilee vahvasti olevan uuden murha-aallon takana. Vanhoilla päivillä pitää siis ryhtyä suunnittelemaan uutta tappoa, tyttären suojelemiseksi: osaaminen toki on yhä hallussa.

Asiassa on yksi pieni ongelma: kertojalla on varsin reipasta tahtia etenevä Alzheimer, joten muistiongelmat alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus...

Jepjep: kirja on Byeong-sun muistiinpanoja tapahtumista ja tekemisistä, muistin tukemiseksi. Mutta luonnollisesti teksti on varsin fragmenttista, lyhyitä lukuja tapahtumista, mietteitä muistista ja sen katoamisesta, muistikuvia menneestä, muistutuksia siitä mitä pitää tehdä. Ja tietysti kertoja on aivan tavattoman epäluotettava, joten lukija joutuu kyllä hieman ponnistelemaan yrittäessään pysyä kärryillä mikä on totta ja mikä ei (ja etukäteisveikkauksia juonenkäänteistä ei kannata paljoa tehdä).

Omalaatuinen yhdistelmä melankolisuutta ja hyvin mustaa huumoria: luettujen esimerkkien perusteella on kyllä todettava että Etelä-Korea on selvästi myös hyvin kumma maa (ja maan varsin synkeältä kuulostava lähihistoria nousee tässäkin esiin, pitäisikin varmaan tutustua aiheeseen paremmin joskus).

Han Kang - Vegetaristi

Tällä kirjalla oli suomeksi ilmestyessään aika paljonkin bloginäkyvyyttä, ja silloin myös huomioin että voisin jossain vaiheessa lukea...muttei sopivaa hetkeä tullut. Ja sitten Han Kang meni voittamaan Nobelin, mikä lisäsi mielenkiintoa, mutta samalla kirjastojonot pomppasivat...mutta kun pari tuntia palkintouutisen jälkeen kävin kirjastossa pyörähtämässä, niin siellähän se oli esille nostettu ja lainaksi tarjolla (suom. englanninnoksesta Sari Karhulahti).

Yeong-hye on varsin tavallinen korealainen kotirouva, vaatimaton, huomiotaherättämätön, hiljainen ja mukautuva...kunnes yhtäkkiä, jonkin unen jälkeen, lopettaa tyystin lihansyönnin ja muutenkin alkaa käyttäytyä kasvavan omituisesti, nonkonformistisesti ja muiden suhteen välinpitämättömästi. Tämä ei ilahduta puolisoa eikä sukulaisia, varsinkin autoritäärinen isä on aina ollut innokas lihansyöjä ja muutenkin, eihän se nyt käy laatuun että Yeong-hye käyttäytyy avoimen epätavallisesti, eksentrisesti, ikään kuin tällä olisi oma, radikaalin poikkipuolinen tahto...joten konflikteja on luvassa, ja ne vievät kirjan henkilöt yhä hurjemmille ja brutaalimmille poluille.

Yeong-hyen omaa näkökulmaa ei kerronnassa juuri ole alkupuolen lyhyitä välähdyksiä lukuunottamatta, joten elämänmuutoksen syyt ja kokemukset jäävät osin mysteereiksi, ulkoisen, yhä omituisemmaksi ja jyrkemmäksi käyvän käytöksen ja sen tulkintayritysten varaan. Näkökulmahenkilöinä toimivat kirjan kolmessa osiossa Yeong-hyen mies, lanko ja sisar, mutta tavallaan siinä miten nämä eivät ole Yeong-hye, millä tavalla Yeong-hye päätyy olemaan erilainen, kertoo paljon. Mies ja sisko ovat molemmat varsin konformistisia: mies ei aseta itselleen korkeita tavoitteita vaan hyvin saavutettavia, kohtuullinen taloudellinen menestys ja kohtuullinen edustavuus sopii hyvin, ja tähän ei kummallisesti ja häiritsevästi käyttäytyvä vaimo sovi. Ja sisar taas on aina ahkera pärjääjä, luovimisensa ja tehokkuutensa ansiosta menestyvä, kunhan vain oma tahto ymmärretään pitää piilossa. Lanko taas on taiteilija, himoiten ja haluten käyttää Yeong-hyeta taiteessaan ja muutenkin, mutta itsetietoisuudessaan ja itsekeskeisyydessään ei myöskään tätä ymmärrä tai tämän omaleimaisuuden tasolle nouse...

Ja ehkä nuo näkökulmahenkilöt kuvastavat korealaista yhteiskuntaa laajemminkin, sosiaalista kontrollia ja konformismia, josta radikaali poikkeaminen on tuhoisaa (varsinaisesta vegetarismista ei ole kyse, ja sellaisen ruokavalion harjoittajana Yeong-hye on aika kauhea tapaus, ennemmin kyse on halusta olla jyrkästi jotain aivan muuta kuin on ollut).

Okei, kiinnostava teos: ennakko-odotuksia oli kasattu sen verran että sitä rimaa ei nyt kuitenkaan ylitetty mutta varmaan kirjailijan tuotantoa voin lukea lisääkin. 
Bloggauksia tosiaan löytyy: Kirsi, Tiina, Mikko, Katja, Tuija...