Julie Guille, amerikkalaissyntyinen mutta koko elämänsä Ranskassa asunut rikas seurapiirityttö, lähti pakoon Pariisista natsien tullessa. Pakomatka on tuonut tytön lainsuojattomana pakolaisena New Yorkiin, ja Julie välttelee nyt niin poliiseja kuin Gestapon agenttejakin. Satunnainen kohtaaminen (satunnainen? Onko sittenkään?) vanhan maailman puolitutun kanssa johtaa siihen, että tuttu ammutaan Julien kotikadulla, ja oli ampuja ja syynsä mikä taho tahansa, Julien vähäinenkin turvallisuuden tunne haihtuu, ja on aika vaihtaa maisemaa.
Viittana kuolleen tutun osoitekirjasta löytynyt nimi, Julie suuntaa kohti Uutta Meksikoa, toiveenaan löytää internointileirille viety serkkunsa Fran ja/tai salaperäinen Blackbirder, lentäjä joka salakuljettaa pakolaisia Meksikon rajan yli molempiin suuntiin, mutta samalla tiellä on muitakin, ja tietenkään kaikki ei ole sitä miltä ensin on vaikuttanut...
Potentiaalisesti tutustumisen arvoisia jenkkijännäreitä etsiessä Dorothy B. Hughesin nimi tuli vastaan, ja kirjaansa perustuvan noir-klassikkofilmin In a Lonely Place olenkin jo nähnyt. Kirjaa en sen kummemmin valinnut, tämä vuoden 1943 jännäri tuli käytettynä vastaan joten otin tämän.
Ja ansionsa ja heikkoutensa tässä kyllä on. Tarina etenee varsin reipastahtisena pageturnerina, kun juonenkäänteet seuraavat toisiaan, mutta ei tämä nyt varsinaisesti juonella vakuuttanut. Kirjoitusajankohta on myös hyvin näkyvissa, kirjassa on aimo annos valistushenkistä war effortia, jota voi ehkä arvostaa ajan hengen kuvauksena tai sitten ei.
Mutta tunnelma kyllä toimii, Julien vainoharhaisuuteen ja jännittyneeseen pakoon uppoutuu hyvin, kuka tahansa voi olla salainen vakooja, agentti, murhaaja, mikään paon etappi ei anna kuin ohikiitävän turvallisen hengähdystauon...ja samalla toki lukija joutuu arpomaan mikä osa paranoiasta on oikeutettua ja mikä olosuhteiden väsyttämän mielen harhaisuutta. Tässä mielessä Julie on myös mainio päähenkilö: aktiivinen nuori nainen, joka reagoi nopeasti tilanteisiin, pärjääjä vaikeissa tilanteissa, muttei kuitenkaan mikään supernainen: reaktiot ovat nopeita, mutteivät aika ehkä parhaita, ja huonompiakin valintoja tulee tehtyä. Positiivisella tavalla jokanainen, joka olosuhteiden pakosta on joutunut hankalaan tilanteeseen.
Näkemäni nettikommentoijat suosittelevat tämän sijaan ennemmin lukemaan vaikka sen In a Lonely Placen tai The Expendable Manin, ja saattavat olla hyvinkin oikeassa: sujuvasti kirjoitettu mutta usein aika keskinkertainen jännäri, ja jos olisi tekijänsä ainoa kirja, ei varmaankaan olisi ansainnut uusintapainosta. Mutta ansioita on sen verran, että tuotannosta voisi hyvin löytyä parempaakin...
Helmet-haasteessa tällä saa kohdan 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua.
And she saw the gray man. In the uniform-crowded depot, she saw only the gray man; He was seated on a stool at the soda counter, right. She controlled flight. She was Julie Guille. He didn't know her. as long as she remained Julie Guille, he couldn't know her. Julie Guille was a pampered, luxurious refugee from Paris. Not Paris. From a vague, large, overrun France. Julie Guille had always had everything material for which she wished; if it were sunshine in March, she would have sunshine. She went the few steps to the newsstand, bought magazines by size and shape, this large one, this medium, these small. Reading matter.