Taannoisten eduskuntavaalien yhteydessä kävin minäkin pallottelemassa vaalikoneilla, ja ihmettelemässä erityisesti Hesarin koneen kysymystä "kristillisistä arvoista", joita ei ollut mitenkään tarkennettu, ja jossa herätti suurta ihmetystä olikohan kysymykset laatineet toimittajat, saati sitten kuinka moni kysymyksiin vastanneista ehdokkaista, oikein selvillä mitä kysymyksellä oikein tarkoitetaan, mitä ne kristilliset arvot oikein ovat. Enkä ollut edes mitenkään ainoa, uutisvirrassani vilahteli kirjoituksia aiheesta.
Mitä politiikan ja kristillisten arvojen yhdistelyyn tulee, olen pitänyt hyvänä ohjenuorana aiemman sääntökuntamestarini Timothy Radcliffen ajatusta suhtautua epäluuloisesti kaikkiin määritelmiin "konservatiivikristityistä" tai "liberaalikristityistä", erityisesti kuvaamassa puhujaa itseään, koska nuo ovat aina ensisijaisesti konservatiiveja tai liberaaleja, ja kristittyjä vain toissijaisen satunnaisesti, kun asian pitäisi olla päinvastoin...
Jokseenkin samantyylinen lähtökohta on myös tässä suomenruotsalaisen teologin Patrik Hagmanin kirjassa (suom. Salla Ranta), jonka nappasin aiheensa vuoksi luettavaksi viime Suomen reissulla, koska aihe kiinnostaa. Kirjailija suhtautuu kritiittisesti moderniin kulutusyhteiskuntaan ja sen arvoihin, mutta on myös epäluuloinen perinteistä poliittista vaikuttamista kohtaan, koska se toimii myös samoilla kulutusyhteiskunnan säännöillä, riippumatta miltä kohdalta poliittista kenttää yrittää ponnistaa...
Hagman nostaakin toiminnan ja arvojen lähtökohdaksi varhaisen kristillisen asketismin perinteen, erityisesti siinä muodossa jossa se tunnettiin myöhäisantiikin erämaaisien piirissä. Erityisen huomion kohteena on minullekin tuttu Evagrius Ponticus, erämaaisä, joka kehitti asketismia ja monastisismia järjestelmällisempään suuntaan (ja joka muistetaan yleisesti myös seitsemän kuolemansynnin määrittelijäna, joskin Evagriuksen systeemissä syntejä on kahdeksan...)
Ja nämä asketismin periaatteet on teoksen ydintä: modernissa keskustelussa se yhdistetään yleensä vain konkreettiseen paastoamiseen yms. joten sen päämääriä, arvoja, ihmiskäsitystä yksilönä ja yhteisönä on syytä esitellä tarkemmin. Historiallinen tarkastelu on mukana niiltä osin kuin on relevanttia, mutta isossa osassa on myös samojen ajatusten ja periaatteiden soveltaminen nykypäivään. Modernin kulutusyhteiskunnan paheet (kunnianhimo, tehokkuus, status, individualismi, penseys, monien vanhojen tuttujen kuten kateus, ahneus jne ohella) ja niidne vaikutukset esitellään, jotta ne olisi helpompi tunnistaa, ja vastaavasti miten nykyisessä yhteiskunnassa voisi harjoittaa kristillisiä hyveitä kuten vieraanvaraisuutta, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä.
Lähestymistapa pysyy (Evagriuksen tapaan) hyvin käytännöllisenä. Fokus on ruohonjuuritasossa, ensisijaisena tavoitteena muuttaa omaa elämää ja omia toimintatapoja, joiden vaikutukset toki säteilevät myös ympäristöön. Mutta samalla pyrkimyksenä on kyetä harjoittamaan tutkiskelua, tunnistamaan paheita jotta niitä voisi välttää, ja tunnistamaan hyveitä jotta niitä voisi harjoittaa. Eli mitään self-help-henkistä kymmenen kohdan tee-näin-älä-tee-näin-ohjelmaa, jolla kolmessa viikossa pysäytetään ilmastonmuutos, parannetaan oma elämänlaatu ja saadaan kiinteämmät pakarat ei ole tarjolla (tuollaisia tarjoaa se kulutusyhteiskunta jota tässä kritisoidaan).
Erinomaisen kiinnostava, selkeästi esitetty ja ajatuksia herättävä teos aiheesta, johon tutustumista jatkaisin ilomielin. Mutta tästä sitten se kirjan iso miinus, kirjassa ei ole mukana lainkaan kirjallisuusluetteloa. Tekstissä itsessään mainitaan edellämainittu Evagrius ja Tuomas Akvinolainen, mutta muuten viitteitäkään ei löydy...toki Evagriusta löytyy suomeksi kai vain joitain tekstejä Filokaliassa, ja mainittuja Tuomaan tekstejä ei taida myöskään löytyä suomeksi, siinä missä ruotsiksi tilanne saattaa olla toinen. Ja toki olen itse jo tutustunut niin erämaaisiin kuin moniin näiden perinteiden moderneihin jatkajiin, ja kristillisiin arvoihin yleensä (mm. Fratelli tutti on päätynyt blogiin, samoin Augustinuksen sääntö, ja mielessä on ollut kirjoittaa niin yllämainitusta Radcliffesta kuin vaikka Jacques Ellulista, mutta on toistaiseksi jäänyt) mutta toki aiheeseen tutustun mielelläni yhä lisää (ja samalla oletan että itse olen jo suhteettoman hyvin perehtynyt aiheeseen, ja monet muut lukijat hyötyisivät kirjallisuusluettelosta vielä enemmän).
Mutta tuosta puutteesta huolimatta, erinomaisen tutustuttava kirja mm. heille jotka elävät modernissa yhteiskunnassa.
Helmet-lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin (aihe mainitaan, vaikka siitä siirrytäänkin nopeasti laajempaan kulutusyhteiskunnan ja sen arvojen käsittelyyn).
