Pieni novellikokoelma kirjailijalta, josta en ole kuullutkaan: kyllä, näitä tulee poimittua aika helposti lukulistalle, varsinkin jos ne tarjoavat kurkistusikkunan myös vähälle tuntemiselle jääneeseen kulttuuriin, paikkaan tai aikaan eikä vain yksittäiseen kirjailijaan.
Tämänkertainen Kamel Daoud on algerialainen, ranskaksi kirjoittava, toimittaja ja kirjailija, ja tämän kokoelman viisi novellia on alunperin vuodelta 2008. Kerronnan lajina on tajunnanvirta, ollaan sitten Ateenan olympialaisissa maratoonarin pään sisässä tai taksimatkalla jossa kuski selostaa vuolaasti ajatuksiaan asioista ja niiden vieristä...ja pääosassa on Algeria, elämä algerialaisena, ja sitä ei kuvata järin positiiviseksi, ennemmin eksistentiaalisen ahdistuksen lähteeksi.
Ja puhetta on islamista, länsimaista, roduista ja käsityksistä niistä, lentokoneista ja arabien monimutkaisesta suhteesta niihin, Robinson Crusoen Perjantaista...
Mutta on yhä todettava, että en oikein ole tajunnanvirran ystävä. Näissä novelleissa on joitain hienoja pätkiä ja ajatuksia, joissa on makusteltavaa ja ehkä siteerattavaa, mutta ei tämä nyt oikein minun kirjani ollut.
"J'ai dépassé l'âge idéal pour les grosses révélations et pourtant je viens d'en avoir une : ce peuple est plus petit vu de près que vu du ciel."
Otan Helmet-haasteessa tällä kohdan 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja.
