Tämä teos oli käsiini tipahtanut, nimi oli tuttu ja kun katselen tietoja Erskine Caldwellista, huomaan että on tämä teos ollut aikanaan erittäin suosittu, siitä tehtiin suosittu Broadway-näytelmä jne, ja ilmeisesti vilahtelee yhä 1900-luvun arvostetuimpien yhdysvaltalaisromaanien pitkällä listalla.
Mutta lukiessa tuli kyllä mieleen, että kuinka paljon tämä on kiinni ajassaan...jos lukija ei hahmota teosta kuvana 1930-luvulta vaan lukee kerrottua nykyisten moraalistandardien mukaan, niin lukeminen päättynee kesken ensimmäisen luvun, ja ehkä ihan hyvä niin.
Toisaalta mieleen tuli Flannery O'Connor -sitaatti: "Anything that comes out of the South is going to be called grotesque by the northern reader, unless it is grotesque, in which case it is going to be called realistic." Luulenpa, että O'Connor viittaa ainakin tähän kirjaan, koska se tavataan luokitella yhteiskunnalliseksi realismiksi ja sellaisena siihen suhtauduttiin Pohjoisessa, mutta onhan tämä nyt hyvinkin groteski ja mustan huumorin ja reippaan tyypittelyn kattama kirja...
Niin, ollaan Georgiassa 1930-luvun ankarimpina lamavuosina, keskushenkilönä maanviljelijä Jeeter Lester ja tämän perhe. Tai "maanviljelijä" määreenä on kyseenalainen, koska vaikka suunnitellmissa onkin jo monena vuonna on ollut kasvattaa puuvillaa (vanhentuneilla metodeilla ja tehottomasti, mutta kuitenkin) mutta luottoa ei ole irronnut pitkään aikaan siemeneen tai lannoitteeseen, joten huonosti etenevät asiat, ja Lesterit elävät ankarassa köyhyydessä.
Nykyaikana näistä epäilemättä käytettäisiin nimitystä "white trash" ja tähän suuntaan viittaa elettävä elämäkin. Vaikka Caldwell sirottelee mukaan hieman historiallista ja yhteiskunnallista kontekstia ja kantaaottavuuttakin, niin suuremman huomion saa kyllä henkilöiden lievästi sanottuna tolkuton käytös. Jotain voi ehkä selittää köyhyydestä johtuvalla tietämättömyydellä ja takapajuisuudella, mutta jos Caldwell haluaa sanoa jotain aikansa pienviljelijöiden ahdingosta, niin jonkinlaista pyrkimystä sympaattisuuteen olisi ehkä voinut hakea...nyt luin kirjaa pyöritellen päätäni ja ihmetellen mihin tässä vielä joudutaan (en kerro tapahtumista sen enempää, jotta halukkaat voivat itse ihmetellä täysipainoisesti).
Tuli luettua. Mihinköhän laittaisi Helmet-haasteessa? Lasketaanko Ellie Mayn huomiotaherättävä huulihalkio kohtaan 31. Kirjassa on vammainen henkilö (tyttö on kuitenkin jo 18-vuotias eikä vielä ole naimisissa kun ei naamansa kanssa kelpaa kenellekään)?
