Ranskalaisen runoilijan Alain Bosquetin tuotantoa ei ole vissiin juuri suomennettu, tämä oli ainoa löytämäni Kirjasammosta (suomennos Sirkka Aulanko), mutta tuotantoa on ja ilmeisesti arvostettuakin.
Bosquet määrittelee itsensä ateistiksi, jota askarruttaa mystiikka, ja tästä jännitteestä sitten syntyy tämä kirja. Tästä jännitteestä (Flannery O'Connor on käyttänyt joskus termiä 'Christ-haunted') on toki syntynyt hyvinkin kiinnostavaa taidetta, esim. arvostamani Pär Lagerkvist on kirjoittanut paljon ja kiinnostavasti kristinuskon teemoista sitoutumatta kuitenkaan uskonnollisuuteen, ja mm. Ingmar Bergmanilla on myös onnistumisia tällä saralla...
Mutta epäonnistumisia ja heikkoja esityksiä löytyy myös yllin kyllin. Ehkä kyse on kyvystä itsereflektioon, että Lagerkvist ja Bergman katsovat ihmistä ja ihmisyyttä ja käsittelevät sitä, jolloin on mahdollista pystyä esittämään jotain oikeasti tärkeää, mutta vastaavat yritykset sanoa jotain Jumalasta tai suoraan uskonnoista toiseutena päätyvät olemaan lähinnä vaivaannuttavia.
Mistä päästäänkin Bosquetiin. Kirja on täynnä lyhyitä runoja, joissa hyvin antropomorfinen Jumala miettii luomista, lähinnä puuhastellen kaikenlaista. Tästä ajatusmallista tuli mieleen lähinnä että tämä voisi olla ihan huvittava parodia Isaac Newtonin ja joidenkin aikalaistensa teologisista näkemyksistä, eli jos teos olisi 1600-1700-luvun vaihteesta niin se voisi käydä ihan nokkelastakin, mutta miksi se on kirjoitettu (saati sitten suomennettu) 1900-luvun lopulla, sitä en ymmärrä.
Alkupuolen runot vielä luin ihan kirjamaisesti, mutta tuotapikaa tylsistyin ja päädyin vain selailemaan josko sieltä jotain ajatuksentyngäksi kelpaavaa löytyisi.
Noin 120 runon joukosta tämä kelpaa (mahdollisesti koska, kuten edellä viittasin, siinä näkökulma kääntyy ihmiseen).
Ihminen kertoo:
"Punnitsin vaa'alla ruumiini:
viisikymmentäyksi kiloa.
Sitten punnitsin tuskani ja ahdistukseni:
neljä tonnia kumpikin.
Sitten punnitsin sieluni:
kukonhöyhen.
Sitten punnitsin sanani,
raskaat aamulla, tyhjät illalla.
Viimein minä punnitsin Jumalan:
viisari pysyi nollassa."
Ja Jumala vastaa:
"Ei se mitään sillä minä olen vaakasi."
