En voi sanoa kirjailijan olleen aiemmin tuttu, mutta mikäs este se on, varsinkin kun luettavaksi tulee novellikokoelma (kirjan kannessa sanotaan romaani, mutta kyllä tämä novellikokoelma on). Horacio Quiroga, uruguaylainen mutta Argentiinassa pitkään asunut kirjailija, on ilmeisesti etelä-amerikkalaisen kirjallisuuden nimekkäimpiä edelläkävijöitä, ja vaikuttaja moneen myöhäisempään: tämä kirja on tuotantonsa viimeinen, vuodelta 1935 (kirjailija kuoli 1937).
Kirjan yksitoista novellia ovat aika monentyylisiä, mukana on niin lyhyitä realistisia kohtauksia kuin fantasialla leikitteleviä kertomuksia, niin maagisen realismin kuin sadunomaisuuden hengessä, melkeinscifistä puhumattakaan. Ilmeisesti Quirogan aiemmassa tuotannossa kerrotaan paljon viidakosta Kiplingin hengessä, mutta tässä kokoelmassa ollaan pääosin urbaanimmassa ympäristössä, junien ja kirjailijoiden ja elokuvien maailmassa.
Quirogan yhteydessä mainitaan näköjään usein Edgar Allan Poe, ja tämä näkyy kyllä muutamassakin novellissa selvänä vaikuttajana. Ja Poelta (ja Maupassantilta) on varmaan peräisin myös Quirogan suosikkiteema, hulluus: tyylillisestä kirjosta huolimatta monessa tarinassa jonkun, yleensä päähenkilön, ote todellisuudesta lipsuu, harhoina, obsessioina, muistinmenetyksinä, rakkauden ja kuoleman kanssa tai ilman (kaukaisemmista verrokeista mieleen tuli mm. suunnilleen-aikalaiset Uuno Kailas ja Stig Dagerman, ehkä se oli ajan henki)
Tästä hulluuden teemasta ja Poe-vaikutuksista huolimatta ote ei ole aina haudanvakava, vakavampien tarinoiden joukossa on myös joitain humoristisempia tarinoita vaihtelevalla määrällä hirtehisyyttä. Esim. Son absence -tarinassa mies huomaa kuuden viimeisen vuoden kadonneen tyystin mielestä, ja entistä ongelmallisemmaksi tämän tekee, että mies on niiden vuosien aikana tullut kansainvälisesti arvostetuksi julkkiskirjailijaksi (kun omien muistojensa mukaan ei ole osoittanut koskaan mitään kirjallisia taipumuksia), ja on menossa parin päivän kuluttua naimisiin...
Tästä omalaatuisesta tunnelmasekoituksesta tuleekin sitten esiin myöhempiä kirjailijoita, jotka luultavasti ovat Quirogansa lukeneet: Borges oli tunnetusti myös Poe-fani joten oletan Quirogan olevan tuttu (en nyt muista onko viitannut tähän jossain teksteissään, pitäisin luultavana), mutta näkyvämmin niin maagiset realistit kuten Gabriel Garcia Marquez kuin surrealistit kuten Julio Cortazar ovat Quirogan esikuvallisuuden tunnustaneet.
Kiinnostava teos, näin novellien ystävänä lisääkin voisi lukea (näköjään yksi kokoelma viidakkotarinoita on suomeksi ilmestynyt).
Helmet-lukuhaaste, mikäköhän tämä olisi...olisiko sitten 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (siis espanjan; lähitulevaisuuden lukusuunnitelmissa on myös niin kiinaa, englantia kuin arabiaa, hindi on hankalampi)
