Näytetään tekstit, joissa on tunniste Petit Xavier-Laurent. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Petit Xavier-Laurent. Näytä kaikki tekstit

26.12.2024

Xavier-Laurent Petit - L'homme du jardin (puutarhan mies)


Vielä vähän ranskalaisia nuortenkirjoja. Xavier-Laurent Petit ei myöskään ollut ennestään tuttu, mutta uraa näkyy löytyvän ja sekalaisia palkintojakin on kertynyt. Tämä myös menee jännäriosastolle, ja kohderyhmänä varhaisteinit.

Mélie ja isänsä asuvat kahdestaan vanhassa isoäidiltä perityssä talossa. Isä on lääkäri, joka tekee yöpäivystyksiä sairaalassa, ja kerran kuussa kokonaisia viikonloppuja, joten Mélie on paljon yksin kotona, kuuntelemassa hiljaisuutta ja vanhan talon jatkuvaa narahtelua. Joten yön hiljaisuus peitetään televisiolla, stereoilla, lampuilla ja ylensyönnillä (ja jälkimmäisestä seuraava runsas ylipaino tuottaa lisää komplekseja).

Ja erään yksinäisen viikonlopun perjantai-iltana talon puutarhaan ilmestyy outo mies, jolla on pahasti loukkaantunut jalka, mutta ei ambulanssia eikä poliisia kiitos, lääkärin talossa on varmasti jotain hoitovälineitä...mies sanoo osuneensa paikalle ihan sattumalta, mutta ohimenevistä viittauksista päätellen joku yhteys Mélieen ja tämän isään on. Mélie puhdistaa haavan, katsotaan mitä tästä seuraa, ja pian ovatkin poliisit ovella kyselemässä onko nähty tämännäköistä miestä...

Valheita ja salaisuuksia keritään sitten auki enemmänkin: jotain yleisiä linjoja toki arvasinkin etukäteen, vaikka yksityiskohdat olivatkin mysteerejä, kuin myös mihin nämä lopulta johtavat. Joten jännärinä tämä oli varsin toimiva, ja tässäkin on mukana jotain juttuja ja jopa kyynisiä tvistejä, joita en odottanut nuortenjännäristä löytäväni (en niitä tässä laajemmin kommentoi koska spoilaisivat osan juonta). Tavallaan yllättävä oli myös premissi, että 13-14-vuotias Mélie oli niinkin paljon yksin kotona ilman että tämä oli ongelma isälle, niin kirjan nuorta päähenkilöä kuin lukijaakaan ei mitenkään ylisuojella (ja kirjan kansikaan ei lukijaa blingillä kosiskele, noudatetaan perinteistä ranskalaista minimalismia kansisuunnittelussa karuuteen asti). 

Tämä taitaa olla viimeinen blogattava teos tänä vuonna, joitain kirjoja on kesken, mutta sellaisia, joita luen aika leppoisalla tahdilla, joten niistä lisää ensi vuonna. Perinteinen vuosikooste tullee vielä lähipäivinä, jahka excel on infografiikkaa tarpeeksi sylkenyt.