Varsin satunnaisia hankintoja hyllyyn joskus aikoinaan: en ollut korealaista kirjallisuutta lukenut (no, tässä välissä Han Kangia) ja tämä kuulosti takakannen perusteella uteloittavalta, vaikka Kim Young-ha ei olekaan mitenkään tuttu tekijä: jotain kirjojaan on kyllä käännetty eri kielille, ei tosin suomeksi.
Kirjan kertoja Kim Byeong-su on seitsemänkymmentävuotias entinen eläinlääkäri, runoilija ja sarjamurhaaja, jonka viimeisestä murhasta on kulunut 25 vuotta: nykyisin eletään rauhallista eläkeläisen elämää tytär Eun-heen kanssa (tytär on kertojan viimeisen murhan uhrien pieni lapsi, joka päätyi orpokotiin, josta kertoja hänet adoptoi).
Nyt lähiseudulla on alkanut tapahtua uusia nuorten naisten murhia, joiden takana epäillään olevan sarjamurhaaja. Ja Eun-hee on alkanut seurustella jonkun nuoren miehen kanssa, joka vaikuttaa jotenkin epäilyttävältä ja jonka kertojamme epäilee vahvasti olevan uuden murha-aallon takana. Vanhoilla päivillä pitää siis ryhtyä suunnittelemaan uutta tappoa, tyttären suojelemiseksi: osaaminen toki on yhä hallussa.
Asiassa on yksi pieni ongelma: kertojalla on varsin reipasta tahtia etenevä Alzheimer, joten muistiongelmat alkavat olla enemmän sääntö kuin poikkeus...
Jepjep: kirja on Byeong-sun muistiinpanoja tapahtumista ja tekemisistä, muistin tukemiseksi. Mutta luonnollisesti teksti on varsin fragmenttista, lyhyitä lukuja tapahtumista, mietteitä muistista ja sen katoamisesta, muistikuvia menneestä, muistutuksia siitä mitä pitää tehdä. Ja tietysti kertoja on aivan tavattoman epäluotettava, joten lukija joutuu kyllä hieman ponnistelemaan yrittäessään pysyä kärryillä mikä on totta ja mikä ei (ja etukäteisveikkauksia juonenkäänteistä ei kannata paljoa tehdä).
Omalaatuinen yhdistelmä melankolisuutta ja hyvin mustaa huumoria: luettujen esimerkkien perusteella on kyllä todettava että Etelä-Korea on selvästi myös hyvin kumma maa (ja maan varsin synkeältä kuulostava lähihistoria nousee tässäkin esiin, pitäisikin varmaan tutustua aiheeseen paremmin joskus).
Vaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Muistaakseni en ole korealaisia kirjailijoita koskaan lukenut. Korealaisia elokuvia ja sarjoja olen kyllä katsonut Netflixistä tosi paljon. Niihin jää mukavasti koukkuun, olen huomannut.
VastaaPoistaKorealaisia elokuvia olen itsekin nähnyt nipun, ja ne eivät välttämättä hälvennä käsitystä maan kummallisuudesta, vaikka pääsääntöisesti hyviä ovatkin olleet.
Poista