Dekkariviikko ulottui blogeissa tällä kertaa kahden viikon mittaiseksi, joten mukaan sai toisenkin kirjan (varmaan kolmannenkin ehtisi lukemaan, en sitten tiedä ehtiikö bloggaamaan).
Marokkolainen tarkastaja Ali on tullut jo tutuksi, joku aika sitten luin Driss Chraïbin ensimmäisen Ali-kirjan Une enquête au pays, tämä on vissiin kolmas: oletan että jatkumo sarjassa on tarpeeksi väljä ettei kakkososan väliinjääminen haittaa.
Kuten kirjan nimi jo vihjaa, Ali joutuu lähtemään kotoisista oloista eksoottiseen miljööseen, Cambridgeen: marokkolainen prinsessa Yasmina, joka on ollut siellä opiskelemassa, on kuollut kuristamalla, ja pääepäilty on tämän henkivartija...mutta toki Yasmine muitakin henkilöitä tunsi, ja mahtaako näillä olla puhtaita jauhoja pussissaan.
Tyylilajina on yhä hieman absurdi veijariromaani: jos tuo Une enquête toi mieleen Beckettin Godotin, tässäkin on hieman absurdin teatterin henkeä, mutta enemmän Ionescoa. Ja Ali itse luovii sujuvasti tilanteesta toiseen, ja muut henkilöt ja lukija voivat arvuutella mikä osa äkkiväärän eksentrisestä käytöksestä on hölmöyttä ja mika sellaisen näyttelemistä...ja taas kerran tuntuu kestävän tovin ennen kuin missään päästään varsinaisesti edes rikosjutun alkuun. Mutta kyllä se rikosjuttukin tavallaan edistyy, ja täytyy kyllä myöntää, että kirjan lopetus oli hyvinkin kiinnostava, jokseenkin häiritsevä mutta kiinnostava.
Omalaatuinen dekkari, eri lailla eksoottinen kuin se ensimmäinen mutta eksoottinen tuttavuus kuitenkin: jos odottaa perinteistä dekkaria niin varmaan saa pettyä, mutta kyllä minä tämän parissa viihdyin.
- J'avais cru comprendre qu'on avait dépêché un enquêteur...
- C'est moi, dit Ali. En chair et en os.
- ...et non un amateur de poésie.
- Je suis les deux, n'en doutez pas. Comme qui dirait le jour et la nuit.
- Bon ! Vous êtes venu pour essayer de sauver votre collègue des services spéciaux ?
- Pas le moins du monde. Je me préoccupe de son sort comme d'une chaussette trouée. Les flics, ça abonde dans nos pays. On lui trouvera facilement un remplaçant.
Sir Henry tira de la poche de son pantalon un briquet serti de pierres précieuses.
- Hmmmm ! C'est donc miss Yasmina qui vous intéresse ? Parce qu'elle était princesse de sang ?
- Non, répliqua l'inspecteur. Pour ce qu'elle valait par elle-même. Elle aurait été roturière, je serais venu quand même. Avant de prendre l'avion, je suis allé fureter au fichier central. Je suis tombé sur une photo d'elle, très récente. Elle était jeune et belle. Aussi belle qu'un poème romantique. Moi, à la place de l'assassin, je lui aurais fait l'amour trois jours et trois nuits, sans manger et sans boire. Sans fumer. Elle serait morte de plaisir. Moi aussi sans doute.
Haastekommentoinnilla saattaisin spoilata jotain seikkoja kirjasta, mutta laitan sen Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 13. Kirjan kansi on värikäs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti