Muriel Spark - The Bachelors

Kaikeksi onneksi Muriel Sparkilla on ollut pitkä kirjailijaura: tämä on 18. lukemani kirjansa, ja vielä olisi tuotantoa jäljellä...

Ja taas aloittaessa ei oikein tiedä minne päädytään: kirja alussa kaksi Kensingtonin ja Hampsteadin alueen poikamiestä keskustelee pakasteherneiden hinnoista, sitten tarinaan ilmestyy lisää poikamiehiä, ja muutama nainen (naimattomia tai leskiä) ja kääntyy käsittelemään Patrick Setonin, paikallisen spiritualistisen piirin arvostetun meedion lähestyvää oikeusjuttua: onko Seton huijannut eräältä leskirouvalta säästöt väärin perustein ja väärentänyt tämän kirjeen, vai ei? Tämän jutun ympärille kehittyy varsin monimutkainen juonittelujen, huijausten ja kiristysten verkosto, spiritistinen piiri on jakautunut Setonin suhteen tavalla, jossa se onko Seton oikeasti tehnyt rikoksen vai ei on toissijaista niin tukijoille kuin vastustajille, ja muutamalla muulla henkilöllä on muita vaihtelevia intressejä puuttua asioihin...

Näissä varhaisimmissa romaaneissaan (tämä on vuodelta 1960) Spark ei vielä juuri leikittele aikatasoilla, joten tarina etenee suht kronologisesti, mutta ymmärrän kyllä Kirjaluotsi-Tiinan kommentin vaikeuksista pysyä henkilöissä ja tapahtumissa mukana, sen verran juonittelua, eksentrisiä henkilöitä ja käänteitä tässä riittää.

Ja vaikka Sparkin kirjoissa ironiassa ei muutenkaan säästellä, tässä sitä ammennetaan isoilla kauhoilla. Kun syyttäjä Martin värisevin sanankääntein kuvailee oikeussalissa kunka Seton on huijannut leskirouvan omaisuuden,, 2000 puntaa, keskushenkilö Ronald tietää Martinin itsensä myös kuppaavan erään rikkaan naisen omaisuutta tämän asianhoitajana paljon suuremmassa mittakaavassa, ehkä vielä lain puitteissa muttei moraalin...tai kun Setonin tyttöystävä Alice, joka odottaa tämän lasta, on oikeussalissa reippaan puolueellinen, ottaa kaikki syytökset ja puolustukset henkilökohtaisesti ja on vakuuttunut, että Patrick tekee tämän kaiken vain hänen vuokseen, niin lukija tietää, että Seton on jo huolellisesti valmistellut suunnitelman tappaa Alice ja toteuttaisi sen, jahka tämä oikeusjuttu saadaan hoidettua...(ei, Seton ei ole mukava mies). 

Mielenkiintoinen idea nostaa kirjan nimeä myöten teemaksi poikamiehet, en muista kovinkaan paljon teoksia, joissa näistä puhuttaisiin ryhmänä. Ja aika monenlaista joukkoon kuuluu. Eräänlainen keskushenkilö Ronald on etabloitunut asemaansa käyttäen epilepsiaansa perusteena pysymiseen perheettömänä, mutta jotkut muut taas eivät oikein tiedä miten olla, pitäisikö mennä naimisiin mutta kenen kanssa tai vaihtoehtoisesti jos menisi naimisiin niin tietäisi kenen kanssa, mutta ei tiedä haluaako kuitenkaan, tai miten olla (ja oma lukunsa on sitten isä Socket, anglikaanikirkon jättänyt nykyinen spiritualistis-esoteerinen pappi, ja tämän adoptoima transvestiitti selvänäkijä Mike Garland...). Onko poikamieheys jonkinlainen epämääräinen välitila?

Spiritismi on myös hallitseva teema, siihen on muuallakin Sparkin tuotannossa viittauksia mutta tässä se on hyvinkin paljon esillä, ja ilmeisimmin on ollut hyvin suosittua muutenkin Englannissa, en tiedä onko enää. Ronald on katolilainen, tavalla joka ei pohdi sitä identiteettinä ("Don’t ask me .. how I feel about things as a Catholic. To me, being Catholic is part of my human existence. I don’t feel one way as a human being and another as a Catholic.") ja suhtautuu näin epäluulolla spiritismiin, mutta suuri osa muista henkilöistä on spiritismin omistautuneita tai satunnaisia harjoittajia. 

Spark samoin ilmiselvästi suhtautuu epäluuloisesti spiritismiin, mutta vaikka sen piirissä tapahtuvat huijaukset ovatkin vahvasti esillä, Spark jättää kiinnostavasti kuitenkin auki kysymyksen onko siinä mahdollisesti jotain perää: Patrick Setonissa tuntuu olevan jotain joka ylittää tunnetut tieteelliset rajat, mahdollisesti jotain on myös muiden kokemuksissa. Mutta samalla kun niin moni henkilö saattaa puhua uudesta henkisyydestä, kohoamisesta korkeammalle tasolle jne, niin samalla elämä ja teot ovat täynnä häikäilemätöntä oman edun tavoittelua ja materialismia banaaleimmillaan, hengen ja materian suhde on täysin hajalla: käsittelyssä ei ole niinkään siinä mitä spiritismi on kuin mitä se tekee, tai ei tee.

Ja tuntuisi, että nämä teemat eivät ole sattumalta samassa kirjassa, että puheena on, no, kypsymättömyys ja hedelmättömyys, konkreettisena, henkisenä, emotionaalisena, moraalisena.

Sparkin tapaan kirja on taas kiinnostava, ehkä turhankin monimutkainen ja sekava (mukana oli kyllä parikin henkilöä ja tapahtumakulkua joiden roolia en ymmärtänyt ja jotka eivät tuntuneet menevän oikein mihinkään) ja samalla se juonien ja suhteiden tiheys ja sekavuus oli olennainen osa kirjan tunnelmaa.