22.10.2023

Sōseki Natsume - Unta kymmenen yötä ja muita kertomuksia

Sōseki Natsume Unta kymmenen yötä ja muita kertomuksia japani novelli

Vaikka tähänastiset Sōseki Natsume -suomennoksen rajoittuvat yhteen romaaniin, Kokoro, on kirjailija kotimaassaan hyvin arvostettu, ja häntä on yleisesti pidetty japanilaisen modernin kirjallisuuden isänä, jonka vaikutus näkyy läpi koko 1900-luvun. 

Natsume eli lapsuutensa Meiji-restauraation aikana, jolloin Japani avautui ulkomaailmaan, ja toimi englanninkielisen kirjallisuuden professorina. Tämä aihe epäilemättä vaikutti kirjailijan tuotantoon, mutta samalla suhde opetusaiheeseen ei ollut mitenkään ongelmaton, ja jos jotain yhteyksiä voisikin pohtia ja havainnnoida, yhtä huomionarvoinen on suuri jännite japanilaisen ja länsimaisen kulttuurin välillä, aihe joka toki näkyi vahvasti myös monilla Natsumen seuraajilla 1900-luvun japanilaisessa kirjallisuudessa.

Viime vuosina japanilaista kirjallisuutta on taas tullut aika hyvää tahtia suomeksi, Haruki Murakamin aallossa muitakin nuorempia tekijöitä, mutta samalla myös joitain klassikkovalintojakin, kuten Akutagawan Hammasrattaat tai Osamu Dazain tuore novellikokoelma...joten hyvä että nyt saamme myös Natsumea. 

Mutta kun Kokoro on jo tullut aikoinaan, niin olisi odottanut jatkoksi muita kuuluisia romaanejaan, Minä olen kissa (blogattu), Botchan (luettu muttei blogattu) tai Kusamakura...näiden sijaan saammekin kaksi hyvin tiiviin novellikokoelman yhteisniteen (yhdessä ja saatesanoineen sivumäärä jää alle kahdensadan) Aleksi Järvelän suomennoksena. Pidän valintaa erikoisena, mutta novellien ystävänä kelpaa kyllä hyvin minulle.

Novellit ilmestyivät alunperin lehtijulkaisuina (niinkuin iso osa muustakin Natsumen tuotannosta) 1908-1910. Ensimmäinen puolisko on yhtenäisempi kymmenen novellin sarja, jonka osista moni alkaa "Näin tällaista unta" ja muissakin tunnelma on hyvin unenomainen. Jälkimmäisen puoliskon Kevätvalon tarinoita on 25, ja niissä sekoittuvat konkreettisemmat kokemukset ja muistot niin kirjailijan nykyhetkestä kuin myös aiemmasta opintomatkasta Englantiin (kuinka paljon näissä on totta? En tiedä) muihin vaihtelevan arkisiin kertomuksiin ja myös joihinkin tarinoihin jotka jakavat edellisen sarjan unenomaisuuden...

Jos juonivetoisuutta tarinoihinsa kaipaa, ei tämä kirja palvele: lyhyet tarinat ovat enemmän jossain fragmentin, lastun ja proosarunon välimaastossa, tapahtumat jäävät usein varsin epämääräisiksi ja avoimiksi ja pääosassa on vahva tunnelma, usein mystisen merkillinen oltiin sitten unessa tai ei. Usein varsin melankolinen, joskus painajaismainenkin, mutta usein myös humoristinen (vaikkakin hienovaraisemmin kuin esim. Minä olen kissa -romaanissa). Ja tunnelmakuvina tämä on kyllä mainio kattaus, ja luulenpa ainakin Yasunari Kawabatan näitä lukeneen, sen verran samaa henkeä näissä on hänen tuotantonsa kanssa (ja toki luultavasti myös moni muu Ryunosuke Akutagawasta Haruki Murakamiin). 

Jos japanilainen kirjallisuus kiinnostaa, niin tämä on tietysti luettava (ja tietysti toisaalta jos tâhänastiset kokemukset ovat olleet huonoja, niin ei tämä tilannetta muuttane), sen verran ollaan kulttuurisessa ytimessä.

Näin tällaista unta.
Selässäni oli viisivuotias lapsi. Poika oli varmasti minun, mutta outoa kyllä hän oli jotenkin menettänyt näkönsä ja hänen päänsä oli ajeltu kaljuksi. Kysyin milloin oikein menetit näkösi. Voi, se oli jo kauan, kauan sitten, hän vastasi. Ääni oli epäilemättä lapsen, mutta sanat kuulostivat kuin aikuisen lausumilta. Vieläpä kuin tasavertaisen suusta.
Pellot viheriöivät molemmin puolin. Polku oli kapea. Silloin tällöin haikaran valkea muoto pilkahti pimeydessä.
- Taisimme tulla pelloille, kuului selästä.
- Mistä tiesit? kysyin kääntäen kasvojani taaksepäin.
- Haikarahan se on, joka laulaa, hän vastasi.
Ja totisesti, silloin haikara parkaisi kahdesti.
Vaikka lapsi oli omani, hän herätti minussa pelkoa. Kun kantaa jotain tällaista selässään, ei tiedä mihin vielä joutuu. Mietin, olisiko joki paikka, jossa siitä voisi hankkiutua eroon, kun samassa näin pimeyden keskellä suuren metsän. Juuri kun ajattelin josko tuolla, selästäni kuului ivallinen hymähdys.

Kustantajalta saatu arvostelukappale.

8 kommenttia:

  1. Sain tämän juuri kirjastosta. On seuraavana lukujonossa. En lukenut postaustasi. Palaan siihen, kun olen lukenut kirjan.

    VastaaPoista
  2. Japanilainen kirjallisuus kyllä kiinnostaa, minulla on yksi vanhempi teos juuri yöpöydälläni: Yukio Mishiman Aaltojen pauhu. Ei sillä, ei kaikki kultaa, mikä kiiltää, mutta katsotaan, katsotaan ja tarkastellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja makuja on tietysti monenlaisia, mikä kenellekin sopii. Aaltojen pauhu on kyllä mainio, en sitten tiedä kuinka paljon välittäisit muista Mishiman kirjoista...

      Poista
  3. Mielenkiintoista. Olen lukenut joitakin näistä viime vuosina tulleista japanilaisista, eritoten Sayaka Murataa ja Keigo Higashinoa. Higashinon älyn voimaan ja voittoon luottava dekkari Uskollinen naapuri varmaan miellyttäisi sinuakin. Kirja on ymmärtääkseni käännetty myös englanniksi, muista kielistä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama vuosi sitten tuli luettua hyvinkin paljon japanilaisia, nyt vähän vähemmän niin en ole ihan uusimmissa kirjoissa pysynyt mukanakaan muuten kuin niminä muiden lukijoiden virroissa. Mutta kyllähän niitä varmaan tulee luettua lisääkin...

      Poista
  4. Minulla Sosekin lukeminen rajoittuu toistaiseksi juuri tuohon Kokoroon. Muutkin kiinnostaisi (erityisesti tuo mainitsemasi I Am a Cat) paitsi novellit koen vaikeaksi (niihin keskittymiskykyni ei oikein riitä kun taas pidempiin teoksiin riittää oikein hyvin - jännä juttu sinänsä).

    Olen havainnut, että hiljaksiin on alettu Suomeenkin saada muitakin japanilaisten kirjailijoiden teoksia kuin Haruki Murakamia. Briteissä löytyy ihastuttavan monipuolisesti sekä vanhaa että modernia japanilaista kirjallisuutta. Melkein voisi jopa puhua buumista: niin paljon sieltä nykyään käännetään. Minulle japanilaisen kirjallisuuden rakastajalle iloinen asia tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aikoinaan tuli näitä Mishimoja, Tanizakeja, Kawabatoja Abeja yms. ja sitten tovi jolloin tuli vaan jotain satunnaisia, mutta tuntuu että nyt tulee taas useammaltakin suunnalta ja huomiota saa muutkin kuin Haruki Murakami (joka saattaa toki olla ollut omalta osaltaan vaikuttamassa että näitä on tullut).

      Mutta toki aukkoja on yhä ja englanniksi löytyy taas enemmän valikoimaa (kuin myös ranskaksi). Tosin mitä wikipediaa katselin niin sen mukaan tämän teoksen jälkimmäinen sarja, Kevätvalon tarinoita, ei olisi englanniksi ilmestynyt, eli aukkonsa sielläkin...

      Poista