Taas pitkästä aikaa Marcel Pagnolia: pari aiempaa näytelmää on ollut aikoinaan blogissa, ja nyt sitten ensimmäinen suuri menestys, Topaze vuodelta 1928. Paitsi näytelmänä, teksti on menestynyt myös elokuvakässärinä, wikipedia listaa yhdeksän filmisovitusta: kaksi näistä Pagnolin itsensä ohjaamia, mutta leffaversioita on syntynyt myös Yhdysvalloissa, Englannissa, Egyptissä, Kiinassa, Ruotsissa, eli vetoa yli kulttuurirajojen on...
Kansikuva paljastaakin miljöön: nimihenkilö Topaze on opettaja yksityiskoulussa, ehdottoman rehellinen ja ahkera mutta eipä tuolla arvostusta saa, ennemminkin tulee hyväksikäytetyksi (koulun johtajan tytär sysii omia töitään Topazen tehtäväksi ja Topaze tekee...)
Ja kun erään oppilaan äiti, rikas paronitar, tulee vierailemaan koulussa ja ihmettelemään mahtaako hänen poikansa todistuksessa olla virhe, niin Topaze naivin järkkymättömästi ei löydä todistuksesta mitään virhettä vaikka koulun omistaja kuinka innokkaasti vihjailee sellaisen löytämisen puolesta, poika on perustellusti luokan heikoin...paronitar poistuu loukkaantuneena, ja lähtöpassit koulusta saa myös Topaze.
Mutta toisen oppilaan tädillä, vaikutusvaltaisen poliitikon rakastajattarella, onkin esittää tarjous: poliitikon (hyvin epämääräiset) bisnekset tarvitsevat uutta riippumatonta asiainhoitajaa (tai siis bulvaania jonka nimissä bisnekset tehdään), ja tähän hommaan voisi sopia hyväuskoinen hölmö, tai siis luotettava mies joka on juuri vapautunut edellisistä työtehtävistään.
Naiivi Topaze suostuu ja tajuaa vasta vähän ajan päästä millaisiin bisneksiin on sotkeentunut...mutta ankarien omantunnontuskien lomassa saakin huomata, että uusi, opettajanpalkkaa huomattavasti suurempi varallisuus saa kanssaihmisissä paljon enemmän arvostusta kuin rehellisyys ja ahkeruus koskaan...
Komediassa riittää huumoria, mutta moraalisen satiirin ruoska kyllä viuhuu: raha ehkä vääjäämättä korruptoi niin omistajansa kuin kanssaihmisetkin, mutta se korruptio kyllä kelpaa ilomielin tarpeeksi monelle, ja rehellisyydestä ja ahkeruudesta jää vain luu käteen...ja silti tämä toteutetaan sellaisella kepeydellä, jossa ranskalaisilla on runsaita perinteitä. Topaze on mainio hahmo ja herkullisia ovat kyllä myös monet muutkin henkilöt, kyllä ymmärrän hyvin että tämä on ollut menestys ja poikinut lukuisia versioita.
Tour de France par écrit -haasteessa otan tällä Marseillen: kirjassa ei mainita tapahtumapaikkaa, mutta kirjailija on leimallisesti osa Marseillen seudun kulttuuria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti