Ensivaikutelmana täytyi todeta että olipas tämä...huono. Aiheena on porvarillisen perheen sukupolvien ja laajemmin vanha- ja nuorsuomalaisten välinen ristiriita, mutta hahmot olivat tönkköjä karikatyyreja ja aiheen käsittely suorastaan tökeröä päähänlyöntiä (silloin kun ei ollut muuten vaan epäuskottavaa), ei jäänyt epäselväksi että Canth itse oli nuorsuomalaisten leirissä.
Ja minä siis yleisesti ottaen suhtaudun myönteisesti tendenssikirjallisuuteen, mutta ero vaikka joku aika sitten bloggaamaani Tagoren The Home and the Worldiin on valtava.
Hieman pettymystäni pureskeltuani aloin pohtia josko tässä olisi mukana jotain parodisia aineksia. Ehkä tästä voisi lukea jonkinlaista satiiria yleisestä yhteiskunnallisesta keskustelusta, kun nuorsuomalaisuuden äänitorvi Jussikin harrastaa enemmän sellaista pikkunokkelan itsetyytyväistä naljailua ja irtopisteiden keräilyä (ihan tuli mieleen ironisten meemikuvien postailu samanmielisille FB:iin ja sen kutsuminen yhteiskunnalliseksi valveutuneisuudeksi) ja näytelmän ainoan henkilön, jolla on varsinaisesti aatteellista substanssia, Hannan, yli kävellään molemmista suunnista. Mutta tämä jää näytelmässä niin sivujuonteeksi, että tuntuu että myös kirjailija Canth kävelee Hannan yli...
Ja jouduin myös pohtimaan muna-vai-kana-ongelmaa: vaikka tässä tehtäisiinkin parodiaa poliittisesta keskustelusta, niin olisiko se kuitenkin paremmalla tolalla, jos nuoren kansakunnan huomattava yhteiskunnallinen ääni olisi harrastanut ihan suoraan parempaa poliittista keskustelua tällaisen tökeryyden sijaan.
Joten toinen vaikutelmani pysyi samana kuin ensimmäinen, tämä näytelmä jäi hutilaukaukseksi.
Näytelmästä löytyy varsin hyvin postauksia, joista monessa tähän suhtaudutaan positiivisemmin: Jokke, Luru, Kirjanavaaja, Meri, Elina, Jonna, Niina...
3 kommenttia:
Joo, kävin joskus tämän katselemassa teatterissa, ei se niin kovin vahvaa vaikutusta tehnyt. Muistelenkohan väärin, ettei Canth itsekään tainnut olla kovin tyytyväinen pappisnäytelmäänsä? Toivotaan ainakin että muistaisin väärin.
Ei tämä ole tosiaankaan Työmiehen vaimon vetoinen mutta minusta oli piristävää tyttären rohkeus haastaa isä ...
Poikkeaa tietysti Canthin tuotannossa siinä että tässä näytelmässä liikutaan ylemmissä yhteiskuntaluokissa, ja ollaan komediallisemmissa tunnelmissa. Ehkä kyse on ollut halusta mennä hieman omien rajojen, ja sen mistä on ollut tunnetuin, ulkopuolelle.
Ja Maijun ja Hannan kuvioissa olisi ollut kyllä ainestakin parempaan näytelmään, suurempi fokus Hannaan ja vähän enemmän sävyjä osapuoliin, erityisesti pastoriin, niin olisin jo myönteisempi (ja Maiju taas oli jo tavallaan Hilja Valtos-prototyyppi).
Lähetä kommentti