Satunnaislöytöjä kirjaston näytelmähyllystä, tekijä Corinne Fleurot ei ollut tuttu, tuotantonsa on pääasiassa lastenkirjoja ja tämäkin näytelmä tuntuu lapsille tarkoitetulta...
Näytelmän nimessä on sanaleikkiä, varsinaisesti tuo kääntyisi "vastoin kaikkia odotuksia", mutta tässä sillä tarkoitetaankin "vastaan kaikkea odotusta". Muutoin kieli oli hyvin selkeää ja helppolukuista...
Osia on kaksi, Lorette ja Samuel, molemmat 9-vuotiaita, ja tapahtumapaikkana kaatopaikka L'Ile. Lorette on "vastaan kaikkea odotusta", kritisoi ajattelumallia jossa koko ajan odotetaan jotain tulevaa ja sitten kun se tulee niin odotetaan jo seuraavaa, joskin juttelu kääntyy sitten pohdintaan onko ylipäänsä mahdollista olla kokonaan odottamatta mitään...ja samoin Lorette kritisoi ajattelumallia jossa koko ajan halutaan uusia tavaroita ja heitetään pois vanhaa, ja siksi on kaatopaikalla katselemassa mitä vanhoille romuille voisi tehdä.
Eli kapitalistis-konsumeristista maailmankuvaa, jossa koko ajan pitää haluta jotain muuta kuin mitä on jo, tässä haastetaan kyseenalaistamaan. Varsin yksinkertaisena ja perusajatusten tasolla toki pysyen, kuten lastenkirjallisuuteen paremmin sopii. Kun en varsinaista kohderyhmää ollut niin jäi pieneksi välipalaksi, en sitten tiedä miten menisi alakouluikäisille, aatteiden kanssa olen toki samolla linjoilla...
Vaan mietin myös että minkäköhän verran lapsille tehdään tällaista realistista teatteria lasten omasta elämästä, muistikuvani lastenteatterista painottuu kovasti satunäytelmien puoleen (teineille tulee sitten niitä realistisempia kuvauksia ihan tarpeeksi).
Shakespearen sisaruksiin saan yhdistelmän "ulkomainen elävä naiskirjailija jolta en ole lukenut aiemmin mitään", ja samalla perushaasteen kun tuo elossaolo puuttui kahdesta edellisestä. Ja Helmet-haasteeseen sopii mainiosti kohta 25. Kirjassa ollaan saarella (tapahtumapaikka ei ole kirjaimellisesti saari mutta kun nimi on L'Ile...)
2 kommenttia:
Kadehdin sinua ranskan kielen osaamisesta. Maailmankuva laajenisi paljon tämän kielen taitamisesta.
Kielitaito on yhä tasolla että pitää lukea pari ensimmäistä sivua että voi arvioida pystyykö jatkamaan, ja sujuu yhä vaivalloisemmin kuin suomeksi tai englanniksi...mutjoo, avaahan se paljon teoksia ja tekijöitä.
Sarjakuvaharrastajille olen kyllä todennut että ranskan osaaminen on välttämätöntä, kun oman tuotannon ohella ranskaksi myös käännetään paljon sarjakuvaa, mm. japanilaista mangaa enemmän ja monipuolisemmin kuin englanniksi (ja suomalaisiakin on ihan kohtalainen määrä käännetty).
Lähetä kommentti