Olen pitänyt lukemistani Friedrich Dürrenmattin romaaneista, kolmesta blogannut, ja edeltävän Haaverin kanssa blogissa maininnut, ja tämä näytelmänsä vuodelta 1956 vaikutti myös kiinnostavalta (esitetty suomeksikin, joten käännös löytynee jostain vaikkei kirjaksi olisikaan tullut).
Güllen on pikkukaupunki jossain pohjois-Sveitsissä tai etelä-Saksassa, pikajunat viilettävät ohi, teollisuuslaitokset ovat sulkeneet ovensa ja kaupunki on vajonnut köyhyyteen, kurjuuteen ja rappioon (vaikka muut alueen kaupungit kukoistavatkin). Mutta nyt kaupunkiin odotetaan vierailulle uskomattoman rikasta Claire Zahanassiania, vanhaa kasvattia joka lähti maailmalle neljäkymmentä vuotta aiemmin hivenen huonommissa merkeissä, mutta avokätistä avustusta odotetaan...
Ja toki sellainen on luvassa, rouva Zahanassian lupaa sadan miljardin lahjoituksen, 50 miljardia kaupungille ja 50 miljardia jaettavaksi kaupunkilaisten kesken...yhdellä ehdolla. Että oikeus toteutuisi ja vanha vääryys korjattaisiin, että mies joka aikoinaan vietteli ja hylkäsi hänet, Alfred Ill (nykyään kylän kauppias ja mainittu vahvaksi ehdokkaaksi seuraavaksi pormestariksi) kuolee.
Pöyristettävä tarjous tietysti torjutaan, mutta Claire asettuu odottamaan...
Yleissävynä näytelmässä on musta komedia. Hahmot ja tilanteet on karrikoitu niin voimakkaasti, että tässä aletaan liipata tunnelmaltaan jo absurdia teatteria, Ionescoa ja muita, mutta Dürrenmattilla karrikointi ja liioittelu eivät ole itsetarkoituksellisia vaan ne palvelevat keskeistä moraalista dilemmaa, joka sekin on esitetty suorastaan karrikoidun selkeärajaisesti (mikä ei tietenkään vähennä sen vakavuutta).
Dürrenmattin muissa kirjoissa näkynyt kaaosteoreettisuus, syyn ja seurauksen suhteet, tulee vastaan tässäkin: se mitä Alfred teki Clairelle neljäkymmentä vuotta aiemmin on toki tuomittavaa, mutta tapa jolla tuomiota haetaan on silti mittakaavassaan varsin eri luokkaa...
CLAIRE ZAHANASSIAN: La charité, Messieurs? Les millionaires peuvent se l'offrir. Avec ma puissance financière, on s'offre un ordre nouveau à l'echelle mondiale. Le monde a fait de moi une putain ; je veux faire du monde un bordel. Si on tient à entrer dans la danse et si on n'a pas de quoi casquer, il faut y passer. Et vous avez voulu entrer dans la danse. Les gens convenables sont ceux qui paient : et moi, je paie. Güllen pour un meurtre ; la prospérité pour un cadavre !
Mieleen tuli myös aiemmin lukemani trilleri Shield of Straw, jossa samaan tapaan tavattoman rikas henkilö hakee oman käden oikeutta lupaamalla valtavan rahasumman yhden henkilön kuolemasta...mutta siinä kyseessä oli suora palkkio tappajalle, kuka siinä sitten onnistuukaan. Tässä lahjoitus luvataan kollektiivisemmin, jolloin kukaan ei suoraan ryhdy toimiin mutta kaikki alkavat käyttäytyä kuin Alfredin kuolema olisi vain ajan kysymys...niinpä suuntaus onkin kohti kollektiivista väkivaltaa ja lähes rituaalista uhrausta René Girardin hengessä.
Erinomaisen kutkuttava ja kiehtova teos siis kyseessä: komedian absurdius ja mustuus ei varmastikaan kaikkiin vetoa mutta minuun kyllä, ja kaikessa on kuitenkin moraalinen pointtinsa, joka on liian hankala että sitä voitaisiin esittää tendenssimäisesti...pidin ja jatkanen siis Dürrenmattin lukemista jahka sopivasti käsiini saan.
Helmet-haasteessa voisin ottaa tällä kohdan 12. Kirjassa ollaan metsässä.
Onpa tosi vetävä lähtökohta kirjalle!
VastaaPoistaJep, koukku on tehokas ja kyllä sitä myös käytetään hyvin...
PoistaJoo ja muistutanpa nyt tässäkin yhteydessä, että Dürika kirjoitti tälle romaanille ja näytelmälle myös rinnakkaisteoksen Kuunpimennys, jossa vierailija on naisen sijasta rikas mieshenkilö. Minusta siinäkin on hupaisatkin puolia.
VastaaPoistaTämän lyhyessä esittelyssä (yksi tiiviisti ladottu sivu) mainittiinkin tuo Kuunpimennys samalla idealla mutta eri tavalla aseteltuna...pitää sekin lukea.
Poista