Kolmas lukemani Christopher Fryn näytelmä, ja ilmeisesti se uransa kuuluisin.
Aiemmin olen lukenut historiallisen näytelmän Curtmantle ja romanttisen komedian Venus näköpiirissä, ja jälkimmäiseen liittyy myös tämä: ensimmäinen osa romanttisten komedioiden sarjaa jotka kaikki liittyvät johonkin vuodenaikaan. Venus oli syysnäytelmä, niin teemoiltaan kuin symboleiltaan, ja tässä taas eletään kevättä.
kevät 2019, Strasbourg
Niin konkreettisesti kuin kuvainnollisesti on huhtikuu, noin vuonna 1400, ja pikkukaupungissa vaivaa aiheuttavat nuori sotilas joka on kyllästynyt elämään, tahtoo tulla hirtetyksi ja siksi tunnustaa monenlaisia rikoksia, ja nuori nainen jota syytetään noidaksi mutta joka ei tunnusta mitään. Ja toinen nuori nainen, ja muutama nuori mies, eli paljon lemmen touhua, mutta ketkä lopulta päätyvätkään yhteen ja poltetaanko tai hirtetäänkö ketään...
Ja nuorison tunneyrskyjä on kuvittamassa taas jonkin verran astrologisia viittauksia, paljon kukkasia ja muuta aiheeseen sopivaa symboliikkaa.
Fry osui tällä näytelmällä ilmeisesti hyvin zeitgeistiin, 40-luvun lopulla alettiin herätä taas uuteen elämään sodan jälkeen ja siihen tämä näytelmä sopi erinomaisesti. Kirjailija on yhä vahvasti kiinni Shakespearessaan, lyyrisyys on kepeää, juoni nyt on aika triviaali ja muistelen lopulta Venuksen olleen kiinnostavampi näytelmä, ja vertailussa pärjää heikosti myös vertailussa Jean Giraudoux'n kanssa, jonka tuotantoa Fry käänsi runsaasti englanniksi...
Mutta on tässä joitain hyviä pätkiä, joten menee kepeänä luettavana.
ALIZON: You mustn't let it make you
conceited. Pride is one of the deadly sins.
THOMAS: And it's better to go for the lively ones.
A: Which ones
do you mean?
T: Pay no heed. I was nodding in.
A: I am quite usual, with five elder sisters. My birth
was a great surprise to my parents, I think. There had been
a misunderstanding and I appeared overnight
as mushrooms do. It gave my father thrombosis.
He thought he would never be able to find enough husbands
for six of us, and so he made up his mind
to simplify matters and let me marry God.
He gave me to a convent.
RICHARD: What showing did he think he would make as God's
father-in-law?
A: He let his beard grow longer.
But he found that husbands fell into my sisters' laps.
So then he stopped thinking of God as eligible -
no prospects, he thought. And so he looked round and found me
Humphrey Devize. Do you think he will do?
R: Maybe.
He isn't God, of course.
Kirja sopii Helmet-haasteessa mitä parhaiten kohtaan 21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan.
Kepeää luettavaa hirtto- ja noita-aiheista huolimatta, hmm! Ehkä niistäkin voi käsitellä kepeästi, mutta itse en osaisi suhtautua keveästi näin elämää syvältä kolahtaviin aiheisiin.
VastaaPoistaVakavistakin aiheista voi kirjoittaa kepeästi, ja tietysti onnellinen loppu on tehokkaampi jos sitä ennen on ollut uhkaa. Tuskin spoilaan vakavasti kun kerron että ketään ei hirtetä tai polteta näytelmässä :)
Poista