Aikoinaan Frau, Signora & Bibi -lukuhaasteen yksi tuttavuuksista oli espanjalainen dekkaristi Alicia Giménez Bartlett ja tämän Petra Delicado -sarja, jota silloin luin kaksi ensimmäistä osaa, ja nyt palasin sarjan pariin sen kolmannella osalla (suomennos Matti Brotherus).
Sarja lepää aika lailla päähenkilönsä, barcelonalaispoliisi Petran ja työtoverinsa Fermin Garzonin hartioilla, näiden yhteispelin toimivuus on kirjan keskiössä. Mutta samalla huomaan että piirteet, joihin kiinnitin huomiota jo edellisessä osassa, muuttuvat tässä vielä akuutimmiksi.
Giménez Bartlett ei juurikaan kirjoita maailmaa: tässä kirjassa vilahtelee mukana yksi Petran ex-aviomiehistä, mutta noin ylipäänsä sarjassa esiintyvistä sivuhenkilöistä, ainakin mieleenjäävistä sellaisista, on huutava pula. Kirjat sijoittuvat Barcelonaan, mutta pari nimeä vaihtamalla tämä voisi tapahtua ihan hyvin jossain muussakin etelä-eurooppalaisessa suurkaupungissa, ja tästä kirjasta puuttui erityisesti ensimmäisessä mukana ollut jännite, jossa ympäröivän yhteiskunnan ja median suhtautuminen poliisiin oli hyvinkin epäluuloista, tässä rikosjuttu saadaan pidettyä (liian) hyvin median näköpiirin ulkopuolella. Ja kun Petralla ja Ferminillä ei näy olevan yhtään mitään muuta samanaikaista juttua vaan voivat keskittyä täysin tähän ongelmasarjaan kuukausien ajan, tapahtuu koko kirja kuin jossain ihmeellisessä kuplassa.
Ai niin, käydään tässä kirjassa myös Moskovassa, tässä kohtaa tyylilaji ottaa reippaasti vaikutteita Harlekiinien suunnalta...
Ja sitten juoni. Huomaan että kaikissa kirjoissa on samaan tyyliin varsin mielikuvituksellisen kummallinen rikosjuttu, niin kummallinen että siitä ei alkuvaiheessa saa oikein mitään otetta, että mihin suuntaan tässä pitäisi mennä. Niinpä kirjan ensimmäinen puolisko on aikamoista sumussa hapuilua ja kestää aikansa ennen kuin varsinaisesti saadaan tarina oikeasti liikkeelle.
Ja kun sanon "mielikuvituksellisen kummallinen"...tällä kertaa Petra saa erään televisioesiintymisen seurauksena fanipostissa paketin, jossa on irtileikattu penis, ja pian seuraa toinen, ja sekaan tulee muita kryptisiä vihjeitä tuntemattomata henkilöltä, jotka johdattelevat ehkä eteenpäin tai sitten eivät, ja vaikka loppupuolella sitten saatiinkin ihan kierroksia ja jännitystä, niin aika tolkuttomana homma pysyi.
Päähenkilö Petra Delicado oli yhä omalla tavallaan ihan kiinnostavan oloinen henkilö (vaikka yhä ensimmäisen osan särmikkyyttä on valitettavasti hioutunut pois) mutta ei tosiaankaan jaksa kannatella tätä kirjaa. Sarjan edelliset osat olivat varsin mainioita dekkareita, mutta tämän olisi hyvin voinut jättää lukematta (ja enempiä suomennoksia ei ole näköjään tullut, espanjaksi sarjaa on vielä useampi osa...)
Helmet-lukuhaasteessa tällä saa kohdan 39. Kirjassa lennetään (Moskovaan ja takaisin, ja lentomatka on ihan kuvattuna).
Pari bloggausta muualta tästä löytyi.
Kuulostaa tosi ontolta. Jos liikutaan Barcelonassa, mutta voisi olla missä hyvänsä, se on ihan kammottavaa. Vaikka todellisuus näyttääkin olevan menossa siihen suuntaan.
VastaaPoistaJep, yksittäisissä kirjoissa pärjätään vielä yksittäisellä tarinalla, mutta tällaisissa dekkarisarjoissa alan nopeasti kaivata laajempaa miljöötä ja sivuhenkilöitä, oli se sitten Lehtolaisen Espoo, Leonin Venetsia tai McCall Smithin Botswana.
PoistaJust kiertelin katselemassa muutamien muiden blogien postauksista uusia dekkareita, joissa tuon toimivuus oli asia johon kiinnitin huomiota...
Olen lukenut Petra Delicado -dekkareita monta, mutta alkukielellä. Pidän Petran hahmosta, mutta vielä suurempi syy lukemiseen on kieli. Dekkarit on kirjoitettu hyvällä espanjalla, joka on sanastonsa ja lauserakenteidensa puolesta vaativaa luettavaa. En tiedä sitten, näkyykö tuo lainkaan suomennoksissa.
VastaaPoistaMuistelin että olit kehunut kieltä. Suomennoksissa näkyy että kieli ei ole mitenkään yksinkertaista, eli sen puolesta tämä ei mitään kioskihöttöä ole, mutta en sitä myöskään erityislaatuiseksi huomannut. Mutta voin hyvin kuvitella että alkukielellä tämä voi olla erinomaista harjoitusta.
PoistaMinäkin olen lukenut Petra Delicado -sarjaa espanjaksi, mutta ennen blogiaikaa. Paljon ei ole jäänyt muuta muistiin kuin Petra. Muistelen, että hän oli 'juureva' naisihminen! Taisi käydä Ferminin kanssa läheisessä kuppilassa syömässä tai drinkillä, sanoo mun hämärä muisti.
VastaaPoistaJoo, Petra on sinänsä mainio hahmo, joskin muistelin ainakin ensimmäisessä osassa olleen vielä särmikkäämpi...mutta ei jaksa yksin kannatella enää tätä kirjaa.
Poista