Tällä kertaa olen kuullut kirjailijasta etukäteen, vaikka tämä olikin ensimmäinen lukemani Miina Supisen kirja.
Lajina on lyhytproosa, novelleja ja fragmentteja: jotkut jutut tuntuivat sellaisilta että sopisivat dramaattisen luennan teksteiksi (ja näköjään Supinen on kirjoittanut myös kuunnelmia ja näytelmiä). Ja vaikka miljöissä, tapahtumissa ja henkilöissä on vaihtelua, niin tekstien kiinnostuksen kohde on kuitenkin terävissä huomioissa arjen huumorista, milloin "kaikkeen sitä joutuu"-absurdissa ja milloin surkuhupaisassa banaaliudessa.
Supisen kerronta ja sanailu on miellyttävää, ja teos oli viihdyttävä joskin enemmän tämä oli välipalalukemista kuin syvällisiin pohdintoihin ja henkisiin kamppailuihin haastavaa...ja kuten yleensä, osasta tarinoista pidin enemmän kuin toisista, ja kokoelman rytmin kannalta ei ehkä ihan edullista ollut laittaa kirjan paras teksti ('Hieno ihminen, paitoja, Amy Kakkunen') ensimmäiseksi, ja vastaavasti energiataso tuntui laskevan kirjan loppupuolella...
Muita lukukokemuksia löytyy, pääosin niiltä ajoilta kun tämä oli uusi kirja: Kiiltomato, Kirjavinkit, Kirsi, Marjis, Zephyr, Sanna...
Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan 11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli) (okei, ei ehkä elementtinen 'maa' mutta lasken silti).
8 kommenttia:
Muistan pitäneeni tästä tosi paljon. Myös aiempi romaani Liha tottelee kuria oli juuri omaan nauruhermooni osuvaa kohellusta.
Vahvistan Ankin kommentin tuon Liha tottelee kuria osalta. Nimi ei viittaa laihduttamsieen vaan kuntosalitouhuihin. Kirja on valtavan hauska, se esittelee epätavalisen, hullunkurisen perheen ja heidän myötään kaikenlaisia ilmiöitä. Suosittelen!
Apatosauruksen maan olen lukenut, mutta en muista siitä mitään.
Tämän perusteella pidän kämmentä avoimena jos siihen lisää Supista sattuisi putoamaan :)
Jes, saa nähdä minkä verran tästä jää pitemmällä välillä mieleen vai toimiiko juurikin välipalakirjana, mutta pidän tuon Lihan mielessä.
Uusi kirjailija minulle. Kiitos vinkistä.
Hyvä kun kiinnostaa: minullekin uusi kirjailija vaikka niminä ja tuttujen mainintoina oli kirjoja jo nähnyt...
Miinan huumori toimi minulle parhaiten Mantelimaassa, joulufantasiassa. Potentiaalia ja taitoa on! Hän kirjoitti upean kirjan Maija Vilkkumaasta.
Pidämme mielessä. Ja Vilkkumaan ura onkin sen verran kiinnostava että voisi elämäkertaansa harkita...
Lähetä kommentti