Lisää Naguib Mahfouzin pienoisromaaneja: Miramarin luin vuosi sitten, muutamia muita sitä ennen, ja ei tämäkään varmaan viimeiseksi jää...
Kirjailijan tutut piirteet ovat kyllä hyvin mukana: taas kerran tapahtumasarjaa kuvataan usean kertojan näkökulmasta, ja taas kerran Egyptin politiikkaa olisi hyvä tuntea hieman enemmän kuin mitä oikeasti nyt tunnen. Kirjan nimen päivä on kuudes lokakuuta 1981, jolloin presidentti Anwar Sadat murhattiin: kirjassa tämä tapahtuma sijoittuu vain televisioruudulle, mutta ei jää ainoaksi kuolemaksi kirjassa...
Kirjan kolme kertojaa ovat kairolaisen keskiluokkaisen perheen vanha patriarkka Muhtashimi Zayed, tämän pojanpoika Elwan ja Elwanin morsian (ja naapuri ja kollega) Randa. Sadatin ajama markkinaliberaali Infitah-talouspolitiikka on johtanut suureen tuloerojen kasvuun, elinkustannukset nousevat, rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, ja keskiluokkainenkin perhe voi huomata elinehtojensa kapenevan...mistä seuraa että Elwanilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia asettua elämään omillaan ja perustamaan perhettä, joten kihlaus Randan kansa venyy ilman olennaista toivoa että asiat muuttuisivat. Ja Elwanin ja Randan naimaton esimies, vanhempi ja varakkaampi Anwar Allam, osoittaa kiinnostusta Randaa kohtaan ja vastaavasti tämän sisar, samoin varakas leski, puolestaan pitää Elwanista...
Sadan sivun pienoisromaanissa on pienten ihmisten pienimuotoista draamaa, jonka henkilöt epäilemättä edustavat myös kokonaisia yhteiskuntasektoreita, talouden ja politiikan vaikutusta hyvin konkreettisestikin koko elämän alueelle. Ei tämäkään nyt ihan suosikikseni Mahfouzin tuotannosta noussut, mutta kiinnostava kirja kuitenkin, varsinkin näin eduskuntavaalien alla luettavaksi.
Helmet-lukuhaasteessa laitetaan vaikka kohtaan 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta (no, ei Elwan lapsi ole mutta). Ja Sadan vuoden lukuhaastee etenee, tämä on 1980-lukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti