Julia Deck - Viviane Elisabeth Fauville

 

Te olette Viviane Elisabeth Fauville. Olette 42-vuotias, teillä on pieni lapsi, ja aviomies joka on juuri jättänyt teidät. Eilen puukotitte psykiatrinne kuoliaaksi.

 

Kirja tuli luetuksi täsmävalintana Helmet-haasteeseen: Olin jo aiemmin kuullut suosituksia Julia Deckistä ja tämän kirjoista, ja huomasin, että tämän esikoisromaani on saanut Prix du premier roman de l'université d'Artois -palkinnon ja sopii siis kohtaan 45. Palkittu esikoisteos. Kirja oli ilmeisesti ehdokkaana myös pariin muuhun kirjallisuuspalkintoon, ja huomiota sai jo sen ilmestyminen Les Editions de Minuit -kustantamossa: sen julkaisuohjelma on linjaa Marguerite Duras - Alain Robbe-Grillet - Samuel Beckett, ei siis tunnettu kustantamona, joka julkaisee esikoisromaaneja.

Perusasetelmaltaan kirja ammentaa siis dekkareista, vaikka luulen että genren innokkaammista harrastajista moni ehkä pettyisi, genren konventioista mennään sivuun...Viviane on siis tosiaan tappanut psykiatrinsa, mutta seuraavissa poliisitutkimuksissa tulee esiin, että epäiltyjä on muitakin, ja vaikuttaa siltä, että moni näistä olisi paremminkin motivoitu, että epäilyissä Viviane hieman sivuutetaan (varsinaista motivaatiota ei kuitenkaan ole, ja päähenkilömme tunnetaan niin omistautuvana äitinä kuin arvostettuna työntekijänä hyvässä asemassa). Mutta kun kerronta seuraa Vivianen tekemisiä ja ajatuksia, niin tulee kyllä ilmi että ehkä murhaan johtanut mielenhäiriö ei ollutkaan hetkellinen, että ihan kaikki patongit eivät ole nyt korissa...

Kirjan kerronnan toteutus on varsin omalaatuinen: suurin osa kirjasta on kerrottu Vivianelle toisessa persoonassa teititellen, mutta väliin tulee myös lukuja kolmannessa ja ensimmäisessä persoonassa ja toisessa persoonassa sinutellen...kerronnan selkeä rikkonaisuus luonnollisesti vain lisää tunnetta että nyt ei ole Vivianen päässä asiat hyvin. Onko kertoja (edes se teitittelevä, tai joku muu) kaikkitietävä, vai esittääkö vain sellaista? Ainakin kannattaisi epäillä kertojien luotettavuutta...

Ja toki on yleisestikin häiritsevän vieraannuttavaa, kun kerronta on tällaista. Oletteko, Viviane, oman elämänne subjekti ja haluatteko edes olla? Ja toisaalta niin päähenkilöä kuin monia muitakin henkilöitä luonnehtisin varsin itsekeskeisiksi, ja ehkä siitä syntyvät myös kontrastit mitä Vivianen sisäisessä elämässä tapahtuu ja miten muut tämän näkevät ja miten tätä kohtelevat.

Omalaatuinen teos, jännä vaikkei ehkä trillerinä...ehkä tämä on sitten ihan oikeassa paikassa, polar lukijoille jotka lukevat enemmän Duras'ta ja Beckettiä kuin varsinaisia dekkareita.