Täysin sattumalta on tämä novellikokoelma hyllyyn päätynyt, en kirjailijasta ollut aiemmin kuullut, vaikka skottikirjailija George Mackay Brown ilmeisesti arvostusta nauttikin...mutta perinteisellä linjallani otan helposti luettavaksi novellikokoelmia kirjailijoilta, joita ei ennalta tunne.
Yhteisenä aiheena parinkymmenen novellin kokoelmassa on tapahtumapaikka, Orkneyn saaret Skotlannin pohjoiskärjessä: paikka on toki myös kirjailijalle tuttu, siellä vietti lähes koko elämänsä ja ilmeisesti on miljöönä myös isossa osassa muuta tuotantoa...
Ja jaetun miljöön vuoksi sekalaiset toistuvat elementit ja yksittäiset paikat tulevat tutummiksi vaikkei saariryhmästä tätä ennen niin paljoa tietäisikään.
Ja oikein muuta yhteistä novelleilla ei sitten olekaan, aikaskaalassa liikutaan sujuvasti tuhannen vuoden skaalalla, joskus yksittäisessäkin kertomuksessa: historialliset juuret ovat saarella selvästi vahvasti läsnä, ja jotkut elämänmuodot eivät niin valtavasti muutu. Orkneyinga-saagat ovat olleet tekijällä tuttuna vaikuttajana, harvoin suorana, mutta noihin viikinkiasutuksen aikoihin viittaa tai sijoittuu muutamakin juttu, joskin useammin piktien ja muiden kelttien näkökulmasta.
Hauska kontrasti edelliseen lukemaani kirjaan, Koskisen Kalevanpoikien kronikkaan, kun tässä kristillisyys oli jo asettunut saarille ja kelttiluostarit ovat saarten kulttuurista keskiötä siinä vaiheessa kun viikinkipakanat saapuvat, joskus hyökäten, ryöstäen ja valloittaen, joskus käydäkseen kauppaa tai muista syistä...ja toisaalta esim. The Nativity Bell and the Falconer -novellista tuli vahvasti mieleen Algerian Tibhirinen munkeista kertovan Des hommes et des dieux -elokuvan joulukohtaus.
Tyylikirjo on myös lavea, löytyy juonivetoista kertomusta, pitkää anekdoottia, tunnelmapalaa, historiallista legendaa, fragmenttia, mysteeriä. Itse asiassa tästä tuli jotenkin mieleen hieman Neil Gaimanin novellikokoelmat; Mackay Brown ei kirjoita spefiä (okei, parissa tarinassa on jotain) mutta vähän samanlaista otetta näissä, erityisesti ajan ja tyylin kirjavuudessa ja legendan ja realismin rajassa, kuitenkin on (enkä sinänsä olisi yllättynyt jos Gaiman olisi Mackay Brownia lukenut).
Sen verran monipuolinen kokoelma että varmaan jokainen jotain hyviä tarinoita löytää (ja tuskin kukaan kaikista pitää, jos ei satu olemaan ihan valtava Orkney-fani).
Omiin suosikkeihini kuuluu ainakin The Eve of St Thomas (kirjailija etsii kadonnutta inspiraatiota, juuriaan ja itseään), The Tree and the Harp (taloudenhoitajan tyttärelle selviää miksi rikas vanha rouva on niin äkäinen), The Stone Rose (kirjoitustaidon keksiminen), The Winter Song (tunnelmapala pojan joululaulukierroksesta)...
Sometimes an inquisitive soul would make an attempt to see the child. Anna couldn't stay indoors always. She had to go sometimes to see to her two sheep, and to the grocery van that stopped at the end of the road every Friday morning.
Three times Bella Scad tried to get into the house to see the child, when Anna was at field or well or van. And three times the door was locked! A door locked! - such a thing had never been known in the island before. The queer lass had turned the key in the lock and put it in her apron pocket before leaving the house.
(Anna's Boy)
Helmet-haasteessa ei ole monta kohtaa enää jäljellä, tämä olkoon 39. Novellikokoelma
4 kommenttia:
Kuulostaa ihan kiintoisalta. Skotlanti ja lähialueet on kiehtova miljöö. Valitettavasti ei taida tätäkään löytää suomeksi. Kansikuva on upea, upea!
Luulen että pitäisit kyllä tästä, mutta joo, ei ole ilmeisesti suomennettu kirjailijalta yhtään mitään.
Minäkin hypetän hienoa kansikuvaa! En ehkä itse niin innostuisi tästä, tosin eipä tätä ole siis suomeksikaan.
Tässä on sen verran monenlaista juttua että varmaan joka lukija jostain pitäisi, mutta miljööstä kiinnostuminen eittämättä auttaisi.
Lähetä kommentti