Poiminta ilmaishyllystä, Françoise Saganin näytelmätuotantoa. Saganin romaaneja 50-luvulta olen lukenut muutaman, ja näytelmiäkin pari, nyt sitten näytelmä vuodelta 1960, eli suoraan noiden lukemieni romaanien perään.
Ja onhan tämä taas varsin tuttua: joukko ihmisiä ja näiden ihmissuhdesotkuja, rakkausjuttuja joissa rakkauden vastakaiut ovat vähän niin ja näin...
Ja tapahtuu nykyajassa, vaikka kannen vaatetus kieliikin muusta: kirjan nimessä olevan linnan Ruotsissa haltijat ovat sisarukset Agathe ja Hugo, ja Agathella on erikoinen historiallinen päähänpinttymä, jota myötäilläkseen linnan asukkaat pukeutuvat kuin 1700-luvulla...
Hugolla on myös omat päähänpinttymänsä, kaksi vaimoa, joista jälkimmäisen, Eleonoren velikin loisii linnassa. Ja kun linnaan saapuu vierailulle etäinen sukulainen, nuori Frederic, jonka hölmö nuori sydän menee rakastumaan Eleonoreen, niin sinänsä rauhallinen vaikkakin omalaatuinen elämä hämmentyy...
Ihmettelin aluksi että miksi tämä näytelmä on sijoitettu Ruotsiin, kun kirjan tunnelma on kuitenkin aika lailla samanhenkistä kuin hyvin ranskalaisissa romaaneissaan. On sinä omaa pointtiaan, linnan erillisyys ulkomaailmasta vaatii jonkin verran etäisyyttä, ja lumituiskut eristävät sen vielä tehokkaammin, ja toisaalta pitää olla kuningaskunnassa, jossa nykyaikana voi vielä olla kunnon aatelisia...ja ehkäpä Ruotsissa on Ranskasta päin katsottuna jotain viehättävää eksotiikkaa :)
(nyt tuli jotenkin mieleen se parodia, jossa Kubrickin Hohdosta oli leikattu traileri joka näyttää romanttiselta komedialta...)
Mutjoo. Tarina tosiaan muistuttaa paljon romaanien hienovireisiä ihmissuhdekomedioita, mutta niiden siirtäminen teatterilavalle vaatii ehkä sitten sen verran liioittelua ja voimakkaampia korostuksia, että vire kärsii, meno on jo liian karrikoitua. Saganin dialogia lukee ilokseen, mutta onhan tämä kuitenkin heikompi kuin nuo aiemmat romaaninsa.
Helmet-haasteessa tämä menee vaikkapa kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa: lumella on merkittävä osuutensa tilanteen luonnissa.
Sagan on lukulistallani, tosin vähän jännittää että tajuanko kaikkia kirjojensa nyansseja kovin hyvin. Mutta jokin ranskalaisissa kirjailijoissa aina viehättää kummasti.
VastaaPoistaSagan on kyllä tutustumisen arvoinen, se debyytti Tervetuloa ikävä pysyy klassikkona (kun postasin tämän, huomasin siitä juuri tulleen bloggauksen Kirjavinkeissä) tai sitten esimes Pidättekö Brahmsista.
Poista