Enpä ollut ennen kuullut Amadou Hampâté Bâsta, malilaisesta kirjailijasta ja kansatieteilijästä, mutta mikäs este se on koskaan ollut lukemiselle. Bâ tunnetaan erityisesti fulbe-kansan (ranskaksi, eli myös tässä kirjassa, puhutaan "peul"-kansasta) suullisen perinteen kerääjänä, tutkijana ja tulkitsijana, ja sitä sisältää myös tämä teos.
Tämä teos on postuumi 13 sadun ja kertomuksen kokoelma joita Bâ oli koonnut, kääntänyt ranskaksi ja joitain myös kehitellyt itse perinteisen folkloren pohjalta.
Mukana on myös kommentteja ja selityksiä, myös saduista ja kertomuksista yleensä ja niiden monista funktioista: niillä viihdytetään lapsia mutta yhtälailla opetetaan nuorisoa, ja annetaan pohdittavaa myös "karvaisille leuoille ja parkkiintuntuneille kantapäille". Ja todetaan kerrontakulttuurista esimerkiksi että jos vaikka halutaan kritisoida toista henkilöä ja tämän toimia, niin sitä ei mielellään sanota suoraan vaan mieluummin kerrotaan tarina jossa verhotummin tuodaan esiin ongelma...
Eli kirjassa on niin ihmesatuja, faabeleita, vertauksia, anekdoottejakin, ja näitä myös yhdistellään laajemmiksi kokonaisuuksiksi (eli siinä missä jossain Aisopoksen tai Fontainen faabeleissa esitetään yksi tiivis idea, niin tässä niitä kehitellään laajemmin tai yhdistellään ehkä useampia ideoita yhteen). Varsinaisesti lastenkirjaa tässä ei kirjoiteta, eikä kaikki tarinat ole edes järin mielekkäitä lapsille kerrottavia, vaikka koko perheen materiaalia onkin kyllä myös mukana.
Nimitarinakin saattaa joitain eläinten ystäviä hirvittää, "Ei ole pientä riitaa"-tarinassa maatilalla kukko, pässi, härkä ja hevonen kukin vuorollaan kuulevat kahden pienen liskon nahistelevan mutta kaikki ovat liian ylpeitä puuttuakseen johonkin niin vähäpätöiseen...no, Olisi Kannattanut, koska kuten ei ole pientä tulipaloa ei ole pientä riitaa, niissä on kova riski eskaloitua jos niihin ei ajoissa puututa...
Joitain tuttuja ideoita kyllä on mukana (mm. kilpailu kuka on vahvin, aurinko, myrskypilvi, vuori vai pieni hiiri...), tai yleisiä idea-aihioita vähän erilaisessa asussa (sorrettu hyvä tyttö kohtaa yliluonnollisen olennon ja saa palkkion, kuultuaan tästä ylpeä paha tyttö etsii saman olennon, vaan saakin rangaistuksen, tässä tapauksessa ensimmäinen tyttö parantuu kyttyräselkäisyydestä, ja toinen tyttö saa sen kyttyrän...), mutta myös sellaista jota ainakaan tässä muodossa en ollut nähnyt, ja muussakin toki se uusi asu teki lukemisen kiinnostavaksi, folkloressa sitä paikallisväriä tosiaankin riittää.
Viihdyttävä teos siis, joten lisääkin Bân teoksia voisi lukea (näitä tarinakokoelmia taitaa olla ainakin pari muuta).
Ja totean että oli sattumaa että bloggaan tästä Kalevalan päivänä, mutta etnografiset tarinoinnin kautta yhteys onkin olemassa :)
Helmet-haasteessa tämä on luonnollisesti 42. Satukirja.
Kuulostaa kivalta. Hauska lukea blogeista tällaisista kirjailijoista, joista ei muuten tietäisi mitään.
VastaaPoistaJep, en ollut minäkään aiemmin herrasta kuullut, mutta omassa kulttuuripiirissään vaikuttaa kyllä olevan merkittävä (ja on kuitenkin suomeksikin joku wiki-sivun tehnyt...)
Poista