Kun nyt innostuin lukemaan ranskankielisiä lastenkirjoja, niin tokihan mukaan pitää ottaa myös klassista Nikke-sarjaa: tätä osaa en ollut lukenut pitkään aikaan, joskin aikoinaan lapsena tietysti, luultavasti pariin kolmeen kertaan.
Goscinnyn kirjoittama ja Sempén kuvittama sarja lienee monille tuttu ja jos ei ole, pitäisi olla: sarja humoristisia episodeja noin 8-10-vuotiaan pojan ja kavereidensa puuhasteluista, joissa sattuu ja tapahtuu...tässä osassa pelataan shakkia, telttaillaan ja kerätään postimerkkejä, ja koulussa vierailevat niin radiohaastattelijat kuin keuhkoröngtenkuvaajat, ja tietenkään mikään ei mene niinkuin varsinaisesti suunniteltiin.
Luin pari vuotta sitten sarjan toisen osan, ja siellä tehdyt huomiot pätevät tähänkin...ja kun ranskaksi luki niin huomio kiinnittyi taas lasten aika erikoisiin nimiin: tässä mukana on myös naapurintyttö Marie-Edwige ja tämän myötä myös pari tämän ystävätärtä kuten Bertille ja Léocadie...ollaan yhä selvästi jossain hyvin toimeentulevan keskiluokan keskuudessa, näissä piireissä ei näkyisi Eddy Bellegueulea. Kun olin ranskan kielikurssilla niin siellä tuli esiin muutenkin esiin, että kyllä, nimistä vedetään johtopäätöksiä, malliesimerkkinä 90-luvulla muotiin tullut Kevin, joka vinkkaa että kasvuympäristön kulttuurisen kontekstin johtotähtinä ovat olleet Kevin Costner ja/tai Backstreet Boys (jostain Muhammedista puhumattakaan, mutta jälkimmäinen ilmiö on toki tuttu myös Suomessa). Sanonta "ei nimi miestä pahenna" ei pidä paikkansa.
Noin muuten nämä Nikke-kirjat ovat ranskaksi varsin helppoa luettavaa, kieli on perustasoa ja samoja sanoja ja fraaseja toistetaan paljon tarinasta toiseen, eli idiomaattisemmat ilmaisut tulevat kyllä nopeasti tutuiksi. Ja kaikki osat ovat tietysti mainioita, joskin samalla totean että tämän osan jutut pysyivät varsin perustasolla, ne ikimuistoisemmat jutut löytyvät muista kirjoista.
Helmet-haasteessa tämä osuu hyvin kohtaan 14. Kirjassa harrastetaan: paljon ja monenlaista, muttei kovin pitkäjänteisesti.
2 kommenttia:
Suomessa on nähtävissä ilmiötä, jossa ns. uusköyhälistö antaa herkästi aika hienon kuuloisia nimiä lapsilleen: Jessica, Yasmin, Nico, Adele... Nimiä jotka eivät täysin sopeudu perinteiseen suomalaiseen nimistöön. En tiedä, onko kukaan tutkinut asiaa varsinaisesti, olen vain itse tehnyt tästä elämäni aikana havaintoja.
Jessica ja Cindy oli mainittu tuolla linkatussa jutussakin, ja yleensä ottaen nimet jotka ovat kovin selvästi peräisin amerikkalaisista tv-sarjoista yms. Kun taas tämän kirjan lasten nimet ovat enemmän sellaisia vanhoja historiallisia nimiä, toisella tavalla kulttuurisesti hienostelevia...
Sellaiset suht normaalit Pierret ja Jean-Lucit loistavat poissaolollaan.
Lähetä kommentti