Maria on kasvanut sijaisperheessä, jolle on ollut tärkeämpää osoittaa maailmalle omaa hyveellisyyttä ottamalla sijoituslapsi kuin aito kiinnostus lapsesta, ja niin Maria sopeutuu varsin huonosti nätiksi nukeksi, joka osoittaisi yksiselitteistä kiitollisuutta tiedostavaan ylempään keskiluokkaan pelastetuksi tulemisesta.
Täysi-ikäisenäkin paikkaa maailmassa ei löydy: ulkokultaisessa maailmassa, jossa jokainen on oman onnensa seppä ja heikko-osaiset eivät vain yritä tarpeeksi vaan tyytyvät huonoon, ajautuminen pohjasakkaan on vaikeasti vältettävissä.
Mutta Maria päättää lähteä selvittelemään asioita elämästä ja maailmasta, ensin lapsuutta sijaisvanhempien ja teiniaikaisen työnantajan kanssa, ja sitten maailman nykytilaa kolmen kidnapatun henkilön kanssa, henkilöiden, jotka on valittu tekojensa ja elintapojensa perusteella edustamaan sitä, mikä maailmassa on pielessä.
Kirja alkaa, kun vanhan miehen otsanahkaan kaiverretaan hedelmäveitsellä sydämenkuvaa.
Aiemmin olen lukenut Kari Hotakaiselta pari vuosikymmenten takaista runo- ja novellikokoelmaa, ne nimekkäämmät romaanit ovat jääneet väliin. Tämä uutuus bongattuna kustantamon syysluettelosta vaikutti kuitenkin sen verran kiinnostavalta (niin kuvauksen kuin provosoivan nimensä puolesta), että piti hakea luettavaksi.
Ja nopeasti tuli mieleen toinen kirjailija, suuresti arvostamani Flannery O'Connor ja erityisesti romaaninsa The Violent Bear It Away. Asetelmissa on samaa: O'Connor kuvaa usein hyvin pisteliäästi ja ivallisestikin hymistelevää ulkokultaisuutta ja itsetietoista itsetyytyväisyyttä, jolla on vankkoja käsityksiä miten asioiden pitäisi olla, mutta joka ei osaa nähdä eroa sille miten haluaisi asioiden olevan, miten niiden pitäisi olla, ja miten ne todella ovat. Samat asenteet ovat myös Hotakaisen romaanissa hampaissa: yhdessä kirjassa laajalla kattauksella ja hyvinkin satiirisesti ja liioitellen kuvattuina.
O'Connorin romaanissa on myös äkkiväärä, runsasta uskonnollista kuvastoa pulputtava ja niitä omin tavoin ehdottomasti tulkitseva nuori päähenkilö, joka ajautuu jyrkkään ja väkivaltaiseen konfliktiin itsetyytyväisen maailmallisen setänsä kanssa (ja molemmat kirjat päättyvät liekkimereen, koska mitenkäs muuten?)
Hotakaisen Maria käsittelee missiotaan ja puhuu paljon kristinuskon termejä, ja kostoretken akteissa on symbolista ritualisointia. Mutta Maria on myös yhtä lailla itsekeskeinen kuin tekojensa kohteet, niin paljon kuin Maria tulkitseekin omat kokemuksensa yleisinä ja yleismaailmallisina, hänen kielensä, symbolinsa ja rituaalinsa keskittyvät niin täysin hänen omiin kokemuksiinsa, että ne eivät juuri ole kenellekään muulle ymmärrettäviä, ja tämä luonnollisesti vain lisää turhautumista ja ruokkii konfliktia. Keskusteluissa toisten kanssa Maria viittaa jatkuvasti omiin kokemuksiinsa, mutta muiden mainitessa niistä, väittää että ei tässä ole kyse hänestä, vaikka kyse on hänestä taas seuraavassa lauseessa, omakohtainen tulkitaan jatkuvasti yleiseksi.
Maria on asettunut Jumalan juovuttavaan asemaan; kun tästä hänelle sanotaan, hän kieltää että on tehnyt näin, mutta tässä kirjassa moni muukin kieltää tekevänsä sitä mitä tekee...
Eipä silti, samaa toki tekevät kaikki muutkin, näkevät vain oman yksilöllisen asemansa ja näkökulmansa vailla mitään mielenkiintoa muita asemia kohtaan, ja toki Marian uskonnollinen termistö on näissä piireissä vahvasti vieraannuttavaa (huvittava oletettava ajatusvirhe kirjassa: yksi kidnapatuista, Purhehtija, sanoo ettei kuulu kirkkoon ja paria sivua myöhemmin sanoo että kuuluu kirkkoon. En näe syytä miksi henkilö valehtelisi kummassakaan kohdassa, mutta sanotaanko että henkilö on muuten kuin se olisi aika samantekevää kuuluuko kirkkoon vai ei...)
Kirjan nimi, Opetuslapsi, on monimielinen, kirjaimellinenkin. Maria ei ole biologinen lapsi, vaan otettu opetettavaksi omaksumaan ylemmän keskiluokan arvot, niiden mukaan elämään ja niitä edistämään. Tämä ei ole suoraan onnistunut, mutta Maria on kyllä silti mitä suurimmassa määrin omaksunut samat opit, niiden nurjan puolen: itsekeskeisen individualismin, jossa yhteinen ja jaettu maailma, elänänkokemukset ja jopa symbolit ja kieli hajoavat, ja vain väkivalta voi ulottua jakautuneen todellisuuden kuilujen yli. Maria on oppinut huomiotalouden kylmät lait niiden häviäjien puolelta, valinnanvapauden kultin valheellisuuden, ja kykenee näkemään toisten tekopyhyyden ja tyhjän puheen läpi (toisten, muttei täysin omansa, vaikka osittain senkin), ja tämän maailmankuvan opetuslapsena vie sen luonnolliseen johtopäätökseensä, kaikkien sotaan kaikkia vastaan.
Ja Helmet-haasteessa tämä menee kohtaan 49. Kirja on julkaistu vuonna 2022.
Arvostelukappale saatu kustantajalta.
8 kommenttia:
Aikamoiselta julistukselta tästä ajasta vaikuttaa Hotakaisen viimeisin, vaikka niitä kai ne edellisetkin ovat paljolti olleet - paitsi Kimi.
Tämä kirja jossain määrin kiinnostaa. Minusta on ansiokasta, että Hotakainen on tarttunut tällaiseen teemaan.
Kirjaan muistiin Flannery O'Connorin. Kiitos, kun muistutit hänestä.
Tämmöiset ravistelut, mitä Hotakainen tekee ovat ihan tarpeellisia meille usein hyvinvoinnin sumentamille.
Olen jäänyt pohtimaan noita uskonnon termejä ja päähenkilön nimen valintaa. MIten monta Mariaa Raamatussa onkaan: Jeesuksen äiti Maria, Martan ja Marian Maria, Magdalan Maria, joka oli yksi opetuslapsista ja rakkaimmaksikin mainittu...
Hotakainen on sanonut halunneensa kirjoittaa rajun kirjan Taksikuski-elokuvan henkeen, nyt vain tarpeekseen saanut pimahtaja on nainen. Hänellä on usein naisia päähenkilöinä, minkä hän on selittänyt johtuvan siitä, että on elänyt aina naisten keskellä.
Runsaalla satiirisuudella on kohteensa kyllä, ja yhteiskunnalliset kysymykset ovat esillä: en niistä aiemmista tiedä, ovatko ne olleet myös näin suorasukaisia.
Tämä on kyllä kiinnostava teos, ja erinomaisen tärkeitä teemoja nostetaan: tietysti voi sitten toivoa että myös oikeasti herättelisi ainakin jonkin verran, tietysti tämä on myös kirja jonka voi helposti kuitata että târkeä aihe ja sen jälkeen jatkaa elämäänsä ihan kuin ennenkin...
Kirjailijoiden lähtökohdissa ja käsittelyissä on toki eroja, mutjoo, nopeasti O'Connor-maisuus puski tässä läpi (näin tietämättä tunteeko Hotakainen O'Connorin tuotantoa, Suomessa kuitenkin pysynyt vähemmällä huomiolla kuin vaikka Yhdysvalloissa)
Sattuneesta syystä tuli myös pohdittua runsasta uskonnollista termistöä, rituaaleja ja symboleja, ja ehkä sitä kautta päädyin suhtautumaan varmaan ambivalentimmin Mariaan kuin ehkä jotkut muut lukijat...ne paljastivat ennemmin että ei tässä varsinaisesti tapahdu vastakkainasettelua, vaan ennemmin Maria on musta peili kirja muille henkilöille.
Maria-nimen merkityksiä voi pohtia, yksi ajatus voisi olla yhteys Magdalan Mariaan, että sijaisperheessään tämä on haluttu laittaa tarinaan, jossa huono-osaisuuden synnissä rypenyt lapsi on tullut pelastetuksi parempien perheiden parannukseen...
Ja nyt kun mainitsit, niin aika vähillä muutoksilla tämän kirjan päähenkilö olisi voinut olla mieskin, ja aika moni olisi ehkä kirjoittanutkin tämän tarinan miespäähenkilöllä (no, henkilödynamiikassa olisi kyllä ollut eroja).
Tämä kyllä kiinnostaisi lukea, jos saan käsiini tulevalla suomireissulla. Mahtaa olla sen verran tuore, ettei välttämättä kirjastosta ehdi saamaan. Mutta katsonpa asiaa. Minultakin on Hotakaiset melko lailla lukematta.
Luulen että voisit pitää. Mutta joo, jos ainakin juuri nyt menee kirjastoon niin varmaan ei löydy kuin tuurilla, pitkät varausjonot...
Lähetä kommentti