Franciscus - Fratelli tutti -kiertokirje

 

El Greco - Pyhät Johannes ja Franciscus Assisilainen

 

Kansainvälisesti katsottuna tämän syksyn merkittävimpiä kirjauutuuksia on paavi Franciscuksen uusi kiertokirje Fratelli tutti. Teos ilmestyi kuukausi sitten ja olen lukenut sen englanninkielistä versiota, suomennos ilmestynee jossain vaiheessa.

Tämän postauksen osuminen toisaalta pyhän Martin de Porresin juhlapäivään ja toisaalta Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan oli sattuma, mutta osuva sellainen: kumpaakaan ei nimeltä mainita mutta ovat omilla tavoillaan relevantteja kirjeen sisällön kanssa.

Niinkuin edellinen kiertokirjeensä, Laudato si, tämänkin kirjeen nimi on sitaatti Franciscus Assisilaiselta ja kirjeiden aiheissa on paljon samaa. Mutta siinä missä Laudato si käsitteli ympäristökysymyksiä ja ihmisen suhdetta luontoon, tässä puheena on yhteiskunta ja ihmisen suhde toiseen ihmiseen (johon tietysti liittyy myös ympäristön tila).

"For all our hyper-connectivity, we witnessed a fragmentation that made it more difficult to resolve problems that affect us all. Anyone who thinks that the only lesson to be learned was the need to improve what we were already doing, or to refine existing systems and regulations, is denying reality." (paavi puhuu Covid-19:sta mutta samat sanat voisi sanoa ilmastonmuutoksesta)

Jos on paavin puheita ja toimintaa seurannut pitempään, erityisesti jos niitä on seurannut varsinaisesti eikä vain satunnaisia kontekstista irrotettuja ja mitensattuu-tulkittuja lauseita joita on nostettu medioissa näkyvimmiksi, kirjeen aiheissa on paljon tuttua: varsinaisesti tämä on laaja synteesi lukuisista yksittäisistä yhteiskunnallisten aiheiden käsittelyistä, ja yksittäiset kysymykset, silloin kun niitä käsitellään, asettuvat kontekstiin ja ajatteluun, joka ainakin aktiivisesti pyrkii johdonmukaisuuteen eikä irtopisteiden keräämiseen.

 

"Today, in many countries, hyperbole, extremism and polarization have become political tools. [...] Political life no longer has to do with healthy debates about long-term plans to improve people's lives and to advance the common good, but only with slick marketing techniques primarily aimed at discrediting others."

 

Paljon puhutaan siirtolaisisten ja pakolaisten kohtelusta ja laajemminkin kohtaamisista ja dialogista, ja tähän liittyy myös laajempi raamatullinen viittaus keskittyy laupiaan samarialaisen vertaukseen (Luuk. 10: 25-37), kaikki aiheita joita paavi on aktiivisesti pitänyt esillä.  

Samoin hyvin isossa osassa on riistokapitalismin ja konsumerismi-keskeisen maailmankuvan kritiikki, maksimaalisten voittojen kahmiminen itselle toisten kustannuksella tuomitaan jyrkästi: "For my part, I would observe that "The Christian tradition has never recognized the right to private property as absolute or inviolable, and has stressed the social purpose of all forms of private property"", mutta vaikka jotkut ajatukset saattavat kuulostaa asiayhteydestä irrallisina kovin lähellä kommunismia tai vaikka Proudhonin aatetta "Omaisuus on varkautta", tähän ei mennä, oikeus omaisuuteen on olemassa tietyillä ehdoilla: "Business abilities, which are a gift from God, should always be clearly directed to the development of others and to eliminating poverty, especially through the creation of diversified work opportunities. The right to private property is always accompanied by the primary and prioir principle of the subordination of all private property to the universal destination of the earth's goods, and thus the right of all to their use." 

Mutta kyltymättömän ahneuden ohella tuomitaan myös konsumerismi-keskeinen maailmankuva, ihmisten latistaminen pelkiksi kuluttajiksi ja oman elämänsä sivustakatsojiksi. Keskeinen ajatus on suljetun ja avoimen välinen ristiriita, ja paavi (kuten kirkon sosiaalinen opetus yleensäkin) korostaa yhteisöllisyyttä, ihmisen osallisuutta sosiaaliseen ja antropologiseen kontekstiin, joka on lopulta koko maailman kokoinen. Isoloitunut individualismi ja yksilön täydellinen riippumattomuus kanssaihmisistä on ehkä konsumerismi tarjoama ihannekuva mutta se on väärä, hylättävä ja vastustettava ihanne. "We are more alone than ever in an increasingly massified world that promotes individual interests and weakens the communitarian dimension of life. Indeed, there are markets where individuals become mere consumers or bystanders."

Ja paitsi yksilötasolla, sulkeutuminen ryhminä, kansoina tai valtioina on yhtä lailla tuomittava, ja väärä nationalistinen kiihko, poliittinen hajaannus ja eristäytyminen edistää vain ylikansallisen kapitalismin etuja (tässä yhteydessä ei mainittu esim. "Make America Great Again"-politiikkaa, Brexitiä ja muutamaa muuta viime aikojen poliittista ilmiötä, mieleen ne tulivat silti).

 

Yhteisöllisyys, maailmanlaajuinenkaan, ei kuitenkaan tarkoita homogeenisuutta, avoimeen dialogiin kuuluu myös itsetuntemus. Toista ei voi kohdata jos itse ei saavu paikalle, ja avoimessa dialogissa ei voi ottaa mitään neutraalin suljettua asemaa, vaan täytyy olla myös itse jota antaa, ja tähän kuuluvat myös esim. oma kulttuurinen konteksti, jonka vaaliminen ja kehittäminen on tärkeää. Ajoittain tulee esiin patriotismin ja nationalismin ero, ensimmäinen on avointa iloitsemista oman kulttuurinsa erikoislaaduista joita haluaa jakaa muille, toinen sulkeutunutta protektionismia joka haluaa eristäytyä muista...

"Consumeristi individualism has led to great injustice. Other persons come to be viewed simply as obstacles to our serene existence; we end up treating them as annoyances and we become increasingly aggressive. This is even more the case in times of crisis, catastrophe and hardship, when we are tempted to think in terms of the old saying, "every man for himself". Yet even then, we can choose to cultivate kindness. Those who do so become stars shining in the midst of darkness."

Paljon voisi vielä nostaa ajatuksia esiin, ja mieli tekisi siteerata vielä lukuisia pätkiä teoksesta (myös niitä joissa tartutaan joihin spesifisiin kysymyksiin tai käydään läpi konkreettisemmin miten ystävällisyys tai avoin dialogi toimii), mutta tällä kertaa tämä ehkä riittää: kirja kun on varsin selkeästi etenevä ja esitetty synteesi, joka on kuitenkin paras lukea kokonaisuutena.