Erinomaisen ja vaikuttavan Nälkävuoden jälkeen tämä Aki Ollikaisen seuraava sai muistikuvieni mukaan kokolailla laimeamman vastaanoton, mutta kun pokkari nyt sattui käsiini osumaan niin luin.
Ja, no, olivat ennakko-odotukset kohdillaan. Kirjassa liikutaan parilla aikatasolla, yhdessä 30-luvun alun Tattarisuolla, jossa liikkuu pirtutrokareita, mustan magian harjoittajia ja muutakin outoa väkeä, ja toisessa 30-lukulaisen trokarinäkökulmahenkilön pojanpojanpoika joka on eksyksissä omassa elämässään ja siksipä suuntaa myös Tattarisuolle...mutta lopputulos on kovin hajanainen ja päämäärätön (mikä, vaikka kuvaakin myös henkilöiden sisäistä maailmaa, ei kerrontatekniikkana toimi ollenkaan niin hyvin kuin Nälkävuoden kohtalonomainen niukkuus), aineksia tuntuisi löytyvän mutta ne ovat irrallisia kuin ruumiinkappaleet suonsilmässä.
Kirjan nimi on viittaus Uuno Kailaan runoon ja alkupuolella vilahtelee joitain muitakin viittauksia tuotantoonsa, vierauteen, henkiseen vankeuteen ja proosansa kauhuromanttisen body horrorin suuntaan, ja toisaalta 30-luvun alun oikeistolaisuus ja IKL ovat mukana kuten Kailaan yhteyteen sopii, mutta kovin jää tämä kesken (sinänsä haluaisin mielelläni lukea sen kirjan joka reilusti ammentaisi Kailaan elämän ja tuotannon teemoista ja jonkaa ehdin toivoa tämän olevan). Toisaalta on mukana ideaa sukupolvesta toiseen kulkevasta henkisestä taakasta, kuinka menneiden sukupolvien elämät historian kipupisteet heijastuvat nykyhetkeen, tämän teki Tuntemattomat paremmin. Rikosjutuista tai magiasta puhumattakaan, tästäkin olisin halunnut lukea enemmän tai paremmin muuhun kirjaan punoutuen.
Helmet-haasteeseen ajattelin kombottaa tämän samankaltaiset nimet -pariksi Synkkä satu -antologian kanssa, joten se oli tätä lukiessa myös mielessä, vaikka en ennalta arvannutkaan tiettyä henkistä yhteyttä teosten välillä, 1900-luvun alkupuoliskon Suomi kauhuelementeillä, vaikka tässä ovatkin kätketympiä (tämäkin sinänsä sääli).
Olisin luultavasti pitänyt enemmän monista niistä kirjoista joka tämä ei ollut. Kirja oli tarpeeksi hyvä että ei ollut tarvetta jättää kesken, kielessä ja ilmaisuissa oli hienoja hetkiä, mutta muodon kanssa on ongelmia, kirja olisi kyllä tarvinnut vielä kypsyttelyä.
Tästä kirjasta löytyy useita bloggauksia.
2 kommenttia:
Vaikuttaa että irrallisia kuin ruumiinkappaleet suonsilmässä on aika hyvä vertaus just tässä. Pitäisikö lukea tuo Tuntemattomat, kävin sen vanhemman juttusi ja keskustelut lukemassa...
Tuo menneisyyden tapahtumien piilevätkin yhteydet nykypäivään on kyllä kiinnostava aihe myös, ja Tuntemattomissa siitä oli paljon juttua...
Lähetä kommentti