Useampi vuosi sitten luin Dino Buzzatin hienon kirjan Tataariaro, ja kun huomasin toisenkin kirjansa tulleen suomeksi (suom. Marja-Leena Mikkola) niin on ollut tarkoitus lukea, mutta sopivasti ei ollut tullut vastaan kuin nyt.
Ja, no, en sitten tiedä olisinko menettänyt paljoa vaikka olisi jäänyt lukematta...
Kirja kertoo Antoniosta, keski-ikäisestä milanolaisesta teatterilavastajasta, perheettömästä miehestä, joka hoitaa naisasiansa läheisessä rouva Ermelinan pyörittämässä yrityksessä (kulissina vaateliike, koska ymmärtääkseni julkiset bordellit olivat tähän aikaan tulleet laittomiksi). Täällä hän kohtaa nuoren Laiden, ei sinänsä mitenkään erityisen kauniin tai kiinnostavan tytön, joka sanoo olevansa Scalan ballerina, mutta kohtaamisesta seuraa toinen ja seuraava ja tuotapikaa Antonio kehittää varsin obsessiivisen suhteen Laideen ja tulee tämän vakituiseksi sugar daddyksi (termiä ei kirjan aikaan kai vielä tunnettu)
Ja, no, loppukirja on sitten Antonion pakkomielteistä, mustasukkaista kipuilua ja jahkaamista, kun suhde on (luonnollisesti) kurja, Laide tarinoi varsin epäuskottavasti menemisistään ja vedättää Antoniota miten mielii, mutta vaikka Antonio alennustilansa tajuaakin niin ei voi lähteä pois tai myöskään ottaa todenteolla selvää valehteleeko Laide, ja oikein kukaan muukaan henkilö ei ole tippaakaan luotettava, Antonio kuulee kyllä juoruja jotka samantien todetaan keksityiksi mutta jos kuitenkin, ja oma mielikuvitus täydentää vielä lisää...
Kirjan nimi on ironinen, ja loppupuolella yksi Laiden puolituttu (ja myös puolimaailman nainen) kommentoi suorin sanoin Antoniolle minkä arvoiselta tämän "rakkaus" Laidelle näyttää...
Tjooh. Tarinat arvokkaista miehistä jotka tuhoutuvat suhteessaan prostituoituun ovat vuosien varrella olleet tuttuja (ja kirja viittaa jo Zolan Nanaan ja elokuvaan Sininen enkeli...kirjana jälkimmäinen on monimielisempi), vaikka nykyaikana taitavat olla harvinaisempia (yleisempiä taitavat olla tarinat joissa kasvottomat hirviöt raa'asti hyväksikäyttävät viattomia tyttösiä, tai sitten jonkunaallonfeminismin hengessä nainen hyödyntää seksuaalis-taloudellista valtaansa kasvotonta patriarkaattia vastaan...Pretty Woman -fantasia on kai jo mennyt pois?)
Tietyllä tavalla tästä tuli mieleen se Tataariaro, jossa sotimisen herooiset unelmat kääntyvät yltiöbanaaliksi päämäärättömäksi ja hedelmättömäksi odotteluksi, ja tässä kiehtovan eroottiseksi suhteeksi tarkoitettu tuhoaa osallistujansa banaalisuudellaan...ja tyyli ei ole ihan ansiotonta, tajunnanvirtaisia osuuksia ja toden ja kuvitellun sekoittumista...
Mutta ei, en nyt kuitenkaan jaksanut tästä pitää tai kiinnostua, ehkä tällä oli enemmän ansioita julkaisuaikoinaan 1960-luvulla mutta nyt tuntui että aika on pahasti mennyt tästä ohi.
Helmet-haasteesta otan tällä kohdan 32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa (en osaa italiaa, vaikka ranskan kautta jotain siitä tajuaakin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti