En ole aiemmin kokonaisia Heli Laaksosen kirjoja lukenut, mutta toki yksittäisiä tekstejä ja lausumisia on tullut vastaan siellä täällä sen verran, että joku käsitys kirjailijasta on muodostunut, kuten varmaan monelle muullekin...ja sen pohjalta kun tarjottiin tätä käännöskirjaa luettavaksi (käännös Richard Clarke & Riikka Palonen) niin uteloitti: näkemässäni Laaksosen tuotannossa kielellinen ilmaisu, ja erityisesti lounaissuomalainen murre, ovat niin isossa osassa, että mitä tapahtuu käännettäessä? (arvostelukappale siis saatu kirjailijalta).
Edetään selkeällä formaatilla: kullakin aukeamalla on Laaksosen piirtämä kuva ja lyhyt runo eläimestä, kasvista, tms luonnonilmiöstä, jossa jotain piirteitä kohteesta nostetaan esiin. Mahdollisesti samaa materiaalia kuin suomeksi kirjassa Luonnos: ymmärtääkseni ei ole ainakaan yksi-yhteen-käännös, mutta en ole tarkistanut mikä näiden teosten suhde on. Ja tavallaan yllättävää on, että teksti on käännetty hyvin suorasanaiseksi ja toteavaksi, mitään murretyylisyyttä tai varsinaisesti edes puhekielisyyttä ei ole haettu, vaikka runot varmaan yhä sopivat lausuttaviksi ja kuultaviksi.
Ja samalla monissa runoissa on omaa vinksahtaneisuutta, mitä piirteitä kohteista halutaan nostaa esiin ja miten ne ilmaistaan: lempeän omalaatuista huumoria. Tästä syntyy jännittävä kontrasti kielelliseen ilmaisuun, yhdistelmässä on kivikasvoista absurdismia, joka sekin on ehkä sitten jotenkin hyvin ominaisella tavalla suomalaista.
Laaksosen kirjallisessa tuotannossa tässä siis on jonkinlainen kokeellinen hyppäys: poistetaan yksi hyvin leimallinen piirre tyylistä, ja annetaan sitten muiden piirteiden tulla esiin uudessa kontekstissa, uudella tavalla. Käännös on tietysti aina jossain määrin tulkinta, mutta tässä käännös tuntuu jotenkin erityisen näkyvältä, siinä määrin että tähän jo suhtautuu omana teoksenaan.
Samalla ehkä tällainen kirja päätyy sopimaan varsin hankalasti yleiseen kirjallisuuskeskusteluun, rajautuu kirjana huomioinnin ulkopuolelle (eikä siis ehkä ole kustantajallekaan helpoin markkinoitava). Yksi käyttö ja kohderyhmä on ilmeinen: tämä on teos jonka haluaa antaa lahjaksi kansainvälisille tutuille, ja kirja joka sopii matkamuistoksi Suomessa käydessä, siis kirja jonka esine-luonne korostuu. Ja esineenä tämä tosiaan on hyvin miellyttävä niin katsella kuin pitää kädessä, joten sopii tähän tarkoitukseen hyvin.
Olen aikoinaan ollutkin kiinnostunut eräänlaisesta "ephemera"-kirjallisuudesta, teoksista, jotka selvästi fyysisinä esineinä ovat kirjoja, mutta syystä tai toisesta tuntuvat putoavan "kirjallisuus"-käsityksen ulkopuolelle (esimerkkejä mm. täällä ja täällä). Ja ehkä tässäkin ollaan lajin laitamilla, teoksissa joita ei niin helposti huomioida omina kirjallisina töinään. Ja sellaiseen luentaan se kuitenkin hyvin sopii, teos on viihdyttävä ja oivalluttava katsaus suomalaiseen luontoon, tuttuun mutta ei niin läpikotaisesti etteikö uusille näkökulmille olisi tilaa (ja kieleltään ehkä sopiikin meille, jotka Uudessakaupungissa olisimme melkein ulkomaisia turisteja).
Eurasian Eagle Owl (huuhkaja, bubo bubo)
If your sleeping spouse
were swapped for an eagle owl,
You mightn't even notice.
Wingspan like a familiar embrace,
head large and round,
peevishly curling brow,
hairy ears and
legs covered with down.
Whilst the sound from under the blankets,
huu uuu, huu uuu, huu uu,
could easily be mistaken for snores.
Only at the breakfast table
might your attention be drawn
by the burning amber stare,
stocky torso
and habit of pulling the ham
from the packet with its beak.
8 kommenttia:
Tämä on nyt minulla lainassa suomenkielisenä versiona. Ajattelin, että tämän voisi lukea, kun olen lukenut sen Luonnoksenkin. Tosin minä hieman ihmettelin muutamaa detaljia siinä aiemmassa, erityisesti, että kultapandat söisivät vuohia (näin ainakin muistelen sanotun), mutta siis olihan se ihan humoristisesti kirjoitettu ja näkökulmaa laajentava teos.
Aika erityinen tuo ajatus kirjasta esineenä, mutta kyllähän jotkut käyttävät ihan sisustuselementtinä. Itse en osaa ajatella kirjoja esineinä.
Luulen että tämän sisällöstä iso osa on juuri tuosta Luonnoksesta, ehkä juuri sen suomalaisittain osuvimmat osiot: en tosiaan ole varma.
Minulla erityisesti kirppistyöskentelytausta vaikuttaa, että huomioin kirjoja myös esineinä (kun samasta tekstistä pyörii käsissä useita kappaleita) ja joissain kirjoissa esineellisyys juurikin korostuu (kuten juuri kirjat jotka toimivat myös lahja- tai muistoesineinä, eivät ne silloin ole enää abstrakteja tekstejä joissa yksi kappale olisi korvattavissa toisella).
Ja joskus tuosta kirja-tekstinä / kirja-esineenä -jännitteestä voi tulla myös kiinnostavia haasteita kirjallisuuskäsityksille.
Kiinnostavalta vaikuttava kirja. Ajattelin lähettää tämän amerikkalaiselle ystävälleni.
Tämä tosiaan on varmastikin toimiva terveinen ulkomaille.
Ephemera, taas opin uutta! Tuo englanninkielinen kirja on kiva, vaikkei minusta ihan yhtä hauska kuin suomiversiot: ymmärtääkseni tämä on hybridi kirjoista Luonnos ja Jatkos, jotka ovat hersyviä!
Joo, FB:n puolella tuli jo valaistusta, että juttuja on valikoitu molemmista kirjoista, ja niissäkin on pitemmistä teksteistä muokattu tiiviimpiä runoja.
Pitää katsoa niitä suomenkielisiäkin: tässä tosiaan on jännää tuo toteavan pokerinaamainen kieli yhdistettynä yllättäviinkin mielleyhtymiin ja kuvauksiin, mikä kyllä osuu hyvin minun huumoritajuuni...
Voin hyvin kuvitella tuon englanninkielisen runon pohjalta Heli Laaksosen tekstin siellä taustalla. Pitääkin lukea Luonnos ja Jatkos.
Minulle kirja on vain ja ainoastaan esine. Haluan punnita sitä kädessäni, katsoa kansia ja selailla lukiessa taaksepäin halutessani. Pidän e-kirjaa vain ikään kuin kahvin korvikkeena ja äänikirjaa ihan eri tuotteena, kutsunkin sitä kirjaäänitteeksi.
Jotkut kirjat ovat enemmän katselukirjoja, ns sohvapöytäkirjoja, coffee table books, esim taidekirjat ja kauniille paperille painetut keittokirjat, joiden kuvat myös ovat lähellä taidetta. Pidän niistäkin kovasti ja joskus on vaikea lähteä hyvästä taidenäyttelystä ostamatta sen oheistuotteeksi valmistettua painavaa teosta.
Joo, on näissä teksteissä vieraallakin kielellä Laaksosen ääntä...
Lähetä kommentti