Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin 14 luukkuun! Postaus on osa blogeissa kiertävää joulukalenteria, jonka eilisessä luukussa juhlittiin Kirsin Book Clubissa, huominen luukku taas avautuu Tuulevin lukublogissa. Koko kalenterin osallistujalista löytyy Ankin kirjablogissa.
Jouluun kuuluvat myös joululaulut, paitsi itse laulettuna myös kuunneltuna, ja niinpä adventtiaikaan kuuluu kaivella kuunneltavaksi monenlaista joulumusiikkia: taso saattaa olla hyvinkin vaihteleva, mutta kuitenkin. Ja tänään tutustutaan joululauluihin, tai yhteen joululauluun ja sen lukuisiin versioihin.
Musiikista ei ole kuvia, Leuvenin joulukoristeista kyllä
Viime vuonna adventin alla eräässä nettikeskustelussa pohdittiin erikoisia ja epätyypillisiä joululauluja, ja siinä yhteydessä huomioin että parikin sellaista legendaarista artistia, joita ei normaalisti yhdistäisi joululauluihin, ovat yksittäisen sellaisen kuitenkin levyttäneet: saksalainen krautrock-yhtye Can ja japanilainen noise-artisti Merzbow. Ja levytetty laulu on vieläpä sama, itävaltalaisten Franz Gruberin ja Joseph Mohrin alunperin joulumessuun 1818 laatima Jouluyö juhlayö / Silent Night / Stille Nacht.
Ja lähdin sitten koluamaan tätä polkua, millaisia muita versioita tästä löytyy. Nopeasti havaitsin, että jos jollain joululevyllä on ylipäänsä perinteisiä joululauluja, riippumatta siitä oliko lähestymistapa niihin perinteinen tai ei, mukana oli lähes aina Jouluyö juhlayö : eri versioita on kirjaimellisesti satoja ja mahdollisesti tuhansia, enemmän kuin mistään muusta laulusta. Rohkenisin veikata että ylipäänsä se lienee yksi kaikkien aikojen useimmin levytetyistä lauluista: ihan aiheesta UNESCO määritti vuonna 2011 sen aineettomaksi kulttuuriperinnöksi.
Näitä lukuisia versioita kuunnellessa kiinnostava huomio oli myös, että huolimatta hyvin laajasta tyylillisestä vaihtelusta, laulu pysyi itsenään, melodia tunnistettavana, ja kuinka niin moni ikonoklastinenkin taiteilija lähestyi sitä hillitysti kunnioituksella, joskus suhteellisesti ottaen, mutta kuitenkin: laulussa yhdistyy pyhä yksinkertaisuus ja peräänantamaton hartaus (vertailuksi, toinen varsin suosittu joululaulu oli Valkoinen joulu / White Christmas, ja siitä löytyy paljon rajumpia dekonstruktioita.)
Leuvenin vanha kaupungintalo on valoisallakin säällä vaikuttava näky
Valikoin näitä versioita lopulta 27 kiinnostavaa, niin monenlaisia perinteisempiä kuin radikaaleja uudelleentulkintoja, ja soitatin niitä viime vuonna adventtikalenterina Facebook-tutuille. Ja nyt kokoan ne tänne teidän nautittavaksenne (ja mainitsen nimeltä levyjäkin joilta nämä löytyvät, osa on ehkä fyysisinä kappaleina keräilyharvinaisuuksia, mutta YouTuben, Spotifyn yms syövereistä löytyy ja useimmat on suositeltavia).
Ernst Wolff - Stille Nacht (levyltä German Christmas Songs)
Mahalia Jackson - Silent Night (levyltä Songs for Christmas: Silent Night)
Mahalia Jackson on tietysti gospelin se laulaja johon muita tavataan verrata. Joskin vaikka arvostankin artistia, olin hieman epäilevä mahtaako Jouluyö olla paras valinta repertuaariinsa, onko Jacksonilla liikaa tunnetta ja melismaa yksinkertaiseen ja rauhalliseen lauluun...
Kuulemisen arvoinen klassikkoesitys kuitenkin, vaikkei ehkä tyypillisin.
Tapani Rinne - Silent Night (Jouluyö, juhlayö) (levyltä Silent Night)
Jazzissa tietysti on pitkät perinteet standardien tulkinnassa: otetaan tuttu melodia ja aletaan leikitellä sillä, improvisoiden tai muuten sovittaen kunkin artistin omaan estetiikkaan. Niinpä monenlaisia jazz-versioita löytyy, ja toisaalta monet tässä esitellyt ei-jazz-versiot perustuvat samaan standardi-ideaan.
Tässä Tapani Rinteen versio.
Can - Silent Night (singleltä Silent Night)
Tämä oli siis toinen niistä versioista, jotka inspiroivat tutustumaan Jouluyön versioihin: legendaarisen krautrock-yhtye Canin joulusingle. Have yourself a motorik little Christmas.
Merzbow - Silent Night (levyltä The Christmas Album (eri esittäjiä)
Ja sitten se toinen, artisti jota arvostan (enemmän "hienoa että on olemassa ja tekee omaa juttuaan" kuin "haluan kuulla koko tuotantonsa" -mielessä), japanilainen noise-muusikko Merzbow.
Kappaleen konteksti on myös jännä: 90-luvun puolivälissä jotkut Sony -levy-yhtiössä keksivät, että olisi hienoa tehdä kokoelmallinen perinteisiä ja rakastettuja joululauluja eri artistien esittäminä, vähän Phil Spectorin joululevyn hengessä. Ja näin syntyi The Christmas Album, hyvin perinteisellä kannella (joka näkyy videossa).
Pikkuseikka, jota levyn ulkoasussa ei vinkata, on että esittäjäkaartiin on haalittu varsin aggressiivisen kokeellisia muusikoita, joten musiikillisesti lopputulos on...mielenkiintoinen.
Mutta Merzbow päätyykin tuplatrollaukseen, Jouluyö-versionsa ei edusta artistin tavallista tyyliä, vaan on huomattavasti rauhallisempi ja eteerisempi (suhteellisesti ottaen tietysti, ja ainakin aluksi).
-M- & Michel Legrand - Douce nuit (levyltä Noël! Noël!! Noël!!!)
Tunnettu elokuvasäveltäjä ja orkesterijohtaja Michel Legrand on myös tehnyt levyn, jolla joukko nimekkäitä laulajia ja Legrandin orkesteri esittävät perinteisiä joululauluja. Ja tietysti mukana on Jouluyö, esittäjänä pop-rock-laulaja -M- (aka Matthieu Chedid).
Los Straitjackets - Silent Night Rock (levyltä Yuletide Beat)
No, jossain päin maailmaa jouluna voi surffata, joten miksei siis olisi surf rock -joululauluja.
Nina Hagenilla on omasta takaa sen verran tyylillistä vaihtelua, että voisi varmaan tehdä tusinan versioita Jouluyöstä tarvitsematta toistaa itseään. Mutta tietääkseni Hagen ei ole levyttänyt joulumusiikkia, mutta tämä tv-esitys vuodelta 1992 löytyy.
Naomi & Goro - Silent Night (levyltä Presente de Natal)
Se, että versio on japanilaista bossa novaa, on ihan vaan plussaa.
Philippe Renaux - Douce nuit (levyltä Noëls cosmiques)
70-luvulla ja 80-luvun alussa tuli paljon näitä syntikat=cool -levyjä, joilla tutkittiin ja esiteltiin uusien instrumenttien mahdollisuuksia, ja yksi tapa on tietysti tehdä syntikkaversioita tutuista joululauluista...mutta harva on yhtä kosminen kuin tämä Philippe Renaux'n tulkinta.
Mutta sehän on hyvinkin sopivaa, koska teologisesti Jumalan Inkarnaatio Ihmiseksi on relevanttia paitsi ihmisille, myös koko luomakunnalle: joulu on kosminen tapahtuma. Pierre Teilhard de Chardin hyväksyisi estetiikan.
Hakan Ali Toker - Silent Night (wrong take 2) (levyltä Christmas Songs All Wrong)
Luulenpa, että moni ammattimuusikko esittämässä kevyttä viihdettä ravintoloissa jne. saattaa arvostaa ettâ on keikka, muttei välttämättä samojen joululaulujen esittämistä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...jolloin houkutus tehdä jotain pianisti Tokerin tyylistä saattaa nousta pintaan (levyllä on kolme versiota Jouluyöstä, ja muutama muista tunnetuista joululauluista).
Shawn Lee's Ping Pong Orchestra - Silent Night (levyltä A Very Ping Pong Christmas: Funky Treats from Santa's Bag)
Barbra Streisand - Sleep in Heavenly Peace (Silent Night) (levyltä A Christmas Album)
Hyvä esimerkki mitä sanoin, että Jouluyö kutsuu monia esittäjiä tekemään siitä hillityn ja kunnioittavan version, silloinkin kun muissa saatetaan revitellä enemmän. Kuten tässä: Barbra Streisandilla on taipumusta vokaaliakrobatiaan, joskus avantgarden laitamille (kyllä, ihan oikeasti), mutta Jouluyö on tyylikkään hillitty.
Kaupungintalon edustan koristelua
Die Roten Rosen - Stille Nacht (levyltä Wir warten auf's Christkind)
Ja tietysti on myös lukuisia punk-versioita, joiden lähestymistapa on varsin suoraviivainen faster-louder. Mikä on tietysti hauskaa, joskin samalla on todettava että kun on kuullut yhden on kuullut ne kaikki. Dickies ja Yobs -yhtyeiden tulkinnat ovat tunnettuja, mutta otetaan tähän Die Roten Rosen (joka on tietysti yhtä kuin saksalainen punk-instituutio Die Toten Hosen).
Forevermore - Silent Night (levyltä Midnight Clear (eri esittäjiä))
Punkista metalliin. Jotkut joululaulujen metalliversiot noudattavat punk-linjaa että soitetaan suoraviivaisesti nopeammin ja lujempaa, mutta valitsenpa tähän progemetalliversion, joka, huolimatta epätavallisesta sovituksesta, kuitenkin säilyttää laulun perimmäisne luonteen.
Alunperin ajattelin laittaa mukaan Julian Kosterin sahansoitto-joululevyn albumiversion (levyltä The Singing Saw at Christmastime) ennemmin "tällainenkin on"-linjalla kuin "jotain josta pidän", koska aikamoinen hermosaha se minusta musiikki-instrumenttina on...mutta löytyikin tämä amatööri-konserttivideo, joka onkin kotoisassa intiimiydessään aika viehättävä.
Sharon Jones & The Dap-Kings - Silent Night (levyltä It's a Holiday Soul Party)
Ja sitten blues-soul-versio. Toimii!
Doctor Octoroc - Silent Knight Man (levyltä 8-Bit Jesus)
8-bittimusiikki on täysin validi taiteellisen itseilmaisun muoto. Ja kuten niin usein, se ilmaistaan levyttämällä kokoelmallinen suosittuja joululauluja (joiden nimiä on tuunattu viittaamaan sekalaisiin konsolipeleihin).
Nat King Cole - Silent Night (levyltä The Christmas Song)
Suurin osa merkittävistä jazz-laulajista on tietysti levyttänyt joululauluja. Ja hyvät laulajat ovat hyviä laulajia, vaikka joskus toki voikin kritisoida sovituksia, taustoja jne. Myönnetään myös että joskus esitykset on tehty vähän vasemmalla kädellä, vaikka ammattilaiset ammattilaisia ovatkin.
Joitain muitakin on jo mukana, ja harkitsin mukaan myös Dinah Washingtonia (Frank Sinatrasta puhumattakaan), mutta otetaan Nat King Cole.
Bootsy Collins - Silent Night (levyltä Christmas Is 4 Ever)
Kun näitä versioita etsin, tuli ilmi että Bootsy Collins, legendaarisen räiskyvä James Brown- ja P-Funk-basisti, on myös tehnyt joululeyn.
Ja nyt päässä on mielikuva, jossa enkeli, joka ilmestyi paimenille kedolla kertomaan ilosanomaa, näytti (ja kuulosti) Bootsylta...
Unheilig - Stille Nacht (levyltä Frohes Fest)
Vaihdetaan taas tunnelmia, saksalaiseen goottirock-yhtyeeseen.
(mitä yhtyeen nimeen tulee, on minulla tapana suhtautua varauksella artistien ja muidenkin ihmisten itsearviointeihin, niin myötä- kuin vastamäissä)
Jaakko Ryhänen - Jouluyö, juhlayö (levyltä Jouluyö, juhlayö)
Kun alunperin aloin koota listaa, mukana oli sen verran monta korkealta laulettua ja eteeristä versiota, että vastineeksi tarvittiin hieman bassoa. Lopulta listasta tuli monipuolisempi, mutta hieman bassoa kelpaa silti.
Monet nimekkäät oopperalaulajat ovat tietysti myös tehneet joululevyjä, usein hieman eri kappalevalikoimalla kuin jazzlaulajat (vahvuutensa ovat kuitenkin erilaiset), mutta Jouluyö sopii kaikille.
Bondgenotenlaan aseman suunnalla
Hell Interface - Soylent Night (EP:lta Whine and Missingtoe (eri esittäjiä))
Ja nyt syvään päätyyn. V/Vm on kokeellinen muusikko, joka vuosien varrella on tehnyt joukon omituisia joulu-EP-levyjä yhdessä vierailevien artistien kanssa, jotka eivät kuitenkana välttämättä esiinny omalla nimellään...kuten tämä Hell Interface, jonka takaa löytyy huomattavasti tunnetumpi IDM-duo Boards of Canada.
Josipa Lisac - Tiha noć (levyltä Čestit Božić)
Kroatialainen rock-ikoni Josipa Lisac on liikkunut myös muissa genreissä (tausta klassisessa laulussa auttaa), ja tuotannosta löytyy myös levyllinen perinteisiä joululauluja (levyn nimi on "hyvää joulua" kroatiaksi, jos tulee joskus tarve toivottaa).
Jotkut ovat kommentoineet levyn vakavuutta ja synkkyyttä: levy on vuodelta 1992, Lisacin puoliso ja pitkäaikainen muusikkokumppani oli kuollut edellisenä vuonna, ja nyt-entisessä-Jugoslaviassa riehui sota...joskin suomalaisittain, ei tämä nyt niin synkkä ole, ihan perinteisiltä joululauluilta kuulostaa :)
Béla Fleck & The Flecktones - Silent Night (levyltä Jingle All the Way)
Ja sitten jazz-fuusioversio banjoisti (on se oikea sana?) Béla Fleckiltä.
Mania D - Stille Nacht Goes Disco (singleltä White Christmas)
Olemme jo melkein listan lopussa, ja niin monta versiota Jouluyöstä on vielä soittamatta..."Missä on Tiny Tim? Mannheim Steamroller? Karita Mattila? Hoarder of the Black Mill? Augusto Piccinini? Afroman? White Mice? Ottmar Liebert?" kysytte (no, luultavasti ette. Mutta pitäisi kyllä kysyä.)
Tämä täytyy kuitenkin vielä ottaa mukaan, 80-luvun alun Berliinin avantgarde-kerman joulusingle, jolta löytyy tietysti Jouluyö.
Perinteisellä Wienin poikakuorolla on tietysti lukuisia versioita Jouluyöstä, otin tähän version vuodelta 1967 (eli laulajat ovat nykyään hyvän matkaa päälle kuusikymppisiä...)
Ja tässä on mukana sanat, eli kaikki mukaan!
Kaksi valveill' on puolisoa mutta lapsi ei nuku vielä.
14 kommenttia:
Olipa hieno luukku, melkoista paneutumista!
Itselleni toimii kaikista parhaiten tämä Johanna Kurkelan ja Olli Ahvenlahden vanha liveversio jossain Ylen ohjelmassa: https://www.youtube.com/watch?v=qDIkX5jldac
Miellyttävän yksinkertainen, toki Kurkela tuo pikkuisen tvistiä sinne perinteisen sävelen joukkoon.
Jouluyö juhlayö on yksi lempilauluistani. Aina se on yhtä kaunis ja tunteellinen.
Jouluyö Juhlayö on klassikko, vaikka oma joululaulusuosikkini onkin O Holy Night. Sahansoittoa olen muistaakseni jossain kuullut ja se oli hyvin kiehtovaa, kuin tuuli olisi soinut. Taitoahan se vaatii samoin kuin viulukin (ja yleensä soittotaito oli instrumentti sitten mikä oli). Kiintoisa kattaus, jossa on vain yksi tarjottava, mutta siitä sitäkin runsaampi variaatio.
Hieno ja perinteinen versio tuo Kurkelan, aavistus melismaa mutta hillitysti.
Olin pitänyt sitä perinteisenä klassikkona mutta sen yksinkertaisuuden vuoksi en niin paljoa ollut siihen kiinnittänyt huomiota, kunnolla aloin sitä arvostaa oikeastaan vasta nyt, kun huomasin kuinka suuri vahvuus se yksinkertaisuus on, taipuu moneksi mutta se perimmäinen luonne kuitenkin tulee aina mukaan...
Oi jouluyö on kyllä hyvä myös, enemmän sellainen hyvien laulajien bravuurinumero josta tulee sitä kautta huikeita versioita.
Ja onhan niitä monia hyviä: En etsi valtaa loistoa, Sylvian joululaulu, Kolmen kuninkaan kumarrus...Suomessa tuntemattomampi mutta joillain näillä levyillä vastaantullut Carol of the Bells on jännä, ja esim. Tiernapojissa on kanssa mukana pari sellaista laulua että mielelläni kuulisin niitä esitettävän ominakin lauluinaan eikä vaan osana isompaa esitystä.
Ja saattaa olla että sahansoitossa äänitystekniikka käy hankalaksi, se varmaan toimii parhaiten paikan päällä akustisesti kuultuna tai muuten hyvin kamarimusiikkimaisesti toteutettuna, mutta äänitetyt versiot tai mikrofonitetut versiot menevät helposti hermojariipiväksi (ainakin minulla).
Olipa erikoinen luukku silleen hyvällä tavalla. :D Enpä ole tullut edes ajatelleeksi, miten monia versioita on eri joululauluista tehty. Tuo Hell Interfacen versio on tosiaan aika kokeellinen, hieman kauhumusiikkimaiset vibat tuli siitä. Jokseenkin psykedeelinen.
Todella monipuoliset versiot olet löytänyt! Aika yksinkertainen mutta niin tuttu ja pikkunätti kappale on muuntunut usejampaan suuntaan. En millään jaksa enkä saunanlämmityksen takia kerkiäkään kuunnella kaikkia, mutta jos annat tuon soittolistan olla niin kuuntelen ajan kanssa. Michel Legrandia en saanut kuulumaan. En ole mikään youtube-ekspertti. All Wrong-esitys ei minusta kuulostanut mitenkään väärältä, ihan hienosti olisi jossain pianobaarissa mennyt. Renaux'n syntikat kuulostivat välillä kurkkulaululta. Tänään oli tv:ssä jännä dokumentti Subharchord-nimisestä itäsaksalaisvalmisteisesta syntetisaattorista. Biosphere soitteli sillä.
Monet muut joululaulut jakautuvat selvemmin että nämä ovat enemmän englanninkielisten maiden tuntemia ja nuo manner-Euroopan, ja esim. Suomessa on monet omansa, joten hajontaa tulee, vaikka toki monista muistakin löytyisi kymmeniä versioita...
Jep, Hell Interfacen versiota joku YT-kommentoija kuvasi että kuin ihmiskunta olisi hävinnyt pois ja jäljelle jääneet AIt ja robotit viettäisivät joulua...ja joo, sillai "uncanny" että sopisi kauhufilmiinkin.
Minulla Legrand toimi, eli ehkä siinä oli hetkellinen jumitus...
Tuo All Wrong kuulostaa tosiaan ihan uskottavasti jossain ravintolassa esitetyltä versiolta jossa pianisti lähtee lurittelemaan omiaan, ei varsinaisesti väärää paitsi ehkä jos yrittäisi laulaa mukana...
Ja noita saman ajan syntikkajoululevyjä tuli pari muutakin vastaan, mutta Renaux kuulosti jännimmältä.
Valikoima on täällä tutkittavana, kaikkien kuuntelu yhdellä istumalla on ehkä liikaa :) Näiden ohella tuli kuunneltua kanssa noita kokonaisia levyjä, ja erityisesti Shawn Leen ja Josipa Lisacin levyihin tykästyin.
Ihan mahtava luukku! Aion tsekata nuo kaikki, jos en jokaista kuuntelekaan loppuun saakka niin ainakin vähän alkua :D
Jees, tästä laulusta saa alusta maistamalla jo aika hyvin käsityksiä, että mitkä haluaa kuunnella pitemmälle.
Olipa monipuolinen ja vaihteleva valikoima, vaikka tietysti ihmetytti Tiny Timin, Augusto Piccininin ja noiden muiden puute. No, ei ihmetyttänyt :) - en ole ikinä kuullutkaan useimmista bloggauksesi artisteista enkä edes kaikista musiikkigenreistä. Pidin eniten ehkä Naomi & Goron, Bootsy Collinsin, Béla Fleckin ja Hakan A. Tokerin versioista. Ja Barbra Streisandin versiosta, Mahalia Jacksonin laulutyyli on melkein liian vahva Jouluyölle.
Kerroit jossain aikaisemmassa joulukalenteribloggauksessa japanilaisesta jouluelokuvasta, tai ainakin joulun aikaan sopivasta elokuvasta, mutten enää muista mikä se oli. Kerrotko sen nimen (jos sinulle selvisi, mitä elokuvaa tarkoitan)?
Laitoin noita nimiä vinkiksi että listalle pyrkineitä esityksiä oli siis vielä tarjolla...(mutta samalla myönnetään että ennestään tuntemattomia artisteja oli minullekin ihan joukko, mutta netin syövereistä löytyi listoja myös epätavallisemmista joululevyistä...)
Joo, hieno elokuva Tokyo Godfathers: https://jotakinblogi.blogspot.com/2020/12/kirjabloggaajien-joulukalenteri-812.html
Pitäisikin taas katsoa uudestaan.
Lähetä kommentti