Tällaisen olen poiminut joskus mukaani, koska vaikutti kiinnostavalta, ja vaikka Sangeeta Bandyopadhyay ei ollut ennestään tuttu, niin ei bengalista käännettyä kaunoa niin usein tule vastaan...
Päähenkilömme Homi on 27-vuotias nainen Kalkutassa, menestyksekäs työ TV-tuottajana, intohimoisesti naimisissa yhtä lailla menestyksekkään miehen kanssa, viehättävä asunto ja ystäväpiiri...hieman dysfunktionaalinen perhe toki molemmin puolin, mutta Homi on oppinut pitämään näihin sopivaa etäisyyttä. Ja eräänä iltana häntä lähestyy mies, hinduaskeetti, joka sanoo olevansa Homin kohtalo. Mies ilmestyy aika ajoin myöhemminkin, mutta kukaan muu ei näytä häntä näkevän, ja samalla Homi alkaa miettiä yhä enemmän kohtaloa, ja alkaa punnita uusiksi elämäänsä, perhesuhteitaan, avioliittoaan, työtään...
Ööh, täytyy kyllä sanoa että aika iso osa kirjasta tuntui menevän minulta ohi. Ei-kovin-paksussa kirjassa riitti henkilöitä sen verran että näissä oli vaikea pysyä mukana että kuka on kuka ja mitä nämä kirjassa tekevät, ja kun näkökulmahenkilön elämä ja käytös on kasvavan eksentristä ja surrealistista, niin ei paljoa auta. Ja paljon on puhetta kohtalosta, jossa käsitteenä on intialaisissa filosofioissa ilmeisesti hyvinkin paljon sävyjä, joita hieman kirjan alussa selitettiin, mutta en ole varma kuinka paljon tajusin (mutta ilmeisesti yhtenä aiheena on että kuinka paljon Homia todella ohjaa kohtalo, ja kuinka paljon näennäisestä toimintaa ja tapahtumia sitovasta kohtalosta on illusorista, tai jopa Homin tekosyy ottaa etäisyyttä perheeseen, työhön, aviomieheen, kaikenlaisiin sidoksiin ja vastuisiin...
Ja joka tapauksessa jälkimmäisellä puoliskolla tulee odottamaton juonenkäänne jossa ihan vaan tipahdin kärryiltä, että mitä tässä oikein tapahtuu, eikä niille kärryille enää noustu.
Vaikea sanoa, olisiko tämä vaatinut enemmän sellaisen kulttuurisen kontekstin ymmärtämistä, joka minulta puuttuu, vai onko kyseessä teos jossa alunperinkin muutama kutkuttava idea ja tyylikäs kohtaus muodostavat pintasilauksen, jonka alta löytyy kovin niukasti substanssia, kokonaista koherenttia kirjaa (muutama kutkuttava idea ja tyylikäs kohtaus siis kyllä löytyy). Jätän kysymyksen auki.
No, Helmet-haasteessa tämä on 22. Kirjan kannen pääväri on sininen tai kirjan nimessä on sana sininen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti