Sitten näytelmiä: Johann Wolfgang von Goethea olen aiemmin jonkin verran lukenut, nyt vuorossa näytelmä toisesta kirjailijasta, 1500-luvun suuruudesta Torquato Tassosta. (suom. Juhani Siljo: ilmeisesti tästä olisi uudempi painos jonka kieliasua on tarkastanut Otto Manninen)
Toiminta keskittyy lyhyeen aikaan Ferraran herttuan kartanossa, ja viisinäytöksisessä näytelmässä on tasan viisi roolia, eli taloudellisesti mennään. Nuori runoilija Tasso on saavuttanut jo nimeä ja arvostusta, ja näytelmän tapahtumahetkenä on saanut valmiiksi pääteoksensa Vapautettu Jerusalem. Hän on asunut Ferrarassa herttuan suojattina jo aimo tovin, vaikka sieltä kuuluukin mainintoja että olisi tervetullut myös vaikka Medicien Firenzeen...mutta herttua Alfonso haluaa pitää Tassosta kiinni, koska lahjakkaiden taiteilijoiden mesenointi on aikakauden Italiassa valtiaiden yksi nokittelumuoto. Tasso on myös rakastunut herttuan sisareen...
Mutta oleskelu Ferrarassa käy kyllä kasvavan jännitteiseksi, koska Tasso ei ole mitenkään helppo ihminen, hyvin äkkiväärä, ailahteleva, paranoidi (ja näköjään perustuu todellisuuteen, runoilijan mielenterveydelliset ongelmat ovat dokumentoituja). Naiset symppaavat (vaikka vastakaikua rakkaudelle ei herttuan sisarelta olekaan tulossa), herttua suhtautuu ymmärtäväisesti kun ei halua päästää runoilijaa omasta vaikutuspiiristään, mutta kahnauksia tulee ja Tasso alkaa pyristellä lähteäkseen käymään vanhojen ystäviensä luona toisaalla.
Hm. On todettava että Siljon käännöksessä näkyy ikä, ehkä se myöhempi versio olisi ollut parempi. Samoin en tiedä, onko käännöksen vai alkuteoksen piirre, että puhujilla ei juuri ole omaa rekisteriä, kaikki puhuvat samalla ylevällä nuotilla, joten vaikka henkilöitä ei ollutkaan montaa, niin nämäkin olisivat voineet erottua toisistana hieman paremmin (asiaa ei auta, että kaksi naisroolia jäivät aika persoonattomiksi).
Mutta Tasson persoona kuitenkin kehittyy ihan kiinnostavan malliseksi, rajaus on tiukka mutta siihen on valittu hyvinkin tärkeä episodi joka paljastaa samalla laajemmin henkilön elämää. Ja toki on viehättävää lukea yhteiskunnasta, jossa valtiomiesten ylpeilyn aihe on haalia vaikutuspiiriin taitavia taiteilijoita tekemään taidetta, jossain joskus sivistys on jotain merkinnytkin (vaikka omat konfliktinsa tuokin aiheuttaa).
Helmet-haasteessa menee kohtaan 27. Kirjassa on puutarha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti