Lena Andersson - Tutkielma inhimillisestä käyttäytymisestä

En ole ruotsalaisen Lena Anderssonin kirjoja lukenut, vaikka niitä on näköjään kohtalainen määrä suomeksikin viime vuosina tullut, vaan tämä uusin vaikutti kiinnostavalta joten otetaan luettavaksi (suom. Sanna Manninen).

Teoksen laji on sellaista "onko tämä novellikokoelma vai romaani"-tyyppiä, josta pidän: periaatteessa kaikki kirjan luvun toimivat myös itsenäisinä novelleina, kukin nimetty tarinan keskeisen naisen mukaan (naisen, joka ei välttämättä ole näkökulmahenkilö), mutta nämä myös liittyvät toisiinsa, tarinoissa on paljon samoja henkilöitä ja ne viittailevat ahkerasti toistensa tapahtumiin, kommentoivat toistensa henkilöitä. Ja tästä limittymisestä tuleva kokonaisuus on enemmän kuin osien summa, samojen henkilöiden ja tapahtumien näkeminen eri näkökulmista ja eri asenteilla on tärkeässä osassa kirjaa.

Andersson luonnehtii alkusanoissa tekstejä moraliteeteiksi, ja tämä pätee, tarinoissa on hyvin usein kyse moraalista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, niiden vaikutteista ja niiden usein julkisesta arvottamisesta: erityisesti performatiivinen moralismi, oman moraalisen position kyseenalaistamattomuus, hyvesignalointi ja siihen liittyvä sosiaalinen valta, on Anderssonin hampaissa ja siinähän riittääkin ironisoitavaa.

Ruotsalainen yhteiskuntakin on sellainen, että siellä saa vapaasti puhua ja ilmaista mielipiteensä, kunhan vain sanoo vain oikeita asioita ja mielipiteet ovat oikeita, eikä sekään riitä kun toisen pitää päästä todistamaan että hänen sanomisensa ja mielipiteensä ovat oikeammassa kuin muiden. Ja ei-ruotsalaisuus on jotenkin täysin käsittämätöntä missään muussa mielessä kuin kehittymättömyydessä vielä Ruotsin tasolle.

Sävy on viileän tarkkaileva ja kaikessa toteavuudessaan varsin piikikäs, tarinat ja niiden käsittelemät ilmiöt, tilanteet, tyypit yhtaikaa tunnistettavia ja tolkuttomia. Lukiessa mieleen tulivat jotkut Maarit Verrosen kirjat (kuten Normaalia elämää), Fay Weldon tai Patricia Highsmithin Little Tales of Misogyny, ja viimeiseen liittyen, ei ole sattumaa, että tämän kirjan inhimilliset käyttäytyjät ovat kaikki nimenomaan naisia, esillä olevat käytökset tuntuvat esiintyvän tyypillisemmin juuri naisilla...(pitäisikö misogyynien lukea enemmän naiskirjailijoita? Sopivilla valinnoilla saisi aikamoista validointia näkemyksilleen, but I digress).

Ehkä kirjan teemoja parhaiten tiivistävä tarina on Olga, jossa Ruotsissa asuva venäläinen naisopettaja ajautuu konfliktiin koulun rehtorin kanssa: Olgalle on tärkeää ymmärtää mikä sisäinen järjestelmä ja rakenne vallitsee pintatason ilmiöiden taustalla (kuten sanojen epäsäännöllinen taivutus, miksi nämä sanat eikä jotkut muut), kun taas rehtori on kiinnostunut yksinomaan siitä miltä asiat näyttävät, ja Olgan ajattelu on tällöin täysin käsittämätöntä ja tämän pitää heti lopettaa moinen. Ja siinä että rehtori järkähtämättömästi on ymmärtämättä Olgaa on luonnollisesti ongelmana, että Olga ei toisaalta tulleena ymmärrä ruotsalaista yhteiskuntaa. Ja, no, sen lisäksi että vastakkain ovat henkilö, joka melkein refleksinomaisesti analysoi ja kyseenalaistaa ja toisaalta henkilö, joka ei analyyseja tarvitse koska hän tietää olevansa oikeassa, niin siihen päälle koulun rehtorin ja ulkomaalaisen tulokasopettajan välinen valtasuhde ei määrity ajatuksen kirkkauden ja läpitunkevuuden perusteella...

Vaihtuvasti hauska ja kauhistuttava, molemmilla tavoilla ajatuksia herättävä, olihan tämä erinomainen teos: täytynee Anderssonin muuhunkin tuotantoon tutustua. 

Tytti Parras - Pieni hyvinkasvatettu tyttö

Jonkun aikaa sitten luin Tytti Parraksen kirjan Pensionaatti, ja siitä pidin sen verran, että kiinnosti lukea lisääkin. Ja tämä aikaisempi romaani tuli käsiin, joten tartutaan.

Ja, ööh, mitähän tästä ajattelisi. Kirjan nimihenkilö on Anu, joka yrittää koota muistojaan lapsuudestaan 50-luvulla, mitä tapahtui ja millainen oli kasvu pienestä tytöstä varhaisteiniksi ja melkein jo aikuiseksi: aikatasoja sekoitetaan, muistikuvat tulevat aika solmuisesti epäjärjestyksessä ja välissä aikuinen Anu keskustelee "nykyhetkessä" läheistensä kanssa, mitä nämä ajasta muistavat tai eivät muista, tai mitä kokivat eri lailla.

Ja tämä kirja menee osittain päällekkäin tuon aiemmin luetun, mutta myöhemmän Pensionaatin kanssa: molempien päähenkilö on pieni tyttö Anu, ja tässäkin kirjassa ollaan yhtenä kesänä Hangossa pensionaatissa, ja muitakin samoja henkilöitä on mukana, tässä on aihiot joista tulisi seuraava romaani. Koska ei toisaalta kaikki tuntunut olevan ihan samalla tavalla, ja jos oikein ymmärsin, Anu oli tässä kirjassa ennemmin kymmenen vuoden tienoilla tuona pensionaattikesänä, tytön ikä tuntui tuossa kirjassa väärältä. Mutta en ole varma, koska ei tässä tosiaan muistikuvat ole kovin järjestelmällisiä.

Aiheessakin on aika lailla samaa, nuoren tytön kasvua ja hiljaista kapinointia porvarillisessa elämänpiirissä: tämän kirjan kesätyttö Angesta tuli kanssa joitain piirteitä pensionaatin Heljään ja näillä on vähän samanlainen rooli...

Ja Parras kirjoittaa hyvää dialogia ja kerrontaa, muistelun kuvaus toimii samoin kuin varmaan ajankuva, mutta tämän kirjan vaeltelu lapsuuden muistoissa jäi kovin muodottomaksi: "entäs sitten, miksi haluat kertoa tämän?" Lopulta tämä tosiaan tuntui lähinnä hajanaiselta materiaalilta josta sitten muokattiin se seuraava, paljon paremmin fokusoitu kirja. 

Mutta  Helmet-haasteessa tällä saan viimeisen puuttuvan kohdan 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle (valitsijana onnetar: heitin hyllyssä olevista kirjoista nopalla, että minkä lukisin seuraavaksi).

Helsingin kirjamessut - suunnitelmia, ohjelmaa

Vuoden kirjatapahtumien ykkönen, Helsingin kirjamessut, lähestyy taas, ja minäkin aion olla paikalla. 

Messut ovat nelipäiväiset, mutta kaikkina neljänä päivänä tuleminen on hieman liikaa: tänä vuonna alustavissa suunnitelmissa on olla paikalla kolmena päivänä, eli torstaina, perjantaina ja sunnuntaina. Lauantai on perinteisesti ruuhkaisin päivä, ja varmaan olisi tuttuja, jotka tulevat messuille vain silloin, mutta omiin aikatauluihini se taas on hankalin...ja toisaalta jos tulen paikalle kolmena päivänä, niin ehtii käydä seuraamassa enemmänkin ohjelmaa, keskusteluja ja haastatteluja. 

Ja ohjelman lisäksi on tietysti luvassa paljon flaneerausta, eri standien tarjonnan katselua, tuttujen tapaamista ja toivottavasti myös ennestään tuntemattomien tapaamista (erottunen helposti väkijoukosta, olen aika pitkä ja valkoisessa kaavussa, saa tervehtiä). Kirjamessut on perinteisesti hyvä paikka tutustua erityisesti pienempien kustantamojen tarjontaan, niihin kun ei aina niin helposti luonnostaan törmää kirjakaupoissa tai kirjastoissa, eikä niistä välttämättä puhuta paljoa medioissa, joten näitä ainakin koluan. 

Mutta ohjelmalehtisestäkin on jo merkitty kohtalainen määrä potentiaalisesti kiinnostavia tapahtumia. En taaskaan aio tehdä mitään tiukkaa ohjelmaa, että minuuttiaikataululla suunnittelisin missä aion milloinkin olla, mutta merkkaan muistiin että näissä voisin hyvinkin olla seuraamassa (ja pidän myös mahdollisena että päädyn ex tempore seuraamaan jotain, jota ei ole suunnitelmissa).   

Ainoa "pakollinen" sijainti on torstaina kello 12 Töölönlahti-lavalla, jossa olen itse keskustelemassa Kirjaluotsi-Tiinan ja Suomalaisen kirjakaupan Laeticia Söderman-De La Torren ja Elisa Vlahopouloun kanssa lukemisesta eri kielillä: englanninkielisen kirjallsuuden lukeminen on uutisoidusti nousussa, mutta muutkin kielialueet ovat kyllä huomion arvoisia. Tervetuloa kuuntelemaan. 

Suunnitelmissa on seuraavanlaista:

---------------------------------------------------------- 

Torstai 23.10. 

10.30 Kruununhaka: TIEDETORI: Vahingossa keksityt
Mikroaaltouuni, penisilliini, Post-it-laput. Röntgen, pikaliima, LSD. Näiden ja monien muiden tuttujen tuotteiden kiehtovat tarinat kertovat, miten onnekkaat sattumat ovat siivittäneet keksijät luomaan jotain aivan uutta.

11.00 Suomenlinna: Suomi tieteen kielenä
Uhkaavatko englannin ylivalta ja kotimaisen tiedepolitiikan linjaukset suomen kielen elinvoimaisuutta tieteen kielenä? Mitä hyötyä on suomeksi kirjoittamisesta ja julkaisemisesta? Mikä on suomenkielisen tutkitun tiedon ja sen kustantajien merkitys yhteiskunnalle ja demokratialle? Kieltään arvostavat asiantuntijat pohtivat vastauksia kiperiin kysymyksiin. 

11.30 Töölö: Fantasialippu korkealla
Korkean fantasian eli täysin fiktiiviseen maailmaan sijoittuvan fantasiakirjallisuuden suosiosta maailmalla todistavat menestyneet elokuva- ja tv-sarjasovitukset. Suomessa korkea fantasia on kuitenkin marginaalissa. Paneelissa Osuuskumman kirjailijat ja fantasiaromaanikilpailun voittaja pohtivat, mikä saa uppoutumaan kokonaisiin uusiin maailmoihin, mitä sanottavaa fantasiakirjallisuudella on todellisen maailman asioihin ja millainen genren asema voisi olla kirjallisuuskentällä.

11.30 Lonna: KIRJAN TAKANA: KÄÄNTÄMISEN ILOT JA KUSTANTAMISEN SURUT
Miltä tuntuu pitää käsissään kirjaa, jonka on tuonut maailmaan kustantajana ja kääntäjänä? Kääntäjä-kustantaja Susanna Räty ja näyttelijä, äänikirjojen lukija Saara Kotkaniemi keskustelevat kaunokirjallisuuden kääntämisen iloista ja pienkustantamisen murheista ja siitä, kuinka tärkeää Suomessa on säilyttää ja edistää pienistä kielistä käännettyä kaunokirjallisuutta, joka rikastaa kulttuuriamme ja ylläpitää monipuolista kaunokirjallista sivistystä.

11.30 Kruununhaka: TIEDETORI: Mistä on vaiettava? Tutkimustiedon avoimuuden rajat
Tiede perustuu avoimuuteen – mutta aina ei voi kertoa kaikkea. Milloin on oikein vaieta? Keskustelussa pohditaan tutkimustiedon rajoja kolmesta näkökulmasta: ulkopuolisen painostuksen ja itsesensuurin vaikutuksesta, muuttuneen turvallisuustilanteen tuomista haasteista sekä tilanteista, joissa vaikeneminen voi olla eettisesti perusteltua, kuten henkilökohtaista tai suvun tietoa käsittelevässä tutkimuksessa.

12.00 Töölönlahti: Mitä tapahtuu, kun ylittää kielimuurin kirja kädessä?
Eri kielillä lukeminen avartaa maailmaa ja tuo ulottuville kirjallisuutta, jota ei muuten tavoittaisi. Kirjakauppa-asiantuntijat sekä kirjabloggaajat keskustelevat englanninkielisten kirjojen kasvavasta suosiosta sekä muiden kielialueiden kirjallisuuden tarjoamista elämyksistä. Keskustelijoina Tiina Österholm (Kirjaluotsi), Gregorius Pehrman (Jotakin syötäväksi kelvotonta) ja Laeticia Söderman-De La Torre (Suomalainen Kirjakauppa). Keskustelua moderoi Elisa Vlahopoulou (Suomalainen Kirjakauppa).

13.30 Hakaniemi: Vastalause: Kirjallisuuspoliittinen mietintö

14.00 Suomenlinna: Vihapuhetta ja poliittista riitelyä
Vihapuhe satuttaa kohdettaan, myrkyttää keskusteluilmapiiriä ja voimistaa yhteiskunnan polarisaatiota. Miksi vihapuhe on lisääntynyt, millaista vahinkoa se aiheuttaa yhteiskunnassa ja minkälaisin lainsäädännöllisin keinoin sitä voitaisiin rajoittaa? Entä kuinka poliittisen polarisaation ilmapiirissä voitaisiin toimia paitsi omaksi eduksi myös yhteisön hyväksi, ennen kuin riita politiikasta on edes alkanut? Keskustelua teoksista Vihapuhe ja Poliittiset riidat.

16.00 Hakaniemi: Pelastavatko pienlehdet meidät algoritmilta?
Verkossa algoritmit määrittävät sen, mitä näemme. Syötteesi ei perustu siihen, mitä haluat nähdä, vaan siihen, mikä koukuttaa sinut parhaiten. Monimutkaiset keskustelut ja ideat jäävät meemien ja vitsien jalkoihin. Alakulttuurit ovat jakaneet ideoitaan pienlehdissä jo pitkään, eikä zinekulttuuri ole hiipunut edes nettisarjakuvien yleistyessä. Tässä paneelissa keskustelemme pienkuntantamisesta, monimutkaisista ideoista ja verkon huomiotaloudesta. Panelisteina H-P Ontto-Panula ja Miika Auvinen. Keskustelun moderaattorina toimii Pii Anttonen. Paneelin järjestää Suomen sarjakuvaseura ry.

16.30 Hakaniemi: Iloinen tiede – kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehdet valistuksen perinteen jatkajina
Elämme aikaa, jossa salaliittoteoriat ja konservatiivista tunnepuhetta propagoiva vastavalistus täyttävät sosiaalisen median ohella myös poliittisen julkisuuden tilaa. Samalla journalistisen sisällön tuottamisen edellytykset ja median monimuotoisuus kapenevat. Tässä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton järjestämässä paneelikeskustelussa lehtien edustajat pohtivat, millaisia merkityksiä ja mahdollisuuksia heidän julkaisunsa tarjoavat valistuksen puolesta käytävässä kamppailussa.

17.00 Hakaniemi: Kenellä on varaa sivistykseen?
Erot yhteiskuntaluokkien välillä kasvavat varallisuuden ja elämänlaadun – mutta myös sivistyksen osalta. Heikkenevä lukutaito, kallistuvat tapahtumat ja taide sekä vähälevikkisen kirjallisuuden tuen loppuminen sekä leikkaukset maakuntien kulttuuritarjontaan ja kansanopistoihin eriyttävät sivistyksen yhä kauemmas, ehkä takaisin ylempien yhteiskuntaluokkien huviksi. Sivistyksen hinnasta ja yhteiskuntaluokasta keskustelemassa Luokkahyppääjän haamukipuja ja saavuttamattomalta tuntuvaa sivistystä teoksessaan Tympeät tytöt – Luokkakipuja (Into, 2025) käsitellyt Riina Tanskanen sekä yleisen kirjallisuustieteen väitöskirjatutkija, kirjailija Koko Hubara. Keskustelua vetää kriitikko, toimittaja Vesa Rantama, joka pohti Helsingin Sanomissa esseessään, onko hänen sukupolvensa viimeisiä, jolle itse hankittu sivistys on mahdollinen.

17.00 Töölönlahti: Kirjasome personal trainerina klassikoihin
Klassikoiden pariin kannustetaan kirjasomessa lukuhaasteiden avulla. Mitä klassikot antavat nykyajan lukijalle ja miksi ne koetaan usein vaikeiksi? Kirjabloggaaja ja kirjailija Tuija Takalan haastateltavina kirjasomesta tutut Mari @1001kirjaa ja Sanni Taskinen @koskelan_sivukirjasto.

17.30 Hakaniemi: A.H. Tammsaare, Hornanperän uusi paholainen ja Karl Ristikivi, Ihmeiden saari
A. H. Tammsaaren Hornanperän uusi paholainen (1939) ja Karl Ristikiven Ihmeiden saari (1966) ovat utopioita ironisesti kuvaavia klassikkoteoksia, joissa kummassakin käsitellään valtaa ja moraalia yhteiskuntakriittisesti. Tammsaaren teoksessa Paholainen laskeutuu maan päälle etsimään autuutta, Ristikiven romaanissa tekninen kehitys ja kulttuuri törmäävät utopistisessa saarivaltiossa.
Mitä tapahtuu, kun helvettiä isännöivä Paholainen pyytää Jumalalta luvan päästä ihmisenä maan päälle? Siellä hän haluaisi tulla hyvää tekemällä autuaaksi. Vuonna 1939 ilmestynyt teos on virolaisen yhteiskunnan satiirinen kuvaus. Kiristystä, petosta, jopa seksiä ja väkivaltaa: murhapoltto, valehautaus ja salavuoteus seuraavat toisiaan. Tarina on traaginen, mutta koko ajan välkkyy myös huumori, usein hyvin hirtehisenä. Viron kansalliskirjailijan Anton Hansen Tammsaaren (1878–1940) viimeiseksi jäänyt romaani kuvasi oman aikansa eli 1930-luvun Viroa, mutta sanoma kantaa meidän päiviimme. Teos on käännetty 15 kielelle, viimeksi viime vuonna espanjaksi. Teoksen suomentaja Juhani Salokannel on johtavia virolaisen proosan kääntäjiä ja kansalliskirjailija Tammsaaren paras tuntija Suomessa. Hän on kirjoittanut suomalaisille suunnatun Tammsaaren elämäkerran Nuoren Viron omatunto ja suomentanut Tammsaaren viisiosaisen pääteoksen Totuus ja oikeus sekä romaanit Rakastin saksalaista (2019) ja Korpiojan isäntä (2022).
Karl Ristikiven Ihmeiden saari on omalaatuinen käänteisutopia, jossa kuvataan ironisesti eri aikakausien kulttuurikäsitysten ja käytöstapojen yhteentörmäystä ja ihannevaltion luomisen mahdottomuutta. Tapahtumapaikkana on 1300-luvun puolivälin saarivaltio, jossa maallistunut käytännöllinen elämäntapa ja tekninen kehitys ovat saavuttaneet meidän aikamme tason jopa eräänlaista ”internetiä” myöten; tältä osin kirjailija osoitti huomattavaa selvänäköisyyttä jo 1960-luvulla. Päähenkilö Niccolo Casarmanan kertomuksena esitetty matkakirja on Ristikiven tuotannon leikkimielisimpiä teoksia, ja siinä on selvästi havaittava yhteiskuntakriittinen sävy. Virolainen klassikkokirjailija Karl Ristikivi (1912–1977) pakeni vuonna 1943 sotaa ja miehitystä Suomeen ja pian sen jälkeen Ruotsiin, jossa asui loppuelämänsä. Ristikiven laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, runoutta ja lastenkirjoja. Ristikiven tuotannosta on suomennettu varhaiset romaanit Yrttitarha (1945) ja Oikeamielisen miehen talo (1953) sekä runokokoelma Ihmisen matka (1998). Enostone-kustantamo on julkaissut Jouko Vanhasen suomentamina Ristikiven romaanit Sielujen yö (2023) ja Rooman päiväkirja (2024), Lector-kustannus julkaisi romaanin Noitarovio (suom. Antti Salo, 2025).

17.30 Esplanadi: Raskas Suomi
Suomalaisen metallimusiikin matka ylenkatsotusta alakulttuurista kansallisen ylpeyden aiheeksi eeppisine epäonnistumisineen ja kansainvälisen menestyksen kruunaamine huippuineen.

18.00 Arabia: Haamukirjoittajat
Haamukirjoittajien kynistä on syntynyt koukuttavia somepostauksia, julkkisten raastavan avoimia elämäkertoja ja kuolemattomia lausahduksia poliitikkojen puheisiin. Milloin tekijä joutuu tahtomattaan haamun asemaan? Voiko haamukirjoittaja kertoa työstään julkisesti, tai saako haamun paljastaa? Onko lukijalla oikeus tietää, kuka tekstin on oikeasti kirjoittanut? Tuomas Mattila ja Sanna Nyqvist matkaavat haamukirjoittajien salattuun maailmaan.

19.00 Suomenlinna: Taruissa on totta
Tieteellinen kiinnostus ylisukupolvista suullista perimätietoa kohtaan on 2000-luvulla ollut kansainvälisesti selvässä nousussa. Monen pitkään pelkkänä myyttinä pidetyn tarinan taustalta on monitieteisen tutkimuksen avulla pystytty osoittamaan jonkinlainen todellisuuspohja. Joskus sadunomaisten kertomustenkin mukana on läpi aikakausien voinut kulkeutua ainakin jokin tiedonjyvä, joka löydetyksi tultuaan on auttanut suuntaamaan tieteellistä tutkimusta. Jopa taruissakin voi siis olla jotakin totta.

19.00 Vallisaari: Äänien kuuleminen
Äänien kuuleminen on verraten vähän tunnettu ilmiö, joka on sekä pelottava että kiehtova. Keskuudessamme on suhteellisen paljon ihmisiä, jotka kuulevat ääniä. Ilmiö on ollut osana jokaista yhteiskuntaa ja arkielämää kautta historian. Äänien kuuleminen on yleisinhimillinen kokemus, jonka kanssa monet ovat oppineet elämään kohtaamalla äänet ja kommunikoimalla niiden kanssa. Keskustelussa antropologi Susanna Ådahl ja tietokirjailija Hanna Paasonen.

19.00 Kallio: Mitä jos vain itse? Omakustanne ja muut itsenäiset julkaisutavat
Miksi kirja pitäisi aina julkaista kustantamon kautta? Mitä jos omakustanne tai uutiskirje olisikin kirjailijalle paras taiteellinen ja taloudellinen ratkaisu? Keskustelemassa kirjailijat Erkka Mykkänenja Koko Hubara sekä omakustannekätilö Minna Kurttila

---------------------------------------------------------- 

Perjantai 24.10.

11.30 Vallisaari: Mihin yhteiskunta ja yksilö tarvitsevat hyveitä?
Antti Kylliäinen: Hyvänteossa
Mitä ovat hyveet, miten ne unohtuivat – ja miten ne ovat ratkaisu nykyelämän tyhjyyteen? Hyvänteossa kertoo, mitä hyveet ja arvot ovat, mihin niitä tarvitaan ja kenelle ne kuuluvat. Ennen kaikkea se näyttää, miten niiden avulla vivutaan maailma taas oikealle radalleen. Yhteiskunnallisesti tärkeässä avauksessaan Antti Kylliäinen osoit­taa, miksi hyveiden ja arvojen ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää paitsi toimivan yhteis­kunnan myös ihmiskunnan eloonjäämisen ja planeetan tulevaisuuden kannalta.

12.00 Arabia: Ympäristöajattelun luonto ja järki
Elämme kriisien aikaa, jossa olemme pakotettuja ratkaisemaan yhä viheliäisempiä tilanteita nopeasti ja konkreettisesti. Kiireestä huolimatta on kuitenkin ymmärrettävä, että nämä haasteet koskevat ympäristöajattelumme perustavia käsityksiä. Mitä luonto ja luonnollinen lopulta ovat? Ja jos planetaarisen tuhon edessä vedotaan järkeen, mitä tämä järki on? Tiede & edistys -lehden Saksalainen idealismi ja ympäristöfilosofia -teemanumeroon pohjaavassa keskustelussa etsitään uusia ajattelun polkuja länsimaisen filosofian perinteestä – samasta joka on osaltaan ollut myös monikriisiin johtaneen elämänmuodon taustalla. Keskustelemassa teemanumeron kirjoittajat Pirkko K. Holmberg, Olli Pitkänen ja Alonzo Heino.

13.30 Vallisaari: Minä, merkitys ja mieli – teologi Wille Riekkinen ja psykologi Pekka Järvinen ihmisyyden ytimessä
Mikä tekee ihmisestä ihmisen ja kuinka ymmärtää itseämme paremmin? Psykologi Pekka Järvinen pureutuu tietokirjassaan Mieleni minut tekevi ihmismielen voimaan ja haastaa aivokeskeisen ajattelun. Emerituspiispa Wille Riekkinen puolestaan ravistelee perinteistä uskontulkintaa teoksessaan Valo ja pimeys, ja ehdottaa uudenlaista, rakkauteen ja vastuuseen perustuvaa hengellisyyttä.

14.00 Vallisaari: Paastomania: Vapaaehtoisen nälkiintymisen kulttuurihistoria
Teos käsittelee äärimmäistä paastoamista historiallisena ja ylisukupolvisena ilmiönä erityisesti naisnäkökulmasta. Kyseessä on kirjailijan omakohtaisten sairaalakokemusten siivittämä nälkämatka, jossa lukija pääsee maailmalle tapaamaan itsensä hengiltä nälkiinnyttäneitä henkilöitä aina keskiajalta nykypäivään asti.

14.30 Suomenlinna: Kritiikkiä ja kipinöitä
Miksi kriitikon pitää uskaltaa teilata? Entä voiko kritiikki olla myös iloa ja uteliaisuutta? Miten kritiikki voi antaa lukijalleen oivaltamisen iloa? Suomen johtavat kriitikot avaavat kriittisen ajattelun merkitystä taiteessa ja kulttuurissa. 

16.00 Suomenlinna: Taivastiellä
Tiit Aleksejev jatkaa ensimmäisen ristiretken aikaan sijoittuvaa teossarjaansa. Hannu Oittisen suomentamina ovat aikaisemmin ilmestyneet Pyhiinvaellus (2013), Väkevä kaupunki (2015) ja Puutarha vailla muureja (2023). Pelkän seikkailutarinan sijasta Aleksejev pureutuu Jumalan sotilaaksi ryhtyneen oppineen pyhiinvaeltajan mielenmaisemaan. Palestiinaa muslimeilta vapauttavien eurooppalaisten pyhiinvaeltajien matkaa Jerusalemiin kuvataan kronikoitsijan ajatusten, selitysten, näkyjen ja jopa unien välityksellä. Samalla avautuu mahdollisuus seurata ensimmäisen ristiretken historiallisten tapahtumien kulkua. Päähenkilön mietteet ovat vavisuttavia, ne saavat lukijan vetämään yhtäläisyyksiä tämän päivän sotien, niiden syiden ja seurausten kanssa. Ihminen ei kyltymättömässä ahneudessaan ole muuttunut miksikään, ja tuskin koskaan muuttuukaan. Kuitenkin ihmisen on tultava jollain tavalla toimeen myös hirmuisten aikojen, etsintöjensä ja koettelemustensa kanssa.
Aleksejevia haastattelee kirjailija, kääntäjä ja pappi Tapio Koivukari. Tiit Aleksejev (s. 1968) on kirjailija ja historioitsija, Viron kirjailijaliiton entinen puheenjohtaja. Teossarjan ensimmäinen osa Pyhiinvaellus sai Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon.

16.30 Töölönlahti: Kirjasomen trendiraportti – mikä trendaa nyt ja mikä 2026?
Kirjasomessa leviävät trendit ja troopit ohjaavat lukutottumuksia ja luovat meemejä ja ilmiöitä. Kirjasomesta tutut @lottareadsbooks, @iidareads ja @akiespa keskustelevat siitä, mitä tarvitaan kirjasome-trendien syntymiseen, miten ne heijastelevat ajankohtaisia tapahtumia, ja mistä kirjasomessa puhutaan vuonna 2026. Takakansi-podcastia tekevä Marko Suomi @markosuomi haastattelee.

17.00 Töölö: Pajtim Statovci ja menestys kirjailijan ja kääntäjän näkökulmasta
Pajtim Statovci on Suomen kansainvälisesti palkituimpia kirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty jo lähes 20 kielelle. Minkälaista on kääntää Statovcin taiturillista kieltä ja upeita maailmoja? Keskustelemassa Pajtim Statovcin kanssa hänen kääntäjänsä Stefan Moster (Saksa).

17.00 Töölönlahti: Fantasian ja realismin rajapinnalla
Fantasia ja realismi erotetaan kirjallisuudessa usein tiukasti toisistaan, mutta onko se oikeastaan tarpeen? Sekä fantasian että realismin kautta voi käsitellä meidän aikamme ongelmia, mutta lähestymistapa ja työkalut ovat erilaisia. Vai miten erilaista niiden kirjoittaminen lopulta on? Jatkumon molempia ääripäitä ja kaikkea siltä väliltä kirjoittavat kirjailijat Katri Alatalo, Vehka Kurjenmiekka, Mari Renko ja Reetta Vuokko-Syrjänen keskustelevat. Järjestäjinä Hertta Kustannus ja kirjasome.

17.30 Lonna: Runon ja romaanin rajalla
Säeromaanit ovat perinteisen romaanin ja runouden rajoja rikkova muoto, jossa tarina kerrotaan lyyrisellä otteella ja vahvalla tunnelatauksella. Viime vuosina ne ovat nousseet erityisesti nuortenkirjallisuudessa, mutta millaisia lukukokemuksia ne tarjoavat aikuislukijoille? Voiko säeromaani olla matalan kynnyksen tie takaisin lukuharrastuksen pariin?

18.00 Töölö: Kuka päättää, mitä sinä luet?
Kiinnostava kirja – muistatko mistä kuulit siitä? Kuka päättää, mikä kirja nousee esille lukuaikapalvelussa, kirjastossa, somefeedissä tai mediassa? Voiko kirjailija itse vaikuttaa kirjansa näkyvyyteen? Kapeneeko kirjallisuuden kenttä, jos kaikki lukevat samoja hittikirjoja? Keskustelemassa kirjailija, kirjatokkaaja Ulla Onerva, kirjastotaustainen kirjailija Tuomas Aitonurmi ja algoritmisaatiota tutkinut Helsingin yliopiston lehtori Anna-Mari Wallenberg. Kirjailija Silvia Hosseini haastattelee.

18.00 Hakaniemi: Ristiretkien historia
Mikä sai kymmenet tuhannet kristityt liikkeelle Jerusalemia valloittamaan ja kuinka Lähi-itään syntyi frankkikuninkaiden hallitsema ristiretkeläisten kuningaskunta? Mihin Saladinin ja Rikhard Leijonamielen tarunhohtoinen maine perustuu? Sydänkeskiajan ristiretket eivät olleet vain sarja sotaretkiä – ne olivat kokonainen uskonnon, politiikan ja vallanhimon muovaama aikakausi, jonka perintö on jättänyt syvän jäljen Euroopan historiaan.

18.30 Lonna: Mutta onko se totta?
Asuuko teilläkin faktoja tarkisteleva ja taustoja penäävä alaikäinen? Tietokirjallisuus on vastaus lasten ja nuorten totuudennälkään. Lasten ja nuorten tietokirjallisuudessa yhdistyvät tutkittu tieto, ammattimainen kirjoittaminen ja usein viimeisen päälle laadittu kuvitus. Olisiko lanu-tietokirjallisuudesta välineeksi sivistyksen palauttamisessa ja uuden sivistyssukupolven kasvattamisessa? Keskustelemassa Jukka Laajarinne, Vuokko Hurme ja Paula Halkola. Juontajana Kerttu Rahikka.

19.30 Suomenlinna: Mika Waltarin historialliset romaanit - Sinuhe 80 vuotta, Turms kuolematon 70 vuotta
Mika Waltarin merkittävät historialliset romaanit täyttävät tasavuosia tänä vuonna. Sinuhe egyptiläinen 80 v ja Turms kuolematon 70v. Waltarin ensimmäisen kirjan Jumalaa paossa julkaisusta on kulunut sata vuotta. Myös Mika Waltari – seura täyttää 25 vuotta. 

--------------------------------------------------------------

Lauantai 25.10 
(en ole luultavasti paikalla, mutta nämä kiinnostaisivat)

10.30 Töölö: Englannin kieli - uhka vai mahdollisuus kirjallisuudelle?
Millainen on englanninkielisen kirjallisuuden voittokulun vaikutus Suomen kulttuurikenttään? Keskustelijat pohtivat kuinka valtakielen muutos heijastuu kirjailijoihin, käännöskulttuuriin ja lukijakuntaan.

11.00 Senaatintori: Runouden ylistys
Hannu Mäkelä on valinnut runsaat 80 runoilijaa, joiden elämästä hän kertoo ja joiden tuotantoa analysoi runonäyttein. Yhtä monta muuta hän käsittelee suppeammin. Runoilijoilla on paikkansa Mäkelän sydämessä, ja useat runoilijoista hän on tuntenut henkilökohtaisesti.

11.30 Hakaniemi: Isät meidän
Toimittaja-kirjailija Jukka Vuorio kertoo oman, isänsä ja isoisänsä tarinat, jotka kurottavat vuosikymmenten taakse ja avartavat yhden perheen kasvua vanhemmuuteen. Sukupolvien isyyskertomuksen rinnalla kulkevat viidentoista erilaisen isän kokemukset. Isät pohtivat, minkälaisen isyyden mallin he ovat saaneet omalta isältään ja minkälaista mallia he siirtävät eteenpäin omille lapsilleen. Jukka Vuorion kanssa isyydestä keskustelemassa Ville Niinistö ja Joonas Konstig.

11.30 Töölö: Kirjallisuuden ei-inhimilliset kertojat
Muunlajiset eläimet, yliluonnolliset olennot ja tekoäly: millaisia ovat kirjallisuuden ei-inhimilliset kertojat? Millaisia viestejä ne välittävät?

11.30 Lonna: Kuvitettu kulttuuri: miten maailma piirtyy lastenkirjoissa?
Uudelleen julkaistu Babar on klassinen ranskalainen. Kolme säihkyä puolestaan moderni espanjalainen. Ruotsalainen Hokkus pokkus puolestaan yhdistää sarjakuvaa ja lastenromaania. Nopsanotkon palokunta rientää paikalle Richard Scarryn brittiläisestä perinteestä ammentavaan tyyliin. Miten lastenkirjojen kuvitus eroaa eri kulttuuripiireissä? Mikä toimii suomalaisille lukijoille?

12.00 Töölö: Kirjailijan komiikka: Huumori proosateoksessa
Mitkä ovat huumorin keinot ja rajat? Voiko huumori syventää tarinaa vai vähentääkö huumori kenties teoksen painavuutta? Karsastetaanko huumoria korkeakirjallisuudessa?
Mille nykyään saa nauraa?

12.30 Lonna: Asukkaana sarjakuvassa
Moni suomalainen tuntee Ankkalinnan tarkemmin kuin oman kotikaupunkinsa. Toisinaan tuntuu, että Mämmilän tai Fingerporin hahmoja kävelee kadulla vastaan. Graafinen maailma voi auttaa meitä näkemään tuttuja asioita uudella tavalla. Miten sarjakuva ja arkitodellisuus kommunikoivat keskenään?Puhujina Mika Lietzen, Katja Kontturi ja Vesa Vitikainen. Moderaattorina toimii Vesa Kataisto. Paneelin järjestää Suomen sarjakuvaseura ry.

13.30 Kruununhaka: Lukutaito ja sivistys
Mitä merkitystä lukutaidolla on yhteisön sivistykselle, demokratialle ja hyvinvoinnille? Kuinka varmistetaan suomalaisten lukutaito myös jatkossa? Lukutaidon vaikutuksista keskustelemassa Aleksis Salusjärvi, Karoliina Suoniemi ja Lauri Tuomi. Keskustelun juontaa Emmi Jäkkö.

13.30 Suomenlinna: Taiteen vapaus ja yksinäisyys
Millainen hinta on oman äänen seuraamisesta? Raija-Sinikka Rantala ja Katri Viitaniemi kertovat kirjoissaan Elli ja Kirkas ja hiljainen kahden tinkimättömän taiteilijanaisen, Elli Tompurin ja Helvi Juvosen, elämäntarinoista. Keskustelussa nousevat esiin naisen asema taidekentällä, ajatus hulluuden ja luovuuden yhteydestä sekä vapauden ja ulkopuolisuuden kokemukset.

14.30 Lonna: Scifisarjakuva 2000-luvulla: tulevaisuudenkuvia ja menneisyyden kaikuja
Scifisarjakuvan klassikot ovat uudessa nosteessa: Jeff Hawke, Dan Dare ja Judge Dredd vievät utooppisille matkoille ympäri universumin. Miksi vanhat sarjat vetoavat edelleen? Miltä scifi-sarjakuvan tulevaisuuden visiot näyttävät tänään? Millaisessa maailmassa ne ovat syntyneet, ja mitä ne kertovat historiasta?

16.00 Arabia: Linnaelämää keskiajan Suomessa
Astu kohti kuninkaanlinnojen loistoa, kadonneiden linnojen hämyä ja rauniolinnojen romahtaneita muureja. Millaista oli suomalainen linnaelämä keskiajalla? Keitä linnoissa asui, entä millaista oli linnojen arki? Kaikuivatko linnojen muurit enemmän pitojen äänistä vai piirityksen kauhuista? Tarinallinen historiateos sopii kaikille linnoista ja keskiajan elämästä kiinnostuneille. Rento ja helppolukuinen teos kertoo linnojen keskiaikaisista vaiheista raikkaasti niin arkeologian, historian kuin kiehtovien tositarinoiden näkökulmasta. Linnojen asukkaiden, arjen ja sodankäynnin lisäksi kirja esittelee uusimman tutkimustiedon valossa yhdeksän keskiaikaista suomalaislinnaa.

16.30 Kruununhaka: Minustako terroristi?
Radikalisoitua voi kuka tahansa, missä iässä tahansa. Miten tavallinen naapuri muuntuu massamurhaajaksi? Aissa Bah ja Marko Lindberg ovat oikeuspsykiatrian erikoislääkäreitä, jotka kertovat uutuusteoksessaan ”Minustako terroristi?”, mistä terrorismi syntyy ja miten radikalisoitumisen riskiä voidaan arvioida. Heidän kirjoittamansa opas näyttää terrorismin todellisen kirjon sekä esittää ajantasaiset keinot, joilla ekstremististä väkivaltaa ja sen eskaloitumisen riskiä voidaan vähentää.

16.30 Vallisaari: Satiiri voimavarana - huumorin merkitys poikkeusoloissa
Vaikeina aikoina tarvitaan iloa ja naurua, mutta huumori taipuu tunnetusti myös yhteiskuntakritiikin välineeksi. Satiiri on omiaan nostamaan ongelmia esiin kärjistetysten kautta, ja karnevalismi esittää ongelmat kääntämällä tutun päälaelleen. Kirjailijat Anne Leinonen, Toni Saarinen ja Reetta Vuokko-Syrjänen keskustelevat siitä, voiko jopa helvetti kääntyä voimavaraksi riittävän naurun kera.

17.00 Kruununhaka: Miten antikvariaateilla menee?
Keskustelua antikvariaatin arjesta, tilasta ja tulevaisuudesta.

17.30 Lonna: Yukio Mishima: Elämä myytävänä
Elämä myytävänä aloittaa Sammakon Mishima-romaanien käännösrupeaman. Yukio Mishiman samuraimeininki ja harakiriloppu ovat Suomessa määrittäneet liikaa Japanin viime vuosituhannen kenties merkittävimmän kirjailijan mainetta. Marina Abramovicin ja Patti Smithin kaltaiset visionäärit ovat ylistäneet tekijää vuosikymmenestä toiseen. Japanissakaan klassikon maine ei ole laskussa. Esittelyssä myös Osamu Dazain vuonna 1948 julkaistu, maailmankirjallisuuden kulttiklassikon asemaan noussut romaani Epäkelpo ihmiseksi (Ningen shikkaku) luotaa vieraantuneisuuden ja eristäytyneisyyden teemoihin kulisseinaan 1930-luvun modernisoituva japanilainen yhteiskunta.

19.00 Töölönlahti: Sivistys scifissä
Perinteisesti scifi mielletään kirjallisuudeksi, jossa käsitellään luonnontieteiden ja teknologian etenemistä, sekä maailmoja, jotka edistys on mahdollistanut. Entä miten taide tai humanistiset tieteet ja kulttuuri on esitetty science fictionissa? Millaisiin asioihin tieteiskirjailijat kiinnittävät huomiota, kun kirjoittavat scifiin taidetta tai kulttuurintutkimusta? Paneelikeskustelussa aihetta pohtivat kirjailijat, jotka ovat teoksissaan nostaneet myös sivistyksen scifi -näkökulmaa.

---------------------------------------------------------

Sunnuntai 26.10. 

11.30 Töölö: Suurteoksia III
On olemassa teoksia, jotka ovat elämää suurempia. Ne eivät jätä meitä rauhaan, ne muuttavat tapaamme nähdä maailmaa ja hahmottaa mennyttä sekä tulevaa.

11.30 Kruununhaka: Miten tuetaan kirjailijaa paineen alla?
Kirjailija kohtaavat paineita ja uhkailua teostensa vuoksi – oli kyse sitten tietokirjasta tai kaunokirjallisesta teoksesta. Miten kustantamot voivat tukea kirjailijoita ennen ja jälkeen julkaisun? Keskustelussa käsitellään konkreettisia toimintatapoja, vastuukysymyksiä ja sitä, milloin kustantajan on astuttava kirjailijan rinnalle – tai eteen.

12.00 Kruununhaka: Suomen Kuvalehti: Milloin sivistyksestä tuli taakka?
Suomen rakentaminen oli aikoinaan koko kansan sivistysprojekti. Nyt perinteiset sivistyksen kulmakivet joko ovat kinastelun polttoainetta tai ne sivuutetaan kokonaan. Keskustelun pohjana on yli kolmenkymmenen kirjoittajan kirja Sivistyksen vuoksi. Helmi Jyrkkäsen, Janne Kotiahon, Kyösti Ylikuljun ja Sanna Karkulehdon toimittamassa kirjassa eri alojen asiantuntijat pohtivat sivistyksen olemusta, rakentamista, nykytilaa ja tulevaisuutta. Messuilla keskustelemassa kirjaan kirjoittaneet Arto O. Salonen ja Johanna Vuorelma, keskustelua vetää Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski.

12.00 Töölö: Vesa Haapala: Maallisten ilojen puutarha
Vesa Haapalan "Maallisten ilojen puutarha" on hämmästyttävä runotriptyykki, joka nielaisee ajan ja kulttuurin kerrostumat ja kirmaa rekisterien läpi. Hieronymus Boschin surrealistiset maalaukset manataan käyntiin, helvetti on täynnä ihmisen tarvekaluja ja paratiisin autuus sanaton.

13.00 Töölönlahti: Blogistanian kirjallisuuspalkinnot - kirjasomen ääni kirjallisuuden kentällä
Lukijat ovat jakaneet Kirjasomen Blogistanian palkinnot vuoden parhaille kirjoille jo 14 kertaa. Millainen vaikutus palkitsemisella on kirjailijoille? Kuinka Blogistania eroaa virallisista palkinnoista – ja millainen merkitys sillä on näkyvyydelle ja kirjamyynnille? Tule kuulemaan keskustelua kirjasomen kiitoksen voimasta! Keskustelemassa Blogistania-voittajat Anni Kytömäki ja Leena Paasio, sekä Blogistanian primus motor Salla Brunou. Haastattelijana kirjavaikuttaja Aino-Maria Savolainen.

14.00 Arabia: Latinan kielen historia
Latinalla on pitkä ja monipuolinen historia, joka ulottuu nykypäivään asti. Rooman tasavallan ajan arkaaisesta ja klassisesta latinasta kuljetaan myöhäisantiikin, keskiajan, renessanssin ja varhaisen uuden ajan kautta latinaan tieteen kielenä. Samalla käsitellään latinan muuttumista äidinkielestä oppineiden kieleksi, latinan suhdetta romaanisiin ja muihin indoeurooppalaisiin kieliin, latinankielistä runoutta, piirtokirjoitusten latinaa ja latinan monikulttuurisuutta.

14.00 Kruununhaka: Massahysteria
Jani Kaaron Massahysteria johdattaa eri aikakausien massahysterioiden, moraalisten paniikkien ja eriskummallisten villitysten pariin. Mitä tapahtuu, kun joukko ihmisiä uskoo mahdottomaan? Kun mielikuvitus voittaa todellisuuden ja pelko alkaa ohjata käytöstämme? Laumassa ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen. Historian saatossa ihmiskunta on toistuvasti sukeltanut järjettömyyden syövereihin – pyörtyilemme, oireilemme ja panikoimme ilman muuta syytä kuin oman mielikuvituksemme luomat uhat. Seuraukset ovat usein naurettavia, joskus kohtalokkaita.

14.00 Lonna: Kuka kaipaa lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalismia?
Kuinka vaikeaa lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalismin tekeminen sanomalehtiin nyky-Suomessa on? Kuka sitä julkaisee ja millä perusteella (osa lehdistähän ei ota sitä vastaan edes ilmaiseksi)? Millaiset reunaehdot sen tekemiselle on, silloin kun sitä saa tehdä? Kuka tätä journalismin lajia kaipaa ja millainen arvo sille annetaan? Voiko sen korvata somesisällöillä? Näistä teemoista olisi korkea aika keskustella, ennen kuin tämä journalismin laji katoaa lehdistöstä lopullisesti.

14.30 Lonna: Vuoden kristillinen kirja 2025 -kilpailun voittajan julkistaminen
Vuoden kristillinen kirja -kilpailu järjestetään jo 31. kerran. Sen tavoite on nostaa esille teoksia, jotka käsittelevät kristillistä uskoa ja elämänarvoja erityisen tunnustuksen ansaitsevalla tavalla. Kilpailun järjestää Kristilliset kustantajat ry. Kilpailu on avoin kaikille kustantajille ja omakustanteille. Esiraati on nimennyt loppukilpailuun kahdeksan teosta, joista voittajan valitsee Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen. Myös lukevan yleisön suosikki palkitaan.

15.00 Lonna: Pyhimyksiä ja portviiniä - spekulatiivisen fiktion suomentamisen taivas ja helvetti
Spekulatiivisen fiktion suomentajan on löydettävä oikeat sanat myös kuvitteellisille pyhimyksille, älykkäille kalmareille ja viinikäyttöisille taisteluajoneuvoille. Miten suomentaa klassikko, jonka moni on lukenut englanniksi? Entä kuinka taittuu suomentaminen pienemmiltä kieliltä kuten portugalista?
Johanna Vainikainen on suomentanut Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin. Tarja Härkösen suomentama Viinipunk 1 on ensimmäinen julkaisu EU:n osarahoittamassa IndieSpec-hankkeessa, jossa Osuuskumma tuo Suomeen eurooppalaista spefiä.

16.30 Kruununhaka: Elää ja kuolla muinaisessa Jerikossa
Salaperäinen Jeriko on yksi maailman vanhimmista asutuskeskuksista. Alkoiko kaupungistuminen jo kivikaudella? Keitä Jerikossa oikein asui? Arkeologi selvittää vihreän keitaan elämää ja arvoituksia muinaisia kerrostumia ja hautalöytöjä tarkastelemalla. Anna-Liisa Haavikko haastattelee. Minna Silverin kuva: Tiziana Fabi.

17.30 Suomenlinna: Vaietut tarinat, löydetyt äänet
Runoilija Helvi Juvosen ja Niina Kivilän Seija-tädin kohtaloita yhdistävät vaietut salaisuudet, ulkopuolisuus ja hoitolaitosten seinien sisään piilotetut elämät. Katri Viitaniemi ja Niina Kivilä kirjoittavat esiin sen, joista vaiettiin.

--------------------------------------------------------------------- 

Päällekkäisyyttä ohjelmassa on ihan kohtalainen määrä, eli kaikkeen tuohon ei ole mitään toivoa mennä, ja tosiaan saatan päätyä seuraamaan jotain muutakin, mutta hyvä varata tarpeeksi tekemistä niihin "mitäs minä nyt tekisin"-hetkiin. Eikä tuossa ollut vielä mukana eri standien pienemmillä lavoilla olevia ohjelmia, vaan vain messulehtiseen painetut...

Ja yleistä flaneerausta ja haahuamista tullaan tietysti harrastamaan, eikä juuri koskaan ole niin kiire etteikö voisi pysähtyä juttelemaan jos seuraa löytyy. Nähdään messuilla!

François Mauriac - Käärmesolmu

Olen joskus vuosia sitten lukenut tämän François Mauriacin pääteoksena pidetyn teoksen: sittemmin on tullut luettua muutama muukin teos, ja ajattelin että voisi tämän uudestaankin lukea (varsinkin kun tarvitsin jotain Helmet-haasteen kohtaan 25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme). Suomennos on Mary Ohlströmin.

Ja kuten Mauriacin kirjoissa tapaa olla, kansoittaa kirjaa joukko varsin epämiellyttäviä henkilöitä, pahuuksissaan tai heikkouksissaan. Alkuosa on kirjoitettu laajan kirjeen muotoon, jonka Louis, talonpoikaistaustasta hyvin varakkaaksi maanomistajaksi noussut vanha mies, aikoo jättää kuolemansa jälkeen luettavaksi: hän inhoaa ja halveksii niin vaimoaan kuin lapsiaan ja lastenlapsiaan, ja perhe taas omalta osaltaan juonittelee perintöä kärkkäästi odotellen, vastarakkautta ei osoiteta mutta kun Louisilla omaisuutta on, ja on pitänyt sen hyvin huolellisesti omassa hallinnassaan, niin parempi pysyä lähellä, ja toki porvarillinen kunniallisuus sitoo kaikkia näyttämään yhä perheeltä... 

Louis toki juonii myös omiaan: sen lisäksi että on laatimassa tätä tilitystä elämästään, suunnittelee hän myös keinoja miten järjestäisi asiat niin, että perhe jäisi vielä ilman perintöä. Oikein myrkyllinen ilmapiiri siis, ja käärmesolmuksi Louis nimittää sydäntään, sellaiseksi vaimonsa ja sukulaisensa ovat sen tehneet.

Vaikka Mauriacin omimpana alueena ovatkin kammottavien henkilöiden kuvaukset, niin on hän kuitenkin kiinnostunut armosta ja pelastuksesta vaikka se piiloon helposti jääkin. Synkästä alkuasetelmasta noustaan hieman positiivisempaan tilaan, toki usein varsin ambivalentisti, ja niin tässäkin: Louisin suunnitelmat muuttuvat odottamattomissa käänteissä, ja asiat täytyy ajatella uusiksi: varsinaista rakkautta ja yhteisymmärrystä ihmisten kesken ei ole odotettavissa, mutta jotain on silti eri tavalla, ainakin omassa ymmärryksessä.  

Kun nyt olen tässä välissä muita lukenut, niin huomaan kyllä tässä paljon samoja elementtejä kuin muissakin lukemissani kirjoissaan: kammottavat henkilöt kohtaavat oman kammottavuutensa. Samalla kun jotkut toiset kammottavat henkilöt pysyvät ymmärtämättöminä omasta itsestään, ja mahdolliset kohtaamiset seuraamuksineen pysyvät yhä mysteereinä siistin ja sievän self-helpin sijaan, taikasauva ei heilahda (jotain samaa on myös vaikkapa Flannery O'Connorissa). 

Mutta jos laittaisin kirjojaan paremmuusjärjestykseen, niin nostaisin silti ehkä ainakin Täydellisyyden kudoksen ja Le sagouinin tämän ohi...kirjasta on blogannut myös Jokke.   

Suomen kirjat -lista

 Eetu Isto - Hyökkäys

Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää!

Kun Suomi juhlisti satavuotista itsenäisyyttä vuonna 2017, oli vuoden aikana monenlaisia kirjallisuusprojekteja juhlistamassa kulunutta sataa vuotta. Ylen Kirjojen Suomi näkyvimpänä ja isoimpana projektina (ja osallistuin siihen itsekin lukemalla Sillanpään Hurskaan kurjuuden vuodelta 1919), mutta myös Nihil Inheritin 101 runokirjaa, Kvaakin Sadan vuoden sarjakuvia...

Tuolloin Kirjojen Suomi inspiroi itsekin tarkastelemaan, millaisen listan saisin omista lukemisistani tehtyä, jos noudattaisin samoja periaatteita: yksi kaunokirja per vuosi Suomen itsenäisyyden ajalta, ja vain yksi kirja kultakin mukana olevalta kirjailijalta (mutta kirjan ei tarvitse olla hyvä, edustava tai muutakaan). Aika aukkoiseksihan se jäi, mutta oli kuitenkin hyvä alku. Ja kun tuon listan olin tiedostoksi tehnyt, ja se tiedosto nyt on lojunut kovalevyn nurkassa, niin sitä on tässä välivuosina pariin kertaan tullut täydennettyäkin. Ja vaikken olekaan harkitusti tämän parissa edennyt, niin on listaan kuitenkin tullut täydennystä, ja viimeiset täydennykset tein nyt: tuolloin oli itsenäisyyden ajalta kertynyt kirjoja 275, nyt 379 eivätkä lähimainkaan kaikki ole vuosilta 2018-2025...

Eli tältä lista näyttää nyt:

1917

1918 Maria Jotuni – Kultainen vasikka (1)

1919 Frans Emil Sillanpää - Hurskas kurjuus

1920 Lauri Pohjanpää – Ristiritari

1921

1922 Jarl Hemmer - Viljan valtakunta

1923

1924 Lauri Viljanen - Auringon purjeet

1925

1926 Katri Vala - Sininen ovi

1927 Maria Jotuni - Tyttö ruusutarhassa (1)

1928 Aino Kallas - Sudenmorsian

1929

1930 Hilja Valtonen - Hiiliristi (2)

1931 Uuno Kailas - Uni ja kuolema 

1932

1933 Hilja Valtonen - Vaimoke (2)

1934 Heikki Asunta - Leirinuotio 

1935 Hilja Valtonen - Tarvaatar (2)

1936 Hella Wuolijoki - Niskavuoren naiset 

1937 Hilja Valtonen - Nykyhetken tyttölapsi (2) 

1938 Hilja Valtonen - Hätävara (2) 

1939 Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin (3)

1940 V.A.Koskenniemi - Latuja lumessa 

1941 Yrjö Jylhä - Kiirastuli

1942 Klaus U Suomela - Hopeakihlajaiset

1943 Tatu Vaaskivi – Pyhä kevät

1944 Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

1945 Kersti Bergroth - Eläviä ja kuolleita

1946 Eero Lyyvuo – Pieniä laulajia

1947 Lauri Viita - Betonimylläri

1948 Juhani Pohjanmies - Avaruuslaiva

1949 Oiva Paloheimo – Lepakko

1950 Arvi Kivimaa - Passacaglia

1951 Eila Kivikk'aho - Niityltä pois

1952 Aira Brink - Memmoin arvat

1953 Helvi Hämäläinen – Kolme eloonherätettyä 

1954 Helvi Juvonen - Päivästä päivään (4)

1955 Toivo Pekkanen – Lähtö matkalle

1956 Lasse Heikkilä – Carmen (5)

1957 Veijo Meri - Manilaköysi

1958 Aapeli - Pikku Pietarin piha

1959 Helvi Juvonen - Sanantuoja (4) / Lasse Heikkilä - Terra Mariana (5) / Mika Waltari - Valtakunnan salaisuus (3)

1960 Marja-Liisa Vartio - Kaikki naiset näkevät unia 

1961 Unto Kupiainen - Polaris

1962 Pentti Saarikoski – Mitä tapahtuu todella 

1963 Marianne Thorby - Irma Brannertin arvoitus

1964 Eeva Tenhunen - Mustat kalat

1965 Tove Jansson - Muumipappa ja meri (6)

1966 Paavo Haavikko – Puut, kaikki heidän vihreytensä

1967 Einari Vuorela - Puut ajattelevat

1968 Eeva-Liisa Manner - Poltettu oranssi

1969 Daniel Katz - Kun isoisä Suomeen hiihti

1970

1971 Veikko Huovinen - Veitikka

1972 Tove Jansson - Kesäkirja (6) 

1973 Kaari Utrio - Viipurin kaunotar

1974 Aari Surakka - Yksinkertainen ilo 

1975 Märta Tikkanen - Miestä ei voi raiskata

1976 Leena Krohn - Ihmisen vaatteissa

1977 Elina Karjalainen - Uppo-Nalle

1978 Veikko Huovinen - Lentsu

1979 Kirsi Kunnas - Kani Koipeliinin kuperkeikat 

1980 Jukka Parkkinen - Korppi ja korpin poika

1981 Arto Paasilinna - Ulvova mylläri

1982 Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat 

1983 Matti Paavilainen - Palapeli

1984 Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase 

1985 Irja Rane - Kiinan keisarin lentävä hevonen 

1986 Antti Hyry - Kertomus 

1987 Aale Tynni - Vuodenajat 

1988 Vuokko Tolonen - Salainen keittokirja 

1989 Eeva Tikka - Lukittu kaivo 

1990 Boris Hurtta - Elävien ja kuolleiden kesä

1991 Eeva Joenpelto - Avoin, hellä ja katumaton

1992 Maarit Verronen - Älä maksa lautturille 

1993 Tittamari Marttinen – Tuhkamorsian 

1994 Kirsti Manninen - Kuolema ylioppilastalolla 

1995 Markus Nummi - Kadonnut Pariisi

1996 Gösta Ågren – Rakentaja

1997 Kai Nieminen - Vakavia runoja

1998 Leena Lehtolainen - Tuulen puolella

1999 Tuuve Aro - Harmia lämpöpatterista

2000 Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

2001 Jyrki Vainonen - Luutarha

2002 Ranya ElRamly - Auringon asema

2003 Virpi Hämeen-Anttila - Suden vuosi

2004 Mirkka Rekola - Valekuun reitti

2005 Kirsti Ellilä - Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin

2006 Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta

2007 Vesa Haapala - Vantaa

2008 Juha Siro - Satakieli

2009 Riku Korhonen - Hyvästi tytöt

2010 Taina Teerialho – Kesän tunnit Gravelin laskuopin mukaan 

2011 Philip Teir - Donner-ryhmä

2012 Aki Ollikainen - Nälkävuosi

2013 Juho Nieminen - Saattaa sisältää pähkinää

2014 Iiro Küttner - Puuseppä

2015 Hannu Väisänen - Piisamiturkki ja muita kertomuksia 

2016 J.K.Ihalainen - Sytykkeitä 

2017 Marianna Kurtto - Tristania

2018 Marko Annala - Paasto

2019 Jyrki Vainonen – Yön ja päivän tarinoita

2020 Karin Erlandsson – Yöjuna

2021 Tuomas Mattila – Hammasratas

2022 Kari Hotakainen - Opetuslapsi 

2023 Antti Hurskainen - Suntio
2024 Marko Järvikallas – Saattue

2025 Riko Saatsi – Yöistujat 

Täysin tyhjiä vuosia löytyy yhä seitsemän, joista neljä on 1920-luvulla, mutta hämmentävä on myös tuo vuoden 1970 aukko. Ja jos pidän kiinni periaatteesta, että haluan joka vuodelle eri kirjailijan, on aukkoja vähintään seitsemän lisää, mutta vuodet ovat vielä epävarmoja: vaihtoehdot on merkitty listaan kursiivilla (pitäisi varmaan lukea 1930-luvulta muutakin kuin Hilja Valtosta).

Ja, myönnetään, monen muunkin vuoden kohdalla olisi parantamisen varaa: jotkut huomattavat kirjailijat ovat mukana tuotantonsa vähäisemmällä edustajalla, kun se sattui olemaan tarpeen kyseiselle vuodelle, ja jotkut mukana olevat teokset vaihtuisivat jos kyseisille vuosille tulisi enemmän valinnanvaraa...mutta aika paljon sain mukaan kirjoja, joista olen tosiaan pitänyt.   

Ja kun tuo aukkojen määrä alkaa näyttää kohtuulliselta, niin asetanpa itselleni lukuhaasteen alkaa aktiivisesti etsiä täytettä listalle. Katsotaan alustavasti kuinka paljon lista täydentyy tulevan vuoden aikana, ja tarvitseeko jatkaa. Jotain potentiaalisia teoksia, jotka ovat sopivina vuosina julkaistuja, olen jo bongannut, joten saattaapi olla että tulevina kuukausina blogissa alkaa näkyä Hilda Huntuvuorta, Otto Mannista, Santeri Ivaloa tai Tito Collianderia... 

  

Sini Kangas - Ristiretkien historia 1096-1192

Keskiajan historiaa on tullut luettua monenlaisista eri näkökulmista (ja osa kirjoista, muttei suinkaan kaikki, ovat päätyneet blogiinkin), joten tämä kirja ristiretkien historiasta herätti myös kiinnostuksen. Historioitsija Sini Kangas käsittelee noin sadan vuoden jaksoa sydänkeskiajalla, nk. ensimmäistä, toista ja kolmatta ristiretkeä Pyhälle maalle, sekä myös vastaavia suuntauksia slaavien ja pohjoismaiden alueella (Suomi mukaanlukien). 

Joskin jälkimmäisten suhteen ei ihan pysytä asetetuissa aikarajoissa: huomaan SKS:n katalogista että tämä kirja oli alunperin suunniteltu puolta paksummaksi yhteistyöksi Miikka Tammisen kanssa, mutta on näköjään päädytty jakamaan kahtia, ja Tammisen teos seuraavasta vuosisadasta ilmestyy myöhemmin. 

Vaikka tässäkin kirjassa keskeisenä rakenteena on tuo jaottelu kolmeen ristiretkeen Jerusalemia vapauttamaan/puolustamaan, huomioi Kangas että aikalaiskäsitys on niiden suhteen epämääräisempi, asiaa ei ajateltu varsinaisina tarkasti rajattuina retkinä vaan ennemmin kokonaisena aikakautena jonka puitteissa tehtiin jatlkuvasti pyhiinvaelluksia suuntana Jerusalem, vaihtelevalla määrällä sotilaallista toimintaa, ja joinain aikoina kyseessä oli sitten varsinaisia massaliikkeitä jolloin isommat joukot ja useammat hallitsijat lähtivät matkaan suunnilleen yhtaikaa. Armeijoiden ja yksiköiden keskinäinen koordinaatio toki tuntui tapahtuvan vain silloin tällöin vahingossa, eli senkään puolesta näissä retkissä aina niin suurta suunnitelmallisuutta tuntunut olevan...Ilmeisesti myös koko termi 'ristiretki' on myöhempää tulkintaa, aikalaiset puhuivat pyhiinvaelluksista.  

Ja vaikka Suomenkin historiassa tavataan puhua ristiretkistä, termiä ei voida pitää ihan oikeutettuna, koska tänne suuntautuneiden sotaretkien yhteydessä ei ole mainintoja ristiretkiliikehdinnälle omiansista julistuksista tai vastaavista, siinä missä slaavien ja balttien alueille suuntautuneita sotaretkiä voidaankin ihan ristiretkinä pitää. 

Kirjassa on omat fokuksensa, varmastikin perustellut: ensimmäisen ristiretken yhteydessä voitiin puhua tosiaankin kaikkia kansanrivejä ravistelleesta massaliikkeestä, joten sen puitteissa myös eurooppalainen yhteiskunta ja vallitsevat mentaliteetit saivat suhteellisen paljon huomiota. Tämän jälkeen huomiota saavat erityisesti Levanttiin perustetut ristiretkivaltiot ja näiden monimutkaiset poliittiset kahinat, joissa käänteitä riittää, ja muutenkin painotutaan lukuisiin hallitsijoihin ja näiden tekemisiin, muu läntinen Eurooppa ja muut yhteiskunnalliset kerrokset jäävät taka-alalle (mieleen tuli joitain muitakin ristiretkiajan populaareja liikkeitä, mutta näköjään ne ovat vasta seuraavan kirjan aikakaudella, Lasten ristiretket ja muut).

Noiden ristiretkivaltioiden esiinnosto oli kuitenkin kiinnostavaa, kun niiden elämä on minulta jäänyt hieman katveeseen, kun ristiretkitarinointi keskittyy just ekan ristiretken tapahtumiin ja johonkin Rikhard Leijonamieleen ja Saladiniin, mitäs siinä välillä ja muualla tapahtuikaan. Ja poliittisissa kuvioissa ei selvästikään ollut tylsää, vauhtia, käänteitä, juonitteluja ja voimakkaiden persoonien yhteentörmäyksiä selvästikin riitti, sen verran että tästä historiasta olisi kiinnostava nähdä enemmänkin juttua, myös millaista elämä oli noissa valtakunnissa (myönnetään että pitäisi tutustua paremmin myös aikakauden muslimivaltakuntiin ja niiden historiaan).  

Kirja yhdistelee populaariutta ja akateemista asiallisuutta: viitteitä ja lähteitä on merkitty paljon, jos jostain asiasta haluaa lisätietoja. Mutta kirjoitustyylissä on populaaria rentoutta, aika harvoin historiakirjoissa tulee vastaan sellaisia termejä kuin 'taapero' tai 'tollontyö'. Joskus tämä epämuodollisen tarinoiva tyyli saattoi käydä tekijälleen petolliseksikin, itse ainakin ihmettelin virkettä "Pikkuprinssi ehti hallita puolitoista vuotta enonsa jälkeen, ennen kuin hänet laskettiin juhlallisesti haudan lepoon" (s. 112): toivottavasti prinssi myös kuoli jossain tuossa välissä. Samoin ihmetytti Saksalaisesta ritarikunnasta mainittu "Tuore ritarikunta omaksui liturgiansa dominikaaneilta" (s. 96): ottaen huomioon, että Saksalainen ritarikunta perustettiin 20-30 vuotta ennen dominikaaneja, kuulostaa tuo lause mahdottomalta, ja arvelen että monivaiheisempia kehityskulkuja on oiottu...

Mutta tuo tarinoiva tyyli tekee kirjasta myös helpommin lähestyttävän. Ja kun tässä kirjassa tulee esiin minulle uusia ilmiöitä niin kokonaiskuvassa kuin yksityiskohdissa, ja se herättää halun tutustua joihinkin aiheisiinsa vielä lisää, niin hyvä. Ja kyllä minä sen seuraavankin osan aion lukea.

Joel Haahtela - Perhoskerääjä

"Huhtikuun kolmantena päivänä vuonna 1991 sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että olin saanut perinnön."

Nimettömäksi jäävä minä-kertoja ei vainajaa, saksalaissyntyistä Henri Ruzickaa, tunne eikä hänellä ole aavistustakaan miksi tämä on jättänyt kertojalle maallisen omaisuutensa, pienen talon jossa huomiotaherättävin piirre on hyvin laaja perhoskokoelma. Talosta löytyy myös jonkin verran kirjeenvaihtoa Saksassa asuvan naisen kanssa, ja käy ilmi että nainen asuu yhä samassa osoitteessa. Niin kesäloman tullessa kertoja suuntaa tapaamaan naista saadakseen hieman lisää selvyyttä kuka Henri Ruzicka oikein oli.

Vaikka juonta kuljetetaankin, ei tämä silti kovin juonivetoinen kirja ole, hallitsevampana piirteenä ovat teemat ja tunnelmat. Kirjaa leimaa poissaolot, ja poissaolevan hapuileva ja/tai pakkomielteinen etsintä: kertojan vaimo on lähtenyt pitkälle työmatkalle, ja palaa syksyllä (vai palaako?), kertoja ei tunne Henri Ruzickaa mutta lähtee kulkemaan tämän jalanjäljissä, Henri itse on kulkenut etsimässä kadonnutta äitiään...ja silloinkin kun henkilöt kohtaavat, tuntuu etteivät nämä ole aivan täysin toistensa seurassa, varsinaiset kohtaamiset tapahtuvat vain etäältä katsottuna, muistojen läpi tai esineiden ja niiden vihjeiden antamien välityksellä. Ja tämän etäisyyden, ja jo kuolleen Henri Ruzickan kautta kertoja kohtaa jotain myös itsestään.  

Aika viehättävä teos epämääräisessä tunnelmassaan. En ollut aiemmin Joel Haahtelan kirjoja lukenut, joskin niistä toki kuullut, kun niitä ovat lukeneet kaikki muut (mukaanlukien yksi tuttuni joka muuten on sanonut ettei lue kaunokirjallisuutta), ja useimmiten useita. Niinpä laitankin Helmet-haasteessa tämän kirjan kohtaan 46. Suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen (ei ehkä juuri tätä kirjaa, mutta kirjailijan tuotantoa yleensä).

Kirja valikoitui luettavaksi lähinnä sattumalta koska oli tarjolla, joskin näkyy tälläkin olevan aika paljon lukijoita olleen: Katja, Margit, Kaisa Reetta, Paula, Kiiltomato...