Helsingin kirjamessut - perjantai 24.10.

Tänään en ehtinyt kirjamessuille, koska oli muita tekemisiä. Mutta kerrataan sitten mitä eilen tapahtui.

Aamulla aloitetaan taas reippaasti, vaikka huomattavampia tärppejä ei ohjelmassa ollutkaan: sehän tarkoittaa sitten hyvää aikaa koluta antikvariaattiosastoa. Ihan vaan kiinnostavaa lukemista en nyt etsinyt, kun sitä tuntuu nyt olevan muutenkin, mutta mielessä oli kyllä sekalainen joukko nimikkeitä jotka houkuttaisivat, jos sopuhinnalla vastaan tulevat...no, kovin runsas ei saalis ollut: huomaan ongelmaksi, että monet minua kiinnostavat nimikkeet ovat kohtalaisen harvinaisia, mutta samalla sellaisia ettei niillä ole niin paljoa kysyntää, joten divarit eivät välttämättä pidä niitä edes valikoimassa (ja ne muutaman poikkeukset eivät liiku sopuhintoihin). Marginaalisemman kirjallisuuden esiinkaivuu kiinnostaa, mutta on siinä myös haasteensa.

No, yksi etsitty teos löytyi, pari muuta jätin vielä väliin, katsotaan jos ne ovat yhä paikalla sunnuntaina että mitä teen (kuten sanottu, nämä eivät ole niitä kysytyimpiä teoksia eli uskallan myös jättää kaupanhyllylle odottamaan).

Antikkaosastolla seikkailun välissä kävin kuuntelemassa Antti Kylliäistä puhumassa hyveistä ja arvoista: itsekin olen sen verran tomisti, että hyve-etiikka ja arvojen ohjaavuus ovat minusta hyvinkin kannatettavia tapoja toimia elämässä ja maailmassa, ja Kylliäinen lateli ihan testattuja tuloksiakin mitä tapahtuu vaikkapa lastentarhassa, jossa eettinen opetus painottuu hyveisiin (tulos: hyvä, tehkää näin). Ja toisin kuin Aristoteles ajatteli, hyveitä voi harjoitella myös aikuisena...ja tälle olisi tilausta, koska arvot ovat selvästikin nyky-yhteiskunnassa pahasti hakusessa. 

Vaan tietysti pitäisi pystyä olemaan rehellinen, että homma oikeasti toimisi: voihan niitä kivalta kuulostavia arvoja nimetä jos siitä tulee hyvä mieli, mutta jos ne jäävät vain sanahelinäksi joka ei oikeasti ohjaa tekemisiä, niin mitä sillä tekee...joten vaikka Kylliäinen peräänkuulutti nimenomaan yhteiskuntaa määrittämään arvonsa ja hyveensä, niin en luottaisi ainakaan poliitikkojen kykyyn oikeasti toteuttaa tuota. 

(mainitsen myös, että haastattelijalla on petraamista aristoteliaanisessa haastattelija-hyve mikkitekniikassa, tämän puhetta oli tosi vaikea kuulla; onneksi Kylliäinen hallisti tämän paremmin). 

Katsoin niitä viimeisiä antikoita läpi, pidin pikaisen lounastauon ja sitten kuulemaan Pekka Järvisen ja Wille Riekkisen esitystä. Nämä oli laitettu yhteen puheslottiin, mutta olivat päättäneet hoitaa tämän erikseen, eli ensin Järvisen kymmenen minuutin monologi ja sitten Riekkisen lyhyt haastattelu. Messujen ikuisuusongelma on tuo ohjelman todella tiivis mahdutus, käytännössä kaikille on varattu se 22 minuuttia puhumiseen, ja siinä ajassa ehtii ehkä jotenkuten yksi puhuja puhumaan yhdestä kirjasta, mutta kaikissa laajemmissa keskusteluissa tai kirjailijapareissa lisäajalle olisi varmasti vielä puhuttuvaa...

Noniin, Järvinen puhui mielestä ja identiteetistä, kritisoiden kaiken psykologisen ja henkisen toiminnan redusoimista neurologiaan ja aivopuhetta, kuinka aivot tekevät meille sitä ja tätä, ne on aivot jotka valitsevat meille sohvamakoilun juoksulenkin sijaan...

Riekkinen puolestaan puhui eskatologiasta, vastuusta, rakastamisesta, tässä-ja-nyt-hengessä, haastaen joitain suosittuja opinkappaleita...tjooh: osin olen samaa mieltä että kaukaisuuteen projisoidun eskatologian, kuolemanjälkeisen elämän ja kohtalon, viimeisen tuomion yms. merkitystä ei kannata ylikorostaa, antaa niiden pitää huolta itsestään (ja kun olen ajautunut keskusteluihin joissa toinen osapuoli on niin kovin kiinnostunut noiden pohdiskelusta, yritän yleensä hillitä spekulointeja, ja olenhan usein pitänyt esillä että ei esim. Johanneksen ilmestys kerro mistään tulevasta apokalypsista, vaan se puhuu maailmasta tässä ja nyt). Eli lähtökohtani on kyllä preesens-eskatologian puolella.

Vaan samalla suhtaudun epäluuloisesti kovin abstraktoituun, ilmoituksen ja symboliikan hylkäävään uskoon, isolta osin siitä syystä että se latistaa uskon vain yksilön ja Jumalan väliseksi suhteeksi ja näin, ironisesti, sivuuttaa yhteyden muihin ihmisiin, asiaan johon Riekkisen mukaan meidän juuri pitäisikin keskittyä. Ja mietityttää mahtaako kovin abstraktoitu suhde, jossa ei tunnisteta suuntaa horisonttiin, lopulta päätyä hylkäämään myös Jumalan ja keskittymään vain itseen, vaikka kuinka ajattelisi että tekisi toisin (viittaan aiempaan kommenttiin hyve-etiikasta, arvoista ja sen vaatimasta rehellisyydestä).

Onko etäisyyteen suuntautuvan eskatologian hylkäämisessä kyse käsityksen Jumalan oikeudenmukaisuudesta hylkäämisestä? Onko tämä ajatus mielekäs vain valtapositiosta, jossa oikeasti voi toteuttaa itseriittoisesti yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ja muut kärvistelkööt? 

No, en ole kirjaa lukenut, joten en sen tarkemmin tunne sen argumentaatiota.  

Vähän myöhemmin vaihdetaan salia: tokihan messuilla pitää ainakin yksi kritiikki-keskustelu kuulla, tässä puhujina olivat Maaria Ylikangas, Otso Venho ja Johanna Osvath. Ylikankaan Kriitikistä-kirja olikin tuttu, ja keskustelunaiheena siitäkin tuttu kritiikin merkitys, tällä kertaa erityishuomion kohteena negatiivinen kritiikki ja sen oikeutus. 

Vaan kun juuri ennen tämän alkua olin maininnut yleisössä vieressäni istuvalle Tarukirja-Margitille, että seuraamissani ohjelmissa on äänentoisto ollut varsin onnistunutta, hyvin erottuvat puheet taustahälystä (kuten mainittu, minulla on heikentynyt kuulo, joten tuo ei ole mitenkään selviö), niin tässä on todettava että kriitikot eivät ole esiintyjiä, ja keskustelusta oli minulla todella vaikea saada selvää, artikulaatio oli usein hukassa. Toivottavasti muut saivat tästä enemmän irti.   

Yksi ulkomainenkin kirjailijavieras saatiin mukaan omaan ohjelmaan: Tiit Aleksejevia haastatteli Tapio Koivukari. Aleksejev naureskeli että suomalaisissa kirjamessuissa on se hyvä puoli, ettei kukaan ihmettele miksi virolainen kirjailija kirjoittaa historiallista romaania Lähi-Idästä, kiitos Mika Waltari: joskin Aleksejev on oikeasti elänytkin pitkään nyt-jo-neliosaisen ristiretkitrilogiansa seutuvilla, eli jonkinlainen yhteys on olemassa. En ole lukenut, mutta vaikutti kiinnostavalta (ja jatkona torstaipostaukselle, tänä vuonna on tullut laitettua voisi-lukea-muistilistalle paljon virolaisia...ihan kaikki ei ehkä konkretisoidu, mutta jotain varmasti).

Tämän jälkeen suuntasin Töölönlahti-lavan suuntaan. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, oli yllätys että kirjasome-painotteinen lava oli noin suuri, mutta niin vain Kirjasomen trendiraportti-keskustelu oli vetänyt yleisön ihan täyteen niin ettei kaikki mahtuneet istumaan, ja niin minäkin haahusin sitten hieman muualla (ja ottaen huomioon aiemman huomion marginaalien koluamisen kiinnostavuudesta, olisin varmaan tulkinnut ne trendiraportin huomiot asioina, joita en sitten ainakaan tee).

Ja seuraavakin keskustelu fantasian ja realismin rajapinnasta (puhujina Katri Alatalo, Vehka Kurjenmiekka, Mari Renko ja Reetta Vuokko-Syrjänen) oli vetänyt istumapaikat täyteen, itse olin kuitenkin päässyt eturiviin (mutta sori, kuvat eivät tässä olleet ollenkaan onnistuneita). Keskustelussa olivat genret hyvin esillä. Ja ovathan ne parhaimmillaan hyviä työkaluja (Kurjenmiekka mainitsi tienanneensa 19-vuotiaana Regina-novelleilla, vaikka oma romanttinen kokemusmaailma oli kovin rajallinen niin genrekonventioilla pääsi kirjoittamisessa pitkälle), ja eri genreillä voi tehdä eri asioita. Fantasia on hyvä koska mitä tahansa voi sattua ja sillä voi etäännyttää teemoissa joiden suora käsittely lukittuisi, mutta realismilla pääsee paremmin iholle kiinni: on eri asia lukea että jossain fantasiavaltakunnassa lapsella ei ole ruokaa kuin että Hervannassa lapsella ei ole ruokaa (ja realismissa ei tarvitse keksiä ja selittää niin paljon millaisessa maailmassa eletään, piirteet ovat lukijalle tuttuja).  

Sitten vielä Hakaniemi-lavalle kuuntelemaan Sini Kangasta puhumassa Ristiretkien historiasta. Lavan juontaja vitsaili ennen esitystä että aihe ei ole kovin someseksikäs, mutta kyllä minä siellä ihan halukkaasti olin paikalla, ja haastattelija Lotta Vuorio huomautti myös, että tekemässään historia-podcast-sarjassa ristiretki-jakso oli yksi suosituimmista, eli ennakkoluuloille ei ole perustetta...

Tämänkin kirjan olin jo lukenut, ja Kangas oli puhujana samalla tavalla välitön kuin tekstinsäkin, asiaa tulee mutta mukavalla populaarin rennolla otteella. Esillä oli kirjan tapaan ristiretki-käsitteen epämääräisyys ja monitulkintaisuus, sen motiivit ja vaikutteet (taloudellinen hyöty ei selvästikään niihin kuulunut, riistoporvari-narratiivi jätetään 70-luvulle). Ja vaikka Suomen historiassa tavataan puhua, ei niistä täällä ainakaan virallisesti oikein ollut kyse, ennemmin eri valtakuntien etupiirien ja valta-asemien kamppailusta joissa uskonto oli enemmän propagandavälineenä kuin todellisena motiivina.

Joskin tuossa aloin sitten miettiä, että miten tässä tapauksessa ymmärretään uskonnollisuus ja vaikkapa kristinuskon jo oleva presenssi, ja onko se ymmärrys sellainen jonka myös silloiset aikalaiset jakoivat tai ylipäänsä mielekäs. Jos esim. esitetään väite, että kristinusko oli jo levinnyt etelä-Suomeen ennen "ristiretkiä", niin millaista tämä väitetty kristinusko oli? Tulkitaanko sellaiseksi ihan vaan Kiesuksen käyttö maagisena amulettina, tai jonkinlainen tiukan henkilökohtainen suhtautuminen jossa merkityksellistä on yksinomaan kunkin henkilön oma käsitys ovatko he kristittyjä vai ei, vai onko täällä toiminut jo jonkinlainen näkyvä kirkkoyhteisö sitoutuneena kristillisiin instituutioihin, oppeihin, rituaaleihin, hengellisyyksiin (ja jälkimmäisistä en muista kuulleeni mistään aikalaisdokumenteista). 

Mutjoo. Kiinnostava ajatus pohdittavaksi oli, että vaikka Levantin suunnassa ristiretket eivät lopulta kovin paljoa jälkiä jättäneet, niin Baltian suunnalla merkitys oli valtava ja kauaskantoinen: olisiko nykyisenkaltaista Viroa (ja sitä kirjallisuutta joka minua nyt messuilla erityisesti kiinnosti) edes olemassa ilman ristiretkiä?   

Ja tämän ohjelmanumeron jälkeen olikin aika lähteä muutaman muun kirjasomettajan kanssa yhteiselle illalliselle. Jossa keskusteltiin esim. millainen olisi mahdollisimman huono kirja. 

Huomenna taas Messukeskukseen!