Kirjahörhöjen, niin ammattilaisten kuin amatöörien, on taas aika kokoontua Pasilan messukeskukseen: torstaista sunnuntaina vietetään kirjamessuja, ja torstai kuului omaan messuohjelmaani. Laitan siis tänne ensimmâisiä muistiinpanoja mitä tulikaan nähtyä.
Varsinaisen ohjelman ohella keskityin nyt vielä enemmän vaelteluun ja yleisiin impressioihin, varsinainen pöytien ja hyllyjen tarjonta jäi vielä aika kesken. Ja tuttuja tuli tavattua, ja joidenkin ei-niin-tuttujenkin kanssa juteltua: kirjoista, lukemisesta, Avilan Teresasta, AIsta, Steiner-koulusta...
Paikalle tulin suoraan ensimmäisten joukossa kello kymmeneltä, ja silmäilin pikaisesti messuhallista ensimmäisiä impressioita missäpäin on lavoja, missä antikat, missä mitä standeja. Vielä oli hyvin väljää, vaikka ensimmäiset koululaisryhmätkin alkoivat saapua...
Ensimmäinen nähty keskustelu käsitteli suomea tieteen kielenä, puhujina Aleksi Hupli, Tuomas Forsberg ja Laura Visapää (ja haastattelijana Tiina Raevaara, ei kuvassa). Aika tuttu aihe ja aika tuttuja latuja keskustelu eteni, suomen kielen käyttö julkaisutoiminnassa, niin tutkimusartikkeleissa kuin tietokirjoissa, on tärkeää mutta kovin niukasti siihen laitetaan resursseja, ja esim. kotimaisille tiedelehdille on vaikeaa löytää toimittajia ja kirjoittajia aiempaan verrattuna...
Onpas Töölönlahden lava iso, viime vuonna somejuttujen yhteydessä oleva lava oli sellainen pienempi ja intiimimpi, tuossa ollaan kunnolla estradilla...
Eli kahdeltatoista olin juttelemassa Kirjaluotsi-Tiinan, Laeticia Söderman-De La Torren ja Elisa Vlahopouloun kanssa lukemisesta eri kielillä. Kai se hyvin meni, yleisöä oli kivasti, saatiin sanottua aika hyvin niitä asioita mitä haluttiinkin vaikka olisi ollut pointteja ja huomioita pitempäänkin keskusteluun...mukava kokemus, ja myös varsin hyvä että tämä tuli näin aikaisessa vaiheessa messuja, nyt voi sitten keksittyä muuhun...
Välissä kävin viini&ruoka-puolella syömässä pizzaa. Seuraavana ohjelmana sitten Kasper Kylmälä ja Jasmin Hannonen puhuivat vihapuheesta ja poliittisesta riitelystä (haastattelija Iida Siimes). Määritelmät toki mietityttivät. Riidaksi todettiin riittävän että toinen osapuoli hermostuu, molempien ei tarvitse niin tehdä. Vihapuhe todettiin varsin epämääräiseksi ja monitulkintaiseksi käsitteeksi, joka ei ainakaan lakiteknisesti ole pitävästi määritelty. Tästä syystä sitten hieman kiusasi että keskustelussa se tunnuttiin esitettävän selkeästi tunnistettavana ilmiönä, johon reagoiminen ihan vaikka mikään laki ei niin vaatisikaan olisi ongelmatonta: mikä on vaikkapa eriarvoisten valta-asemien merkitys tunnistamisessa ja määrittelyssä: olen aiemmin kommentoinut jo sanan-, ilmaisu- ja julkaisuvapautta, ja mieleen tuli vaikkapa suht tuoreet esimerkit joissa minkäänlaiset maininnat Gazan tilanteesta halutaan määritellä antisemitistiseksi vihapuheeksi...ja esim. joillain digipalveluilla on jo valta suhtautua niihin siten. Puheena olevassa kirjassa tätä määrittelyn problematiikkaa on ehkä enemmän mukana.
Tarukirja-Margitin vinkistä menin kuuntelemaan Karissa Ketun haastattelua biofiktiosta H eli Hypatia Aleksandrialaisen matka pimeään (haastattelijat Kallion lukiolaisia). Hypatiasta emme loppujen lopuksi paljoa tiedä, ja iso osa siitä mitä on säilynyt, vaikuttaa varsin mytologisoivalta, ja Kettu halusi päästä näiden ihannoivien ideoiden taakse...mutta tietysti kun ei kovin paljoa tiedetä, niin aika paljon on tilaa ehdottaa omia kulkuja. Ihan perinteisen historiallisen romaanin sijaan kirjassa tunnutaan myös käytettävän kokeellisempia kerrontaratkaisuja...vaikutti kiinnostavalta, laitan nimen muistiin (varsinkin kun Hypatiasta itsekin tiedän suunnilleen sen nimen enkä muuta).
Sitten iltapäivällä tuli reipas neljän kiinnostavan keskustelun sarja Hakaniemi-lavalla, eli olin sitten siellä, ja kaikissa oli jollain tavalla esillä messun keskeinen teema sivistys (iloa oli tarjolla vaihtelevasti). Pii Anttonen, Miika Auvinen ja Eppu Wikström kysyvät pelastavatko pienlehdet meidät algoritmilta. Netin algoritmin orjuudesta jossa klikkauksilla ja alustalla ololla (ja mainosten katsomisella) on absouuttinen arvo, sisällöstä viis, ja toisaalta omaehtoisen kulttuurin, kuten vaikka pienlehtien, tekemisestä. Pelastavatko, en tiedä, mutta ainakin pienlehdet ovat tapa rikastua nopeasti (niin ne sanoi).
Sitten vähän, muttei liian, suurempiin lehtiin, eli kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehdet Voima, Idän tutkimus, Nuori voima, Kultuurivihkot ja Kirjailija kertoivat omasta asemastaan valistuksen ja kriittisyyden kannattajina ja antisivistyksellistä voimista joita kohdataan...ei ole helppoa tärkeän työn tekeminen (en sitten teidä onko Nietzschen esimerkin seuraaminen se paras tie kuitenkaan...)
Parhaiten yleisöä veti keskustelu Kenellä on varaa sivistykseen, puhujina Riina Tanskanen, Marjo Niemi ja Koko Hubara, haastattelijana Vesa Rantama. Paljon oli puheena yhteiskuntaluokat, näkymättömät kynnykset jotka pitävät jotkut ihmisryhmät keskeisten kulttuuri-instituutioiden ulkopuolella, ja sitten ihan näkyvätkin kynnykset, erottelu kenen mielipiteillä on väliä ja kenellä niitä ylipäänsä halutaan kehittää. Ja niin, mitä se sivistys edes oikein on, mitä siihen kuuluu, ja miten sen arvoon on suhtauduttu vaikkapa sodan jälkeisinä jälleenrakennuksen vuosina ja miten siihen suhtaudutaan nyt (ie. "mitä meille on tapahtunut?")
Ja kävinpä pyörähtämässä Viron kustannusyhdistyksen messuosastolla toteamassa että olihan siellä hyllyssä tarjolla useita kiinnostavan oloisia kirjoja, laitetaan muistiin...
Illalla olin vielä suuntaamassa kuulemaan Taruissa on totta -puhetta mutta se olikin viime hetkellä peruttu, joten vaihdoin nopeasti salia: Hanna Paasonen, Susanna Ådahl ja puhuja jonka nimeä en saanut kiinni (tai haastattelijan) puhuivat äänten kuulemisesta. Ilmiönä (ainakin satunnaisesti tapahtuvana) se on odotettua yleisempää, vaikka on myös aihe josta ei puhuta...mutta ihmisen mieli ja kognitiiviset kyvyt ovat monimutkaisia, ja tuottavat kaikenlaista (totean tässä että omat ajoittaiset äänihallusinaationi ovat aika tylsiä, soiva puhelin tai herätyskello tai oveenkoputus, ja ilmeisesti tuollaiset hallusinaatiot ovat aika yleisiä jos on heikentynyt kuulo...mutta niitä äänihallusinaatioita tosiaan tapahtuu, ja niinpä voin suhtautua ihan vakavissani myös niihin filosofisiin tietoteoriaongelmiin joissa kyseenalaistetaan aistihavaintojen luotettavuus. Ei se puhelin soinut vaikka luulin niin.)
Tuon jälkeen suuntasin sitten kotiin, ja syömisen jälkeen tein sitten tämän bloggauksen. Huomenna palataan messuille, mutta mitä silloin tapahtuu, sen saatte kuulla ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti