6.8.2022

Anita Brookner - Hotel du Lac (Rantahotelli)

 
Tämä Anita Brooknerin kirja on vilahdellut ehkäjoskusluettavana jo jonkin aikaa, nimi on tullut esiin vähän myöhempänä edustajana arvostamieni brittinaiskirjailijoiden jatkumossa, ja Booker-voittajana vuodelta 1984 sitä on ilmeisesti myytykin ihan hyvin, joten myös käytettyjen kirjojen kaupoissa on tuttu näky...
 
"I hate you," she shouted, hopefully.

Kirjailija Edith Hope, hyvän matkaa yli kolmikymppinen ja yhä naimaton, on aiheuttanut sosiaalisissa piireissään skandaalin (jonka luonne kyllä paljastuu loppupuolella kirjaa), ja lähin ystävä päätti toimittaa tämän joksikin aikaa sveitsiläiseen hotelliin lepäämään ja miettimään mitä tuli tehtyä...no, visiitti on hyvä aika kirjoittaa seuraavaa kirjaa, ja kirjeitä salaiselle rakastajalle, mutta pian Edith ajautuu myös hotellin muiden vieraiden, melkein kaikki naisia, vaikutuspiiriin, ja nämä ovatkin aika kirjava ja erikoinen joukko. Ja samalla visiitti saa pohtimaan itseä, tehtyjä valintoja...
Hienostunut hotelli valikoi asiakkaansa, ja nyt ollaan jo varsinaisen lomakauden ulkopuolella, joten vieraita ei ole paljoa ja pian hotelli sulkeekin jo ovensa talvikaudeksi. Ja samat piirteet ehkä pätevät moniin vieraisiin, elämässä ollaan jo siirrytty varsinaisen "seasonin" jälkeiseen aikaan, ja vastaanoton sulkeminen on jo häämöttämässä...

Brittileidien perinteessä pysytään, lähimmiksi verrokeiksi nousevat Barbara Pym ja Elizabeth Taylor, samanlaisessa hienovireisessä ihmissuhdesopassa, jossa reflektoidaan oman roolin vaatimattomuutta sosiaalisessa ympäristössä liikutaan. Brookner on varmaan Pyminsä lukenut, kirjassa vilahtaa parikin kertaa maininta "excellent women"ista, joihin Edith ei kaikesta huolimatta kuulu, vaikka monen silmissä sellaiselta näyttääkin...ja Taylorin monien kirjojen tapaan pisteliäs metatietoisuus, kirjallisuuden ja ihmiselämän varsin kinkkinen ja harhainenkin suhde on isossa osassa kirjaa (ja henkilökaarti on tietysti varsin Taylor-mainen). (Ja tietysti yhteys näkyy isossa joukossa herkullisesti muotoiltuja fraaseja ja kappaleita joita tekisi mieli siteerata tänne...) 
Verrokkeihinsa nähden Brooknerin kirja on kuitenkin avoimemmin piikittelevä, sanoisin jopa vihaisempi, joskin se vihaisuus näkyy lähinnä sarkasmin syvemmässä hyisyydessä. 
 
"And what is the most potent myth of all?" she went on, in the slightly ringing tones that caused him to make a discreet sign to the waiter for the bill. "The tortoise and the hare," she pronounced. "People love this one, especially women. Now you will notice, Harold, that in my books it is the mouse-like unassuming girl who gets the hero, while the scornful temptress with whom he has had a stormy affair retreats baffled from the fray, never to return. The tortoise wins every time. That's a lie, of course," she said pleasantly, but with authority, the kiwi fruit slipping back unnoticed onto her plate.

Aloin myös miettiä hotellia kirjan miljöönä, näitä hotelleihin, pensionaatteihin yms. sijoittuvia kirjoja on kuitenkin tullut luettua useita, ja erityisesti brittikirjallisuus suosii näitä...omalaatuinen sosiaalinen ympäristö, jossa kaikki ovat hieman irrallaan omasta kontekstistaan, ihmiset eivät varsinaisesti tunne toisiaan, tulevat ja menevät, mutta varsinkin näissä hotelleissa joissa vieraat oleskelevat pitempään, kenttä on auki monenlaisille sosiaalisille peleille, mistä näihin sosiaalisiin nyansseihin keskittyvät kirjailijat saavatkin paljon ammennettavaa.
Samalla aloin pohtia tuleeko mieleen yhtään suomalaista kirjaa, jossa hotelli olisi keskeinen miljöö. Ei tullut.

Bloggauksia löytyi: Tiina, Margit, Jokke, Zephyr, Erja...näköjään mielipiteitä jakava teos ja kirjailija, osa pitää ja osa tylsistyy. 
Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä: takaumia riittää.

16 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta. Tuo miljöö mietityttää erityisesti, kun toteat että hotellissa ihmiset ovat irrallaan omista konteksteistaan. Kiehtova näkökulma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kaiken muun lisäksi tarjoaa mahdollisuuden kokeilla elää hieman eri tavalla kuin normaalisti elää, olla ikäänkuin joku toinen :) Kaunokirjallisesti hyvin kiinnostava miljöö.

      Poista
  2. Ei kyllä minullekaan äkkiseltään tule mieleen suomalaisia vastineita. Johtuisiko se vähän siitä, että Britannia on voimakkaasti luokkayhteiskunta, jolloin tarvitaan esim. hotelli, että saadaan erilaisia ihmisiä yhteen? Kun eivät arjessa oikeasti kohtaisi toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luokkarajojen yli päästään tosiaan hieman kurottautumaan, vaikka kyllä ne hotelleissakin näkyvät...
      Ja Suomessa ei varmaankaan ole myöskään ollut tämäntyyppistä matkailu- tai jopa asumiskulttuuria, jossa ollaan samassa hotellissa ehkä pitkäänkin ja oleskelussa yhtenä osana on hengailu toisten vieraiden kanssa. Ryhmämatkoista tuli mieleen kyllä elokuva tai pari 70-80-luvuilta, onkohan niistä tullut myös kirjoja.

      Poista
  3. No nyt minua harmittaa, etten ole lukenut Pymia tai Tayloria. Brookneristakin saisi enemmän irti, jos tuntisi hänen edeltäjiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin että olet Brookneria lukenut enemmänkin, ja joo, arvelen että jos tästä pitää niin kannattaa Pymiin ja Tayloriin tutustua (ja toistepäin).

      Poista
  4. Ainakin Tytti Parraksen Pensionaatti ja Hannu Mäkelän Pensiooni Fortuna sijoittuvat täysihoitolaan. Lastenkirjallisuuden puolelta mieleen tulee Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen Pensionaatti Onnela -sarja. Jännä miljöö tosiaankin, samaan tapaan suljettu ja erilaisia ihmisiä yhteen kokoava kuin vaikkapa laiva. Laivakirjoista olen jostain syystä pitänyt lapsuuden Enid Blyton -seikkailuista lähtien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tietysti nuo voidaan yhdistää pitkillä risteilymatkoilla :)
      Nyt kun mainitsit niin Parraksen kirjan olen nähnytkin, ehkä pitää jossain vaiheessa etsiä luettavaksi. Pari vanhempaa kotimaista filmiä muistan kanssa, joissa ollaan kesälomalla täysihoitolassa...

      Poista
  5. Tuo on niin hyvä kysymys, että olen yrittänyt miettiä siihen vastausta monena päivnä mutta pää iskee tyhjään.

    Olisivatko armeijakirjat (Haanpää jne) jonkinlaisia suomalaisia "hotellitarinoita"? Ainakin niissä eri sosiaaliryhmistä olevia ihmisiä "vastoin tahtoaan" asetetaan samaan yhteisöön, samaan tupaan.

    Pensionaatti- ja hotellielokuvia Suomessa lienee tehty (Pekka Puupää jutuista alkaen) mutta eivät nekään tuota anglosaksista (tai saksalaista) perusideaa taida noudattaa.

    Luin jokin aika sitten suomalaisen dekkarin 50-luvulta (noin) ja siinä erilaiset ihmiset kohtasivat jossakin Imatran kieppeillä hotellissa, mutta en hemmetti muista kirjailijan nimeä.

    Eikö ole yhtään seuramatkaromaaniakaan? Ihme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Armeijassa on jotain samaa, tuossa että eri sosiaaliryhmien edustajia päätyy yhteen paikkaan jossa kukaan ei ole varsinaisesti kotonaan...ja toisaalta dynamiikassa on eroja, hotelleissa voi paremmin valikoida, että mitä haluaa tehdä kenenkin kanssa, armeijassa ei ole vaihtoehtoja :)

      Ja joo, ei tule seuramatkatarinoita mieleen, vaikka sinänsä sekin kuulostaisi tosi kiinnostavalta miljööltä kirjalle.

      Poista
  6. No tietysti tulee heti mieleen jotkut Pentti Kirstilän ja Reijo Mäen dekkarit. Ehkä dekkarit yleensäkin mutta ehkä eivät ihan siinä katsannossa mistä puhut. Toki anglosaksisistakin hotelliromaaneista suuri osa taitaa olla dekkareita?

    Tuossa hyllyssäni on mm. Simo Penttilän "agenttiromaani" Varjoja Aurinkorannikolla (1966), mutta en muista millaisen henkilöjoukon Penttilä siinä yhteen kokoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, arvoitusdekkareissa hotellimiljöö (ja vastaavat) on tietysti tosi herkullinen, kun joukko ihmisiä, jotka periaatteessa eivät tunne toisiaan, osuvat yhteen, mutta kuinka moni onkaan sitä miltä näyttää...Christie on toki käyttänyt ideaa monissa kirjoissaan (myös liikkuvia hotellimaisia miljöitä, Kuolema Niilillä, Idän pikajuna...)

      Anglosakseilla on noita mutta sitten on kanssa tällaisia Brooknerin, Taylorin, Dorothy Parkerin tapaisia kirjoja, jotka keskittyy ihan täysillä henkilöiden suhteisiin muiden ja itsensä kanssa...

      Poista
  7. Vielä pari kirjaa, jotka sopisivat tähän täysihoitolakuvausten sarjaan. Tänä kesänä luin Tommi Liimatan romaanin Saaret kuin sisaret, joka sijoittuu eristäytyneeseen hengelliseen retriittiin. Se taas toi mieleen kauan sitten lukemani Jyrki Vainosen Perintö-romaanin, joka on oikein varteenotettava ehdokas kotimaiseksi täysihoitolaromaaniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekijät tiedän mutta kirjoja en, ja voisinhan nostaa ne lukulistalle...

      Poista
  8. Minulla ei tullut kirjasta muuta mieleen kuin, että oli tylsä. Suomessa ei ole samaa hotellikulttuuria kuin ehkä briteissä joissa osa muistakin kuin aatelisista eli koroillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, itse en tätä tylsänä pitänyt, mutta miten kullekin...ja varmaan vaikuttaa myös ennakkoasenteet, kirjaan tarttuessa tiesin jo mitä odottaa.

      Ja Suomessa eivät tosiaan taida olla kovin yleisiä asumishotellit, jonne päätyvät usein vanhenevat yksinäiset naiset...

      Poista