6.8.2022

Anita Brookner - Hotel du Lac (Rantahotelli)

 
Tämä Anita Brooknerin kirja on vilahdellut ehkäjoskusluettavana jo jonkin aikaa, nimi on tullut esiin vähän myöhempänä edustajana arvostamieni brittinaiskirjailijoiden jatkumossa, ja Booker-voittajana vuodelta 1984 sitä on ilmeisesti myytykin ihan hyvin, joten myös käytettyjen kirjojen kaupoissa on tuttu näky...
 
"I hate you," she shouted, hopefully.

Kirjailija Edith Hope, hyvän matkaa yli kolmikymppinen ja yhä naimaton, on aiheuttanut sosiaalisissa piireissään skandaalin (jonka luonne kyllä paljastuu loppupuolella kirjaa), ja lähin ystävä päätti toimittaa tämän joksikin aikaa sveitsiläiseen hotelliin lepäämään ja miettimään mitä tuli tehtyä...no, visiitti on hyvä aika kirjoittaa seuraavaa kirjaa, ja kirjeitä salaiselle rakastajalle, mutta pian Edith ajautuu myös hotellin muiden vieraiden, melkein kaikki naisia, vaikutuspiiriin, ja nämä ovatkin aika kirjava ja erikoinen joukko. Ja samalla visiitti saa pohtimaan itseä, tehtyjä valintoja...
Hienostunut hotelli valikoi asiakkaansa, ja nyt ollaan jo varsinaisen lomakauden ulkopuolella, joten vieraita ei ole paljoa ja pian hotelli sulkeekin jo ovensa talvikaudeksi. Ja samat piirteet ehkä pätevät moniin vieraisiin, elämässä ollaan jo siirrytty varsinaisen "seasonin" jälkeiseen aikaan, ja vastaanoton sulkeminen on jo häämöttämässä...

Brittileidien perinteessä pysytään, lähimmiksi verrokeiksi nousevat Barbara Pym ja Elizabeth Taylor, samanlaisessa hienovireisessä ihmissuhdesopassa, jossa reflektoidaan oman roolin vaatimattomuutta sosiaalisessa ympäristössä liikutaan. Brookner on varmaan Pyminsä lukenut, kirjassa vilahtaa parikin kertaa maininta "excellent women"ista, joihin Edith ei kaikesta huolimatta kuulu, vaikka monen silmissä sellaiselta näyttääkin...ja Taylorin monien kirjojen tapaan pisteliäs metatietoisuus, kirjallisuuden ja ihmiselämän varsin kinkkinen ja harhainenkin suhde on isossa osassa kirjaa (ja henkilökaarti on tietysti varsin Taylor-mainen). (Ja tietysti yhteys näkyy isossa joukossa herkullisesti muotoiltuja fraaseja ja kappaleita joita tekisi mieli siteerata tänne...) 
Verrokkeihinsa nähden Brooknerin kirja on kuitenkin avoimemmin piikittelevä, sanoisin jopa vihaisempi, joskin se vihaisuus näkyy lähinnä sarkasmin syvemmässä hyisyydessä. 
 
"And what is the most potent myth of all?" she went on, in the slightly ringing tones that caused him to make a discreet sign to the waiter for the bill. "The tortoise and the hare," she pronounced. "People love this one, especially women. Now you will notice, Harold, that in my books it is the mouse-like unassuming girl who gets the hero, while the scornful temptress with whom he has had a stormy affair retreats baffled from the fray, never to return. The tortoise wins every time. That's a lie, of course," she said pleasantly, but with authority, the kiwi fruit slipping back unnoticed onto her plate.

Aloin myös miettiä hotellia kirjan miljöönä, näitä hotelleihin, pensionaatteihin yms. sijoittuvia kirjoja on kuitenkin tullut luettua useita, ja erityisesti brittikirjallisuus suosii näitä...omalaatuinen sosiaalinen ympäristö, jossa kaikki ovat hieman irrallaan omasta kontekstistaan, ihmiset eivät varsinaisesti tunne toisiaan, tulevat ja menevät, mutta varsinkin näissä hotelleissa joissa vieraat oleskelevat pitempään, kenttä on auki monenlaisille sosiaalisille peleille, mistä näihin sosiaalisiin nyansseihin keskittyvät kirjailijat saavatkin paljon ammennettavaa.
Samalla aloin pohtia tuleeko mieleen yhtään suomalaista kirjaa, jossa hotelli olisi keskeinen miljöö. Ei tullut.

Bloggauksia löytyi: Tiina, Margit, Jokke, Zephyr, Erja...näköjään mielipiteitä jakava teos ja kirjailija, osa pitää ja osa tylsistyy. 
Helmet-haasteessa laitan kirjan kohtaan 11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä: takaumia riittää.

8 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta. Tuo miljöö mietityttää erityisesti, kun toteat että hotellissa ihmiset ovat irrallaan omista konteksteistaan. Kiehtova näkökulma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kaiken muun lisäksi tarjoaa mahdollisuuden kokeilla elää hieman eri tavalla kuin normaalisti elää, olla ikäänkuin joku toinen :) Kaunokirjallisesti hyvin kiinnostava miljöö.

      Poista
  2. Ei kyllä minullekaan äkkiseltään tule mieleen suomalaisia vastineita. Johtuisiko se vähän siitä, että Britannia on voimakkaasti luokkayhteiskunta, jolloin tarvitaan esim. hotelli, että saadaan erilaisia ihmisiä yhteen? Kun eivät arjessa oikeasti kohtaisi toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luokkarajojen yli päästään tosiaan hieman kurottautumaan, vaikka kyllä ne hotelleissakin näkyvät...
      Ja Suomessa ei varmaankaan ole myöskään ollut tämäntyyppistä matkailu- tai jopa asumiskulttuuria, jossa ollaan samassa hotellissa ehkä pitkäänkin ja oleskelussa yhtenä osana on hengailu toisten vieraiden kanssa. Ryhmämatkoista tuli mieleen kyllä elokuva tai pari 70-80-luvuilta, onkohan niistä tullut myös kirjoja.

      Poista
  3. No nyt minua harmittaa, etten ole lukenut Pymia tai Tayloria. Brookneristakin saisi enemmän irti, jos tuntisi hänen edeltäjiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin että olet Brookneria lukenut enemmänkin, ja joo, arvelen että jos tästä pitää niin kannattaa Pymiin ja Tayloriin tutustua (ja toistepäin).

      Poista
  4. Ainakin Tytti Parraksen Pensionaatti ja Hannu Mäkelän Pensiooni Fortuna sijoittuvat täysihoitolaan. Lastenkirjallisuuden puolelta mieleen tulee Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen Pensionaatti Onnela -sarja. Jännä miljöö tosiaankin, samaan tapaan suljettu ja erilaisia ihmisiä yhteen kokoava kuin vaikkapa laiva. Laivakirjoista olen jostain syystä pitänyt lapsuuden Enid Blyton -seikkailuista lähtien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tietysti nuo voidaan yhdistää pitkillä risteilymatkoilla :)
      Nyt kun mainitsit niin Parraksen kirjan olen nähnytkin, ehkä pitää jossain vaiheessa etsiä luettavaksi. Pari vanhempaa kotimaista filmiä muistan kanssa, joissa ollaan kesälomalla täysihoitolassa...

      Poista