22.3.2021

Adelaida García Morales - Vampyyrin logiikka

 
En ollut tästä kirjailijasta tai kirjasta ikinä kuullutkaan silloin kun sen viime Suomen-reissulla divarin hyllystä näin, mutta sehän ei ole koskaan ollut mikään este eikä aina hidastekaan...ja kirjailijalta oli kuitenkin tätä ennen ilmestynyt pari kirjaa suomeksi, ja tämä kirja hyvinkin nopeasti, Satu Ekmanin suomennos samalta vuodelta kuin alkuteoskin.

Mutta on tämä pienoisromaani aika merkillinen. Noin nelikymppinen madridilaisnainen saa sähkeen että veljensä Diego on kuollut Sevillassa, tule heti, mutta naisen saapuessa lapsuutensa kaupunkiin veljen olosta ei ole sen kummempaa tietoa, tämän ystävät ovat varsin rauhallisia ja jopa välinpitämättömia, arvellen että sähke on yhden ystävän hourintaa...nainen jää kaupunkiin yrittämään tavoittaa veljensä, tutustuen samalla tämän ystäviin...

Mutta kirjan yleinen tunnelma on varsin outo, hyvin epämääräinen ja unenomainen: henkilöiden käytös on kummallista, selittämätöntä, kaikki kulkevat kuin sumussa, puheista ja tätä myötä tapahtumista ei ota selvä mikä on totta ja mikä valetta, harhaa, henkilöiden tekemisistä tai vaikuttimista puhumattakaan. Diegon ystäväpiiri on tavallaan ystävällinen, raukea, myrkyllinenkin, ja kaiken keskellä tuntuu olevan Alfonso, hyvin magneettinen, jopa hypnoottinen, persoona joka vetää näitä ihmisiä puoleensa suurella ystävyydellä, avuliaisuudella ja anteliaisuudella, mutta samalla tuntuen manipuloivan näitä kohti onnettomuutta...

Vaikka kieli ja ilmaisutyyli pysyvätkin varsin yksinkertaisina ja selkeinä, tuo unenomaisuus, epämääräisyys ja harhan tuntu (ja siinä piilevä uhka) on onnistuttu luomaan hyvin vakuuttavasti (kovin selkeitä juonia odottaville tämä sen sijaan ei toimisi), mutta myönnän että tällainen "uneliaat hahmot haahuilevat sumussa"-tarinointi ei ole minun juttuni, ja erityisesti kun henkilöiden käytös oli epämääräisen selittämätöntä niin se on miinus...mutjoo, tunnelma on tämän kirjan koukku ja sen suhteen vaikken nyt tästä niin innostunut, saatan niihin muihin teoksiinsa joskus kuitenkin tarttua, jos vastaan tulevat...

Helmet-haasteessa tällä otetaan kohta 7. Kirjassa on kaveriporukka, kun se tärkeässä osassa kirjaa on, vaikka aika myrkyllisen oloisena.  
Kirjan on lukenut myös Kosminen K

2 kommenttia:

  1. Unenomaisuus on vaikea laji. Joskus se tyydyttää, joskus taas turhauttaa lukijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja toimiessaankin se ei kaikkiin lukijoihin vetoa niin hyvin, vaikka toki kiinnostava tunnelma onkin.

      Poista