Tarina oli jo ennestään minulle tuttu, koska tästä Gertrud von Le Fortin pienoisromaanista tehdyn näytelmän Dialogues des Carmélites olin lukenut jo aiemmin: 1931 ilmestynyt romaani oli varsin suosittu, mutta nykyään kai paremmin muistetaan tuo Georges Bernanos'n näytelmäsovitus, tai ennemminkin Francis Poulencin siitä tekemä ooppera. Mutta kun romaani nyt sitten tuli käsiin niin pitihän se lukea.
Aihe ja tapahtumat pysyvät samoina, tositapahtumiin perustuvana kaunokirjallisena kuvauksena: Compiègnen karmeliittaluostarin elämää Ranskan vallankumouksesta heinäkuuhun 1794, jolloin kuusitoista luostarin sisarta teloitetaan giljotiinilla. Kymmenen päivää myöhemmin itse Robespierre päätyy giljotiiniin, ja varsinainen terrorin aikakausi päättyy, mikä antaa pohjan Le Fortin kerrontaratkaisulle: teksti on laadittu pitkäksi kirjeeksi seuraavassa lokakuussa, jonka pariisilainen kirjoittaja (joka itse oli todistamassa joitain tapahtumia ja tuntee muut muiden muistiinpanoista ja muisteluista) lähettää jollekulle kauempana,ehkä ulkomailla ja ehkä pakolaisena asuvalle henkilölle. Sekä kirjeen lähettäjän että vastaanottajan identiteetti jää kuitenkin varsin epämääräisiksi.
Tarina kuitenkin seuraa karmeliittasisarten vaiheita kasvavan uhan vallassa, ja erityisen huomion kohteena on nuori noviisi Blanche de la Force, jota voisi hyvin kutsua syntymässä säikähtäneeksi, ja kun kasvavan painostavassa ilmapiirissä sisaret henkisesti valmistautuvat kuolemanuhkaan, niin epäilyttää mahtavatko kaikki (siis erityisesti Blanche) kestää koettelemuksen vai päätyä luopioksi, ja olisiko silloin parempi lähettää tämä suosiolla jo nyt pois luostarista...
Bernanos'n versio on näytelmien tapaan melkein pelkkää dialogia suljetussa tilassa, ja siinä kyllä uppoudutaan kuoleman ja kuolemantuskan mysteeriin hyvin intensiivisesti. Le Fortin kerronta on tarinallisempaa, joten ihan samaa intensiteettiä ei tule, ja kun kertojana on yhteisön ulkopuolelta ja ajallisesti vasta tapahtumien jälkeen, niin herooinen sävy nousee hieman enemmän esiin ja tapahtumia yhdistetään enemmän myös välittömän yhteisön ulkopuolelle. Mutta toki tässäkin teoksessa uhrin, kuoleman ja pelon mysteerit ovat läsnä ja uhrautuminen ottaa monenlaisia muotoja, ennakoimattomiakin...tarina ja sen ymmärrys on sama, vaikka muodot versioita erottavatkin.
Helmet-haasteessa otan kohdan 40. Kirja sijoittuu syksyyn: tapahtumat kattavat toki useita vuodenaikoja, mutta kun tämä kerran esitetään lokakuussa kirjoitetun kirjeen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti