Pitkästä aikaa Leena Krohnia. Kirjailija on yhä kaikkien aikojen suosikkien joukossa, jonka vanhemmasta tuotannosta olen lukenut suunnilleen kaiken, ja osan useampaan kertaan, mutten ihan viime aikoina; uudempien kirjojen ilmestyminen on huomattu mutta ei ole sitten jostain syystä tullut luettavaksi asti...mutta tämä oli kirjaston pöydällä esillä sillä tavalla että rohkenen napata Helmet-haasteessa kohdan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.
Sarja novellimaisia tekstejä, jotka liittyvät miljöössään toisiinsa, ja joiden kautta kirjailija ihmettelee tätä maailmaa viileän melankolisessa sävyssä. Tällä kertaa keskuspaikkana on kaupungin löytötavaratoimisto, jonka työntekijä käy läpi edellisen päivän tuomia tavaroita, ja kustakin esineestä aukeaa sitten fragmenttinen tarina mistä esine tulee. Edellisenä iltana on ollut taide- ja elämystapahtuma, jonka piiristä esineet tulevat, ja niinpä samoja tapahtumia ja henkilöitä vilahtelee eri tarinoissa, eri näkökulmista koettuna (sijainnista, yhdessä tarinassa mainitaan Kolera-allas, eli ollaan Helsingin keskustassa, ja puhe lienee Taiteiden yöstä, mutta ehkä se ei niin tärkeää ole).
Eli joo, tuttuahan tämä on, siinä määrin että joissain kohdissa tuli mieleen, tekeekö Krohn tässä tietoisia viittauksia aiempiin kirjoihinsa, onko tuo Donna Quijotesta, ja tuo Tainaronista, ja tuo Umbrasta tai Pereat Mundusista...vai ollaanko vain niin kirjailijalle tutuissa piireissä että noita yhteyksiä syntyy luonnostaan. Ja sitä kautta, vaikka kirjan sujuvasti luin niin tämä tuntui aika lailla sormiharjoituksilta, joissa ei ole oikein mitään sellaista mittä en olisi jo lukenut muista kirjoistaan, eli Krohnin tuotannossa tämä kyllä menee sinne vähäisempään päätyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti